Ääneen lukeminen on rakkautta

20.6.2019
Ääneen lukeminen on rakkautta

Lapselle lukeminen ja loruttelu tuo iloa koko perheelle.

Helmikuussa vietettiin Kansainvälistä ääneenlukupäivää. Päivän tarkoituksena on nostaa keskiöön se tosiasia, että tutkitusti ainoa tapa vaikuttaa lapsen myöhempiin lukutottumuksiin, on lukea lapselle säännöllisesti kirjoja.

Usein vanhemmat, joilla on esimerkiksi itsellään lukivaikeustaustaa tai lukeminen ei ole luonnollinen osa omaa arkea, arastelevat lapselle lukemista. Vauvat ja pienet lapset ovat kuitenkin armeliaita ja samalla tapaa kuin vanhemmuuteen kasvetaan yhdessä lapsen kanssa, myös lukijuuteen voi kasvaa.

Pienen vauvan kanssa lorutellaan tai katsotaan kuvakirjoja ja ihmetellään yhdessä kirjassa esiintyviä kuvia. ”Niin, siinä on omena. Se on vihreä. Tuossa on musta kissa, silitetäänkö kissaa näin?” Pienelle lapselle ei tarvitse lukea koko kirjaa samalla istumalla läpi. Itse asiassa alkuun ei tarvitse lukea lainkaan. Riittää, että nimetään ja ihmetellään asioita niin kuin muutenkin arjessa tehdään ja samalla tutustutaan kirjan käyttöliittymään.

Kirja lisää vuorovaikutusta

Vietin ääneenlukupäivää kotona yhdessä vajaan kaksivuotiaan lapseni kanssa. Minulla oli kurkunpääntulehdus ja ehdoton puhumiskielto. Päivän aikana totesin, että kommunikointi sujuu monin tavoin erinomaisesti ilman puhuttua kieltä. Näytin lapselle välipala-aikaan omenaa ja banaania ja hän osoitti omenaa. Näytin vaippaa ja hän juoksi karkuun. Huomasin, että myös lapsi puhui vähemmän, kun olin itse hiljaa, mutta muutoin arkiset asiat sujuivat lähes mutkattomasti.

Kunnes lapsi toi minulle tuttuun tapaan pottakirjan ja avasi sen toiveikkaana. Osoittelin kuvia ja yritin äänettömästi nyökyttelemällä rohkaista häntä kertomaan minulle, mitä kuvissa oli. Lapsi oli selvästi hämmentynyt, kun palvelu ei pelannutkaan tuttuun tapaan. Leikin kun kuului mennä niin, että joko minä näytin kuvaa ja kysyin ”mikä tässä on?” ja lapsi vastasi tai sitten hänen näyttäessään kuvaa minä nimesin siinä olevan asian. Ilman puhuttua kieltä tämä ei onnistunutkaan.

Päivän aikana huomasin myös, kuinka monessa kohdassa päivää käytän kirjaa apuna. Kirjaa luetaan pottahetkillä. Kirjan kanssa rauhoitutaan päiväunille ja käydään illalla nukkumaan. Kirja auttaa, jos harmi meinaa iskeä tai aika alkaa käydä pitkäksi. Kirjan lukeminen yhdessä on kivaa ja samalla tulee syliteltyä ja hassuteltua.

Ääneenlukupäivänä huomasin myös sen, kuinka arjesta pystyy selviämään ilman puhetta. Samalla se nosti näkyville sen, kuinka paljon kirja lisää vuorovaikutusta ja kuinka kirjan kautta tulee käytettyä omaa äidinkieltä rikkaammin ja vivahteisemmin kuin arjen peruskommunikaatiossa.

Lukemisen ilot ja hyödyt

Lukemisella on tutkitusti monenlaisia hyötyjä. Se vaatii aina vuorovaikutusta lapsen ja vanhemman välillä, joten sillä on merkitys perheen yhtenäisyydelle ja keskinäisille suhteille. Kirjojen lukeminen tukee lapsen kielenkehitystä, kasvattaa sanavarastoa ja auttaa harjoittamaan tunnetaitoja ja empatiaa. Lukuhetkillä ollaan usein lähekkäin, kirjat auttavat lasta rauhoittumaan ja keskittymään ja säännölliset iltasatuhetket jopa parantavat lasten unta.

Jos lapsi on tottunut pienestä pitäen kirjoihin, lukemista voi käyttää monin tavoin hyödyksi ja avuksi arjessa. Lapsen saa esimerkiksi vieraassakin paikassa nukahtamaan helpommin tutun iltasadun avulla ja äidin tai isän tuttu ja rauhoittava ääni tuo lapselle turvaa. Monilla lapsilla on jokin tietty kirja tai kirjoja, jotka pitää lukea uudelleen ja uudelleen, aina siihen pisteeseen asti, että sekä lapsi että vanhempi osaavat kirjan ulkoa. Se, että lapsi osaa sadun ulkoa, tuottaa hänelle varmuutta ja turvaa; vaikka tarina olisi jännittävä, tuttu ja turvallinen loppu on ennakoitavissa.

Kirjojen avulla voi käsitellä lasta pohdituttavia asioita, kuten lemmikin menettämistä tai avioeroa. Kirjat voivat myös rohkaista seikkailuihin, joihin ei muuten rohkenisi lähteä.

Tartu tarinaan -hanke alkoi elokuussa 2018 ja päättyy vuoden 2019 lopussa. Sen rahoittaa Suomen kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto ja sen toteuttavat yhteistyössä Jyväskylän kesäyliopisto, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piiri ry ja Niilo Mäki Instituutti.

  • Teksti: Suvi Ylönen, Tartu tarinaan -hankevastaava
  • Kuva: Tartu tarinaan -hanke, lukuhahmot Teresa Bast