AVH ja elämänmuutos

Kun oma läheinen sairastuu vakavasti, se vaikuttaa myös muihin tämän henkilön ympärillä eläviin ihmisiin. Myös läheinen joutuu tilanteeseen, jossa normaali elämänkulku pysähtyy. Tilanne herättää  monia tunteita; ahdistusta, turvattomuutta ja elämänhallinnan menetyksen tunnetta. Osa toipuu aivoverenkiertohäiriöstä (AVH) lähes ennalleen, osalle jää pysyviä tai pitkäaikaisia oireita, jotka vaativat pitkäaikaista kuntoutusta. Afasia voi olla yksi AVH:n seurauksista, jotka vaativat pitkäaikaista sopeutumista uudessa elämäntilanteessa.

Sairastumisen nostattamien psyykkisten reaktioiden kulku voidaan ymmärtää vaiheittain eteneväksi prosessiksi, joka on ihmiselle normaali reagointitapa. Perinteisessä kriisiteoriassa voidaan nähdä neljä vaihetta:
  1. Sokkivaihe
  2. Reaktiovaihe
  3. Korjaamisvaihe
  4. Uudelleen suuntautuminen


1. Sokkivaihe

Sokkivaihe sisältää erilaisia reaktioita suhteessa tapahtumaan. Tunnereaktioita voivat olla järkytys, hämmennys, pelko, epävarmuus ja ahdistus. Toisaalta voi olla vaikea hahmottaa tai orientoitua tapahtuneeseen. Lisäksi saattaa ilmetä stressioireita, unen häiriöitä ja vireystilan vaihtelua.

2. Reaktiovaihe

Reaktiovaiheessa kohdataan tapahtuma, henkilö on vastatusten tapahtuman kanssa ja toteaa sen olemassaolon. Tähän voi liittyä hämmennystä, voimakkaita tunnereaktioita ja vaikeuksia ymmärtää mitä on tapahtunut ja miksi.

3. Korjaamisvaihe

Korjaamisvaiheessa tapahtumaa pyritään käsittelemään ja hyväksymään. Tämän vaiheen käsittelyyn voi mennä pitkään, jopa vuosi. Sairastumiseen tai siitä seuranneita asiat ja muistikuvat palaavat mieleen. Toisaalta ihminen joutuu käsittelemään uutta ja vanhaa elämäntilannettaan ja kohtaamaan luopumisen, menetyksen ja sopeutumisen haasteet.

4. Uudelleen suuntauminen

Tässä vaiheessa henkilö alkaa suuntautua tulevaisuuteen tapahtuneen sijasta. Tämä vaihe voi kestää vuosia. Tapahtunut muuttuu osaksi menneisyyttä ja elämä jatkuu uudessa tilanteessa.


Lähde: Pesonen, T. (2011). Kriisihoidot somaattisen sairauden yhteydessä. Suomen läkärilehti, 22, vsk 66, ss. 1829-1834.