AVH ei välttämättä katkaise työuraa

Aivoverenkiertohäiriön (AVH) sairastaneen työhön paluu riippuu paitsi sairauden oirekuvasta, myös siitä, missä vaiheessa ja minkälaisena hänen kuntouttamisensa alkaa.

AVH-potilaan kuntoutuksen pitäisi alkaa nopeasti. Käytännössä tämä tarkoittaa kuntoutuksen alkamista sairaalassa ensimmäisen viikon aikana tai kun sairastuneen terveydentila sen sallii. Kuntoutuksen pitäisi myös jatkua täysillä ainakin muutaman ensimmäisen kuukauden ajan.

Mitä aikaisemmin kuntoutus päästään aloittamaan, sitä paremmin pystytään hyödyntämään aivojen muovautuvuutta. Kuntoutuksen tulee olla sekä intensiivistä että moniammatillista.

Moniammatillista kuntoutus on silloin, kun yhden potilaan kanssa työskentelevät sekä neurologi, hoitaja, puheterapeutti, fysioterapeutti että toimintaterapeutti. Näin toipilasta voidaan opastaa kaikissa AVH:n jälkeensä jättämissä pulmissa. 

Kaikki sairastumisesta koituneet muutokset eivät heti näy ulospäin, mutta työhön paluu saattaa kompastua erilaisiin neuropsykologisiin oireisiin eli nepsyihin. Nepsyjä on erilaisia, mutta ne kaikki eivät esiinny kaikilla ja useimpiin voidaan vaikuttaa, kunhan ne ensin todetaan. Sama pätee mielialan ongelmiin ja masennukseen, jotka kulkevat usein AVH:n seuralaisena.

AVH-kuntoutujan tiimiin tarvitaan myös sosiaalityöntekijä, jonka neuvoo toimeentuloon, perheeseen, etuuksiin ja sairauslomaan liittyvissä asioissa. AVH:n kokeneen perheenjäsenet ovat yhtälailla sairastumismylläkässä mukana, eikä heitä pitäisi jättää asian kanssa yksin. 

Kuntoutuksen ammattilaiset ovat kuntoutujalle opastajia ja sparraajia, mutta palo tehdä toipumistyötä olisi löydyttävä toipujasta itsestään. 

Meneillään olevassa AVH-potilaiden työelämään paluu -tutkimuksessa on havaittu, että AVH:n sairastaneiden halu palata työhön on kova. Miltei kaikki haluaisivat jatkaa ammatissaan, jos se vain suinkin on mahdollista. 

Takaisin tuttuun työpaikkaan palaa noin puolet sairastaneista, mutta melko usein palaamisen edellytyksenä on työnkuvan mukauttaminen. Työn räätälöidä on usein kiinni työnantajasta, mutta paljon riippuu myös ammatista.

Kognitiiviset, kuten esimerkiksi muistinongelmat ovat nykyaikaisissa tietoammateissa usein haitta. Suurin osa ammateista, jopa 80 prosenttia, on tietotyötä. Työ itsessään kuntouttaa tekijäänsä, elleivät työtehtävät vaadi häneltä enemmän kuin mihin hän pystyy. Jos työn vaatimukset ja palaajan jaksaminen ovat hyvässä tasapainossa, ihmisen itsetunto vahvistuu ja onnistuminen pitää mielialaa yllä. Pahimmillaan työ vie viimeisetkin voimat ja työhön palaaja nujertuu, masentuu ja lopulta siirtyy eläkkeelle.

 Työhön paluuta AVH:n jälkeen kannattaa miettiä ja tavoitella. Ellei sitä edes yritetä, sairauden läpikäyneen voimavarat ja ammattitaito menevät hukkaan. Koulutetun, osaavan ihmisen eläkkeelle jääminen kesken työuran on henkilökohtaisen menetyksen ohella myös taloudellinen tappio. Sitä se on sekä yksilölle, perheelle että yhteiskunnalle.