Kielellinen erityisvaikeus lapsilla ja nuorilla  (Specific language impairment, SLI)

Kielellisessä erityisvaikeudessa (aiemmin dysfasia) kielellinen oppiminen on hidasta, ja kielellinen toimintakyky ikään ja vähintään normaalin rajoissa olevaan peruskapasiteettiin nähden puutteellinen. Kielellisen toimintakyvyn puutteet haittaavat usein kielellistä päättelyä, joten näönvarainen päättelykyky kertoo lapsen peruskapasiteetista.

 

Häiriölle on tyypillistä, että puhe kehittyy ikäodotuksia hitaammin. Ensisanatkin voivat tulla myöhään, mutta yleisempää on, että käyttösanasto lisääntyy hitaasti. Jo opitut sanat voivat myös jäädä pois käytöstä. Lausepuhe viivästyy monilla huomattavasti, ja usein puhe on pitkään epäselvää. Lapsi saattaa olla vuosia myös täysin puhumaton. Asioista ja kokemuksista kertominen on useimmiten ainakin vielä leikki-iässä työlästä ja niukkaa, mutta kerronta voi olla myös runsasta. Vuolaskin kerronta voi kuitenkin olla sisällöltään hajanaista tai vaikeaselkoista.

Kielellinen ymmärtämisvaikeus on hyvin tavallista. Se ilmenee tyypillisesti pitempien, käsitteellisempien tai monimutkaisempien lauseiden ymmärtämisessä, tai kun pitää toimia pelkästään kuullun varassa. Lievä ymmärtämisvaikeus jää pikkulapsi- ja leikki-iässä kuitenkin helposti piiloon, kun puhuttavat asiat ovat paljolti konkreettisia ja sen myötä lapsi saa ympäristöstään vinkkejä, ja voi myös ottaa muilta mallia. Testeissäkin lievä ymmärtämisvaikeus tulee usein esiin vasta 5- tai 6-vuotiaana. Lieväasteisuudestaan huolimatta ymmärtämisvaikeus ja sanastopuutteet voivat haitata kouluiässä paljon niin oppimista ja keskittymistä kuin osallistumista esimerkiksi keskusteluihin.

 

Kielellisen erityisvaikeuden ilmenemismuoto ja haitat muuttuvat iän myötä. Pikkulapsella ja leikki-iässä helposti havaittavia haittoja ovat puheen kehityksen viivästyminen ja puheen epäselvyys. Useimmiten puhe vähitellen lisääntyy ja selkiytyy, jolloin lapsi alkaa pärjätä tutuissa arjen tilanteissa. Tässä vaiheessa on iso riski että virheellisesti oletetaan ongelman korjautuneen ja ettei tukitoimenpiteitä enää tarvita. Sanasto- ja käsitteistöpuutteet kuitenkin korostuvat herkästi varsinkin kouluiässä. Vaikka puhe kuulostaa jo normaalilta, uusien ja arjessa harvemmin esiin tulevien asioiden käsittely ja ymmärtäminen on usein ikään nähden työlästä. Lapsi kertoo ja keskustelee tutuista asioista, mutta puutteellinen sanasto ja käsitteistö voivat vaikuttaa kykyyn ja haluun osallistua ja toimia arjessa.

 

Oppimisvaikeudet ovat yleisiä, jos kielellisen oppimisen ja kielellisen toimintakyvyn puutteita ei huomioida ja kompensoida koulussa. Kielellistä toimintakykyä tarvitaan kaikissa oppiaineissa, mutta keskimäärin eniten kielelliset puutteet haittaavat kuullun ja luetun (tarkkaa) ymmärtämistä, kuullun ja luetun perusteella päättelyä, kuullun ja luetun muistamista ja matematiikan sanallisia tehtäviä. Kielelliset puutteet voivat haitata myös oman osaamisen suullista tai kirjallista osoittamista. Vuosien varrella kielellisen toimintakyvyn puutteet voivat heijastua näönvaraisen päättelyn kehittymiseen. 
 

Kielihäiriöisillä lapsilla on usein liitännäishäiriönä käsien käytön tai liikkumisen kömpelyyttä, häiriöherkkyyttä, lyhytjänteisyyttä tai keskittymisvaikeutta. Kielellinen erityisvaikeus voi myös aiheuttaa keskittymisvaikeutta ja häiriöherkkyyttä, kaverisuhteiden haasteita ja tunteiden ja ristiriitojen käsittelyn vaikeutta. 

 

Kielihäiriöisen lapsen osallistumista ja toimintakykyä helpottaa usein visuaalinen tuki kuten kuvat, tukiviittomat ja piirtäminen. Ensisijainen lääkinnällinen kuntoutusmuoto on puheterapia, mutta toimintakyvyn tukeminen arjessa esim. kuvien avulla on yhtä tärkeää. Jos lapsi on kömpelö tai lyhytjänteinen, tai oman toiminnan ohjailussa on puutteita, puheterapian ohella voi olla perusteltua järjestää toimintaterapiaa.

 

Noin 7 prosentilla suomalaisista lapsista on jonkintasoinen kielellinen erityisvaikeus. Erityisvaikeutta todetaan yleisemmin pojilla.

 

Häiriön syy on useimmiten perinnöllinen. Tunne-elämän ongelmat, monikielisyys, vähävirikkeisyys tai muut kasvuympäristön tekijät eivät aiheuta kielellistä erityisvaikeutta, mutta ne voivat vaikuttaa häiriön ilmenemismuotoihin ja lisätä haittoja.