Afasia ja läheisen mielialan muutokset

Läheiselle aivoverenkiertohäiriöön sairastuminen voi merkitä pidempään jatkuvaa henkistä ja fyysistä kuormitusta.  Läheistä voivat kuormittaa mm. muutokset omassa elämäntavassa, pari- ja ystävyyssuhteissa, tuloissa, perheen rooleissa ja avustamisessa. 

Merkittävät kommunikaatio-ongelmat saattavat johtaa siihen, että läheinen kokee vastuun elämänpyörittämisestä siirtyneen yksin hänelle. Afasia voi luoda myös emotionaalista yksinäisyyttä.

Muuttuneessa tilanteessa läheisen tärkein tehtävä on pitää itsestään huolta. Mielekäs tekeminen, liikunta ja sosiaalinen tuki tukevat myös mielialaa. Arkeen tulisi kuulua myös rentoutumista, ja kaikki sellaiset aktiviteetit jotka pitkällä tähtäimellä lisäävät rentoutta arjessa ovat vastalääkettä stressille. Asenteellakin voi olla merkitystä: tietoinen toivon vaaliminen ja usko pärjäämiseen näyttävät vaikuttavan mielialaan positiivisesti.

Joskus parasta mielialan hoitoa voi olla konkreettinen apu.  Sosiaali-terveydenhuollon palveluita ja muita saatavilla olevia tukikeinoja tuleekin pyrkiä ottamaan aktiivisesti käyttöön tarvittaessa. Vertaisryhmistä voi saada sosiaalista tukea.

Kommunikaation parantamista voi pitää myös tärkeänä mielialaan vaikuttamisen keinona. Varsinkaan alkuvaiheessa läheisellä ei yleensä ole tietoutta afasiasta ja keinoista kommunikoida afaattisen henkilön kanssa, ja tällöin tieto ja ohjaus voi merkittävästikin helpottaa arkiselviytymistä ja vähentää henkistä kuormitusta. 

Pitkään jatkuessaan kuormitus voi altistaa masennukselle, joka on hyvä tunnistaa.  Masennukseen liittyy tyypillisesti mielialan laskua, mielihyvän vähenemistä, uupumusta ja kielteisiä ajatuksia.  Se voi ilmetä myös fyysisin oirein.  Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että jos mielialan lasku alkaa haitata arkiselviytymistä tulee hakeutua lääkäriin. Varhain käynnistetty masennuksen hoito tuottaa usein parhaita tuloksia. 

Kirjoittaja: Timo Teräsahjo, psykologi