Aivoverenkiertohäiriö vaikuttaa parisuhteeseenkin

Aivoverenkiertohäiriön (AVH) aiheuttama muutos vaikuttaa kaikilla elämänalueilla eikä vähiten parisuhteessa. Afasia tuo kommunikaatiovaikeuden ja puolisoista voi tuntua, että yhteinen kieli on hävinnyt. Parisuhde voi kuitenkin toimia turvasatamana, jonne nyt pysähdytään pohtimaan tapahtunutta ja tutustumaan itseensä uudessa tilanteessa. Parisuhteessa voivat molemmat saada lohtua ja tulevaisuuden uskoa silloin, kun elämä on ikävästi yllättänyt. Uuden tulevaisuuden rakentamiseen voi siten löytyä voimia. 

Sairastuminen voi muuttaa tutut parisuhderoolit

AVH:n sairastaminen vaikeuttaa itsenäistä toimintakykyä. Sairastuneen on vaikea tehdä tuttujakaan asioita kuten ennen. Hänestä voi välillä tuntua turhauttavalta, että ihan kaikki pitää opetella uudestaan.  Sairastuneen on usein hyvin vaikeaa myöntyä avustettavaksi tai luopumaan tärkeistä tehtävistä, mutta nyt siihen pakotetaan. Samaten puoliso joutuu ottamaan avustajan ja toiminnanohjaajan roolin. Molemmat yrittävät ymmärtää tapahtunutta.  Avun tarve on suurimmillaan heti sairastumisen jälkeen kotiin palattua. 

Sairastuneen puoliso kohtaa tilanteessa monia uusia, usein ennen kokemattomia asioita ja haasteita. Hänelle kertyy myös paljon vastuuta varsinkin alkuvaiheessa. Hän joutuu uudessa tilanteessa joustamaan, jaksamaan ja ymmärtämään. Häneltä odotetaan taitoa oppia avustamaan ja sitten hetken kuluttua taitoa olla avustamatta! Avustamiseen on hyvä pyytää neuvoa ja ohjeita ammattilaisilta. Kannattaa huomata, että sairaalassa annetaan alkuvaiheen ohjeet, mutta kuntoutumisen myötä tilanne muuttuu nopeasti ja ohjeetkin muuttuvat. 

AVH:sta toivutaan ja kuntoudutaan ajan mittaan yksilöllisesti hyvin eri tavoin. Useimmiten sairastuneen toimintakyky palautuu toipumisen edetessä, vaikka ei ehkä ennalleen. Vähän kerrassaan päivittäiset toimet taas sujuvat. Itsenäisen toimintakyvyn palautumista auttaa se, että sairastunut saa tehdä itse kaiken, mihin suinkin pystyy. Avustamista ja ohjaamista vähennetään ja lopetetaan sen mukaan, kun sairastunut selviytyy itse.  

Puoliso hoitaa itseään ja sairastunutta parhaiten, kun huolehtii myös omasta hyvinvoinnistaan. On tarpeen ottaa omaa aikaa ja tehdä muitakin itselle tärkeitä asioita.

Rakastatko minua tänäänkin?

Ruumiinkieli on ensimmäinen kielemme. Jos sanat puuttuvat, kehoviesti korostuu. Kehon kautta olemme toisillemme läsnä.  Oma keho voi kuitenkin tuntua vieraalta ja oudolta ja sen hallinta on vaikeaa. Kömpelyys ja tahattomat liikkeet ihmetyttävät ja joskus pelottavatkin. Käsitys omasta mieheydestä tai naiseudesta on hukassa. Voi kulua aikaa, ennen kuin sairastunut taas kiinnostuu huolehtimaan itsestään tai tunnistaa itsessään seksuaalista halua. Läheinen voi kokea, että yhtäkkinen elämänmuutos tai avustajana toimiminen kuluttavat kaikki läheisyyshalut tai seksiajatukset. Häntä voi myös pelottaa, että satuttaa toista ja siksi kenties välttää fyysistä läheisyyttä.  

Aivoverenkiertohäiriön jälkeen on lupa jatkaa seksielämää. Se on tärkeä kommunikointimuoto ja parisuhteen tiivistäjä. Rakastelu on paljon muutakin kuin yhdyntää.  Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen luo rakastavan ja ystävällisen ilmapiirin arjessa.  Se mahdollistaa lähelle menemisen tai tulemisen. Silloin voi uskaltautua ihokontaktiin, kosketukseen, silittämiseen ja hyväilyyn. Se voi olla molemmille hyvin lohduttavaa ja parantavaa. Turvallisuuden ja luottamuksen kokemus antaa voimia, itsetunto kohenee ja elämän vastukset puolittuvat. Seksuaalisen nautinnon ja tyytyväisyyden kokeminen on yhteydessä elämänlaadun kokemiseen ja seksuaalisella aktiivisuudella on kuntoutumista edistävä vaikutus. 

Sairastuminen voi tiivistää parisuhdetta. Kun puolisot kääntyvät toisiaan kohti ja haluavat yhteisesi kamppailla  ja jakaa sairauden kummallekin tuomia hankaluuksia, voi syntyä uusi entistä vahvempi yhteys. 

Kirjoittaja: Päivi Liippola, fysioterapeutti, auktorisoitu seksuaalineuvoja