Kielenkehityksen piirteitä, jotka antavat aihetta seurantaan tai tutkimuksiin 

1-vuotiaat

Lapsi ei seuraa ympäristöään eikä pyri vaikuttamaan siihen.
Lapseen on vaikeaa saada kontaktia.
Lapsella on vähän kommunikatiivisia eleitä.
Lapsen jokeltelu on vähäistä tai yksipuolista tai sisältää niukasti konsonantteja.
Erityisesti vastavuoroisuuden puute sekä ääntelyn ja jokeltelun vähäisyys ja yksipuolisuus ovat syitä tarkempaan seurantaan 

1,5-vuotiaat

Lapsella on vähän kommunikatiivisia eleitä.
Lapsella ei ole lainkaan sanoja.
Lapsi ei osaa noudattaa lyhyitä käskyjä.
Lapsen leikki ei sisällä symbolisia toimintoja.
Erityisesti ymmärtämisen vaikeudet yhdistyneenä suvussa esiintyviin kielellisiin vaikeuksiin ovat syy tarkempaan seurantaan. 

2-vuotiaat

Lapsella on alle 10 sanan sanasto.
Lapsi ei muodosta kahden sanan lauseita.
Lapsi ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää ne väärin.
Erityisesti suppea sanavarasto ja puutteet ymmärtämisessä antavat aihetta jatkotutkimuksiin. 

3-vuotiaat

Sanojen äänneasu on selvästi puutteellinen.
Lapsella on suppea tuottava sanasto (tulisi olla satoja sanoja useista sanaluokista).
Lapsi ei taivuta sanoja.
Lapsi ei noudata kaksiosaisia ohjeita tai hän ymmärtää niitä väärin. 

4 - 6-vuotiaat

Lapsella on suppea tuottava sanasto (tulisi olla satoja sanoja useista sanaluokista).
Esineiden ja asioiden laadun (koko, määrä, muoto, väri) kuvaus on epätarkkaa tai virheellistä.
Lapsen käyttämät lauserakenteet ovat yksinkertaisia.
Lapsella on vaikeuksia taivutusmuotojen hallinnassa.
Lapsi ei osaa kertoa näytetystä kuvasta.
Lapsella on puutteita vuorovaikutus- ja keskustelutaidoissa.


Lähde: Siiskonen, T., Aro, T., & Lyytinen, P. (2003). Havainnointi, arviointi ja tutkimuksiin ohjaaminen. Teoksessa T. Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen & R. Ketonen (toim.), Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa (s. 118-130). Jyväskylä: PS-kustannus.