Kielelliset vaikeudet

Kehityksellinen kielihäiriö (aiemmin dysfasia, kielellinen erityisvaikeus) on kielen kehityksen häiriö, jossa puheen tuottamisessa ja/tai ymmärtämisessä on vaikeuksia. Puheen ja kielen oppimisen vaikeus ilmenee jo lapsuudessa, mutta vaikuttaa edelleen nuoruus- ja aikuisiässä.

Nuoren puhe voi olla epäselvää tai hänen voi olla vaikea ymmärtää annettuja ohjeita, etenkin jos ne ovat monimutkaisia ja pitkiä. Uusien sanojen, kielikuvien ja sarkasmin ymmärtäminen voi olla myös hankalaa.

Kehityksellistä kielihäiriötä esiintyy noin 7 prosentilla ikäluokasta, ja siihen liittyy usein toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden pulmia, aistikäsittelyn poikkeavuuksia sekä motorisia haasteita. Vaikeuksia voi esiintyä myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kaverisuhteissa. Toisiin tutustuminen voi jännittää nuorta, jos ei keksi tilanteeseen sopivaa sanottavaa. Tunteiden tunnistaminen ja sääteleminen voi olla vaikeaa ja haitata kaverisuhteissa toimimista.

Kielelliset vaikeudet liikuntaryhmässä

Lue miten kielelliset vaikeudet vaikuttavat Skidin parkourharrastukseen?

Kielelliset vaikeudet voivat ilmetä hyvin monella tapaa harrastuksessa. Ohjaaja voi ajatella, ettei nuori keskity, kuuntele tai ymmärrä, jos hän toimii aivan toisin kuin on ohjeistettu. Nuori voi olla levoton ohjeistuksen tai tilanteiden läpikäynnin aikana ja turhautua helposti, jos annettavat ohjeet ovat liian monimutkaisia tai pitkiä. Myös lajikohtaisen sanaston ymmärtäminen ja oppiminen voi olla haastavaa ja viedä aikaa.

Nuoruusiässä puhe on usein jo selkeää, mutta nuoren kerronta voi olla myös suppeaa tai hyvinkin vuolasta. Kielellisistä vaikeuksista johtuen nuori voi jättäytyä sivuun yhteisestä keskustelusta ja sosiaalisista tilanteista. Ohjaajan ja muiden ryhmäläisten suhtautuminen nuoren puheeseen vaikuttaa siihen, että nuori kokee olevansa yhdenvertainen ryhmänjäsen. Ohjaajan on tärkeä huolehtia puheenvuoroista ja tarjota jokaiselle mahdollisuus tulla kuulluksi.

Käytännön keinoja ja vinkkejä kielellisten vaikeuksien tukemiseen

Vuorovaikutus on ihmisen perustarve ja jokaisella tulee olla mahdollisuus tulla kuulluksi huolimatta kommunikointitavasta. Puhetta tukevista ja korvaavista kommunikointikeinoista on apua lähes kaikille harrastustoimintaan osallistuville lapsille ja nuorille. Menetelminä voivat toimia esimerkiksi piirtäminen, kuvatuki tai mallintaminen. Rauhallinen puhetyyli, asioiden kertaaminen sekä eleet ja ilmeet tukevat ohjeistuksen ymmärtämistä.

Mallintaminen ja esimerkin näyttö toimivat erityisesti isojen ryhmien ohjauksessa. Ohjaaja voi esimerkiksi videoida tietyn liikkeen ja näyttää sen hidastettuna. Pienempien ryhmien kohdalla voi olla helpompi kokeilla esimerkiksi piirtämistä ja tukikuvia. Kommunikointia tukevat keinot auttavat myös nuoren huomion suuntaamista ja oman toiminnan ohjausta.

Ohjaaja:

  • Ole ensisijaisesti yhteydessä nuoreen harrastukseen liittyvissä asioissa vanhempien kanssa viestittelyn sijaan tai sen lisäksi. Yhteydenpito voi tapahtua puhelimitse, teksti -tai ääniviesteillä; mikä nuorelle sopii parhaiten.
  • Käy tunnin aluksi läpi mitä tehdään esim. ”ensin, sitten, lopuksi”. Voit hyödyntää tässä kuvia tai piirtämistä. Sinun ei tarvitse osata piirtää, hyvin yksinkertaiset tikku-ukot riittävät. Piirtäminen hidastaa ohjaajan puherytmiä ja auttaa kuuntelijoita keskittymään ohjeistukseen sekä tukee ymmärrystä.
  • Huomioi nuoren tapa kommunikoida ja kysy mikä häntä auttaa ymmärtämään. Nuoren vaisu olemus tai epäselvä puhe voi johtua ujoudesta, joka helpottaa toiminnan tullessa tutuksi.
  • Kuuntele nuoren asia rauhassa loppuun ja voit pyytää häntä hidastamaan, jos puhe on epäselvää tai vuolasta.
  • Jaa harjoitteet pienempiin osiin ja ohjeista yksi asia kerrallaan. Näytä konkreettinen esimerkki suullisen ohjeistuksen lisäksi tai pyydä joku ryhmäläisistä kaveriksi mallintamiseen.
  • Uuden ryhmän kohdalla käy läpi lajikohtainen sanasto, jota ohjauksessasi käytät. Pyri käyttämään ennestään tuttuja käsitteitä.
  • Ohjeistaessa vältä kysymästä "Ovatko kaikki ymmärtäneet?". Sen sijaan voit pyytää ryhmää toistamaan ohjeistuksen tai kysyä kertaisitko ohjeet vielä ennen toimintaa.
  • Ole toiminnassa hereillä ja käytä havainnointia työkalunasi. Tarjoa apuasi herkästi, jos huomaat nuoren jäävän paikoilleen tai toiminta ei näytä sujuvan ohjeistuksen mukaan.

Vinkki: Tutustu Papunetin ”materiaalia” -osioon ja kuvatyökaluun. Kuvatyökalun avulla voit tehdä hyvin yksinkertaiset kuvat ohjauksen tueksi.

Palaa Tunnista ja tue -sivulle

Kuvatyökalun hyödyntäminen