Kielenkäytön pragmaattiset vaikeudet lapsen arjessa

3.5.2019
Kielenkäytön pragmaattiset vaikeudet lapsen arjessa

Kehitykselliseen kielihäiriöön voi liittyä vaikeus käyttää kieltä tarkoituksenmukaisesti erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Mistä lapsen kielenkäytön pragmaattisissa ongelmissa on kyse? Akatemiatutkija Soile Loukusa Oulun yliopistosta kertoo.

1. Kyseessä tilannesidonnainen vaikeus

Kielen pragmaattiset vaikeudet lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, ovat jokseenkin yleisiä. Pragmatiikalla tarkoitetaan tässä yhteydessä kykyä käyttää ja ymmärtää kieltä tarkoituksenmukaisesti – siten, että kielenkäyttö istuu luontevasti erilaisiin kommunikaatiotilanteisiin ja keskusteluympäristöihin. Pragmaattiset vaikeudet eivät toisin sanoen tarkoita vaikkapa erilaisia äännejärjestelmään liittyviä puhevikoja.

Jos lapselle sanotaan vaikkapa että ”ei saa!”, lapsen pitäisi senhetkisestä tilanteesta kyetä helposti tulkitsemaan, mitä hän ei saa tehdä. Pragmaattinen vaikeus voi lapsella liittyä juuri tähän tilannesidonnaisuuteen: hän ei osaa hyödyntää käsillä olevaa tilannetta kiellon taustalla eikä siten ymmärrä, mitä hän ei saisi tehdä.

2. Hankaloittaa sosiaalista vuorovaikutusta

Pragmaattiset vaikeudet voivat näkyä kehityksellisen kielihäiriön omaavilla lapsilla sekä sanallisessa että sanattomassa sosiaalisessa kommunikoinnissa. Lapsi ei esimerkiksi huomaa, milloin hänen pitäisi tervehtiä toista henkilöä tai hän ei vaikkapa ymmärrä puhua kaupan myyjälle eri tavalla kuin esimerkiksi äidille.

Lapsen voi olla vaikea noudattaa keskustelun sääntöjä eli esimerkiksi sitä, milloin aloittaa keskustelu, missä vaiheessa ottaa oma puheenvuoro tai milloin luovuttaa se toiselle. Hänellä saattaa olla vaikeutta tarkentaa omaa kerrontaa siten, että kuulija ymmärtäisi, mitä hän tarkoittaa.

Myös päättelyssä ja puheen välittämien merkitysten tulkinnassa kielen pragmaattisia vaikeuksia poteva lapsi voi kokea hankaluuksia. Kuvitellaan, että äiti sanoo kaupan karkkihyllyllä nameja mankuvalle lapselle, että ”ei – tänään ei ole lauantai”. Lapsen pitäisi siitä ymmärtää, että äidin viesti ei ollut kertoa viikonpäivää, vaan se tosiseikka, että karkkia ei ole nyt luvassa, koska ei ole karkkipäivä.

3. Havaitaan usein kouluiässä

Pragmaattisia vaikeuksia voi liittyä esimerkiksi autismikirjon sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöihin ja kehitykselliseen kielihäiriöön. Jälkimmäisessä pragmaattiset vaikeudet eivät kosketa kaikkia lapsia – mutta niillä lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, kielenkäytön haasteet tulevat ilmi useimmiten koulun alkaessa.

Vaikeudet havaitaan yleensä siinä vaiheessa, kun keskustelu- ja vuorovaikutustaitojen vaatimukset kasvavat. Koulussa lisäksi työmuistia täytyy käyttää yhä enenevässä määrin tilannesidonnaisen tiedon, aikaisempien kokemusten ja yleistiedon yhdistämiseen ilmausten merkitysten ymmärtämisessä.

Pragmaattisista kielenkäytön vaikeuksista kumpuaa usein väärinymmärryksiä sosiaalisissa tilanteissa, ja muut lapset voivat reagoida hyvinkin voimakkaasti. Ystävyyssuhteita voi olla vaikea solmia.

4. Vaikuttaa oppimiseen

Pragmaattisissa kielen ongelmissa lapsen voi olla vaikea saada puheesta esiin se olennainen asia. Hän ei välttämättä tiedä, mihin kannattaisi kielen välittämässä viestissä kiinnittää huomiota ja mistä kannattaisi jatkaa. Siksi kielen pragmaattiset vaikeudet saattavat heijastua myös koulunkäyntiin.

Pragmaattiset vaikeudet vaikuttavat oppimiseen erityisesti silloin, kun keskustellaan, tehdään vaikkapa ryhmätöitä tai vedetään yhdessä johtopäätöksiä opiskeltavasta asiasta. Sen vuoksi myös kouluissa olisi syytä tiedostaa tällaisten lasten vaikeudet ja sopeuttaa opetustyyli mahdollisuuksien mukaan heidän hyödykseen.

5. Sanoittaminen avuksi

Kielen pragmaattisia taitoja voi oppia harjoittelemalla. Jos lapsella on esimerkiksi hankaluuksia tilannesidonnaisessa ymmärtämisessä, on ensin tärkeää miettiä, mitä tekijöitä lapsi ei siinä ymmärrä. Otetaan esimerkiksi ei saa! -kielto: jos lapsi ei ole ymmärtänyt kiellon luonnetta suhteessa käsillä olevaan tilanteeseen, kielto kannattaa sanoittaa sellaiseksi, että lapsi pystyisi sen ymmärtämään. ”Ei saa vetää koiraa hännästä!”

Aikuisen on kuitenkin syytä varoa yksinkertaistamasta kieltään liikaa. Lapselle ei kannata sanoa ”et saa karkkia”, vaan mieluummin avata kieltoa auki ja auttaa siten lasta ymmärtämisprosessissa. Jos karkkia ei ole luvassa, lapselle on hyödyllistä selittää, miksi ei: ”Tänään ei ole lauantai, karkkipäiväsi, joten et voi saada karkkia”. Yleensäkin asioiden perusteleminen tukee lapsen tilannesidonnaisen ymmärtämisen kehittymistä ja lisää lapsen ymmärrystä maailmasta.

6. Hyötyä kotiharjoittelusta

Kielen pragmaattiset vaikeudet ovat kuntoutukselle kiitollinen alue. On tutkimuksia siitä, että lapset hyötyvät esimerkiksi keskustelutaitojen harjoittelusta. Lasta voi harjoittaa esimerkiksi aloittamaan keskustelu, pääsemään keskusteluun mukaan, vaihtamaan puheenvuoroa tai huomioimaan toisen ihmisen sanomisia.

Yhdessä lapsen kanssa voidaan opetella vaikkapa strategioita erilaisiin kielenkäyttötilanteisiin: mitä sanotaan, kun esitetään oma mielipide kaverille ja miten esitystapaa kannattaa muuttaa, kun puhuu opettajalle.

Lapsi oppii sitä paremmin, mitä selkeämmin hänelle perustelee sen, miksi kulloisessakin tilanteessa kannattaa puhua tietyllä tavalla.

7. Huumori avaa merkityksiä

Arjen apuvälineenä pragmaattisen kielenkäytön harjoittelussa toimii esimerkiksi huumori. Lapset pitävät suuresti vitsikirjoista, joissa kielen tilannesidonnaisia merkityksiä havainnollistetaan epäsuorilla ilmauksilla, kielikuvilla ja positiivisen ironian avulla. Kaikenlaisten tarinamuotoisten kirjojen lukeminen auttaa lasta parantamaan pragmaattisia kielentaitoja. Myös yhdessä perheen kanssa pelattavat lautapelit hiovat lapsen sosiaalisia taitoja: pelkkä peliin liittyvä vuorottainen toiminta on omiaan tukemaan keskustelun perusrakenteita.

8. Apua on hyvä hakea

Apua pragmaattisiin kielivaikeuksiin voi hakea muun muassa puheterapeutilta. Mitä varhemmin lapsi pääsee harjoittamaan kielen sosiaalisia taitoja, sitä nopeammin tulokset näkyvät. Avun hakemisen voi aloittaa esimerkiksi koululääkärin tai kouluterveydenhoitajan luota tai hakeutua terveyskeskukseen. Puheterapeutin ohella kielen pragmaattisia vaikeuksia hoitavat esimerkiksi neuropsykologit.

  • Teksti: Essi Kähkönen
  • Kuva: Rodeo