Laadukas puheterapia perustuu tutkittuun tietoon

15.11.2019
Laadukas puheterapia perustuu tutkittuun tietoon

Lapsen puheterapia saavuttaa todennäköisemmin tavoitteet, kun myös vanhemmat saavat hyvää ohjausta.

Kuinka paljon puheterapian vaikuttavuutta ja tuloksia on tutkittu, logopedian professori Elina Mainela-Arnold Turun yliopistosta?

Aihe on tietysti niin laaja, ettei siitä voi tehdä minkäänlaisia yleistyksiä. Yhtä hassua olisi puhua yleisesti vaikkapa neurologian vaikuttavuudesta.

Yksittäisessä tutkimuksessa siis täytyy tarkastella esimerkiksi, täyttääkö jokin tietty puheterapian työskentelytapa tarkasti määritellyt tavoitteet aivan tietynlaisten asiakkaiden kanssa. Tällaisia tiukasti rajattuja tutkimuksia on logopedian alalta tullut viime aikoina runsaasti, ja niissä on saatu vahvaakin näyttöä esimerkiksi pienten lasten vanhempien ohjauksen hyödyistä.

Mutta edelleen kuulee liian löyhästi sanottavan, että ”tiede tukee” jonkin menetelmän käyttöä tai että siitä ”on näyttöä”. Kaikki tutkimusnäyttö ei ole yhtä vahvaa, vaan sen aste vaihtelee asiantuntijoiden mielipiteistä aina kontrolloituihin koeasetelmiin ja laajoihin meta-analyyseihin.

Onko aiheesta suomalaista tutkimusta?

Suuri osa uusimmasta puheterapian tutkimuksesta on tehty Pohjois-Amerikassa. Mutta enimmäkseen tulokset ovat sovellettavissa myös Suomen oloihin. Esimerkiksi Kanadassa on tutkittu nimenomaan vanhempien ohjausta, eikä ole syytä olettaa, että kieli muuttaisi asetelmaa olennaisesti.

Suomen kokoinen pieni kansa ei voi missään asiassa olla vain oman tutkimuksen varassa. Tällöin tietoa olisi käytettävissä kovin vähän.

Voivatko vanhemmat luottaa siihen, että lapsen saama puheterapia pohjautuu tutkimusnäyttöön?

Puheterapeutit ovat valmistuneet yliopistosta ja saaneet opinnoissaan hyvät tiedot tutkimukseen perustuvista menetelmistä. Kattavaa seurantaa meillä ei silti ole siitä, millaisia työtapoja jokaisella puheterapiakäynnillä vaikkapa terveyskeskuksissa toteutetaan.

Tutkimuksissa on tähän mennessä havaittu, että erityyppiset työtavat voivat johtaa samoihin tuloksiin. Tältä pohjalta on mahdollista miettiä monenlaisia toteutuksia ja valita ne menetelmät, jotka parhaiten sopivat perheen arkeen ja tottumuksiin.

Mitä tiedetään puheterapian aloittamisajankohdan merkityksestä?

Useinhan kuulee sanottavan, että lapsen puheterapia tulisi aloittaa mahdollisimman varhain. Tieteellinen näyttö tästä on kuitenkin ristiriitaista. Toistaiseksi emme ole osanneet ennustaa alle kolmivuotiailla kovin hyvin, ketkä lapsista kirivät aiemmista pulmista huolimatta ikätoverit kiinni kielellisissä taidoissa jopa kokonaan ilman kuntoutusta.

Teemmekin täällä Turun yliopistossa parhaillaan tutkimusta siitä, milloin erilaiset kumuloituvat riskitekijät antavat aiheen aloittaa kuntoutus välittömästi ja milloin taas voidaan vielä odotella turvallisesti.

Puheterapian varhaisesta aloittamisesta ei varmastikaan ole haittaa kenellekään lapselle. Mutta rajallisia resursseja ei tietenkään kannata tuhlata terapiaan, josta ei ole hyötyä. Eikä se ole mielekästä myöskään perheiden arjen ja ajankäytön kannalta.

Mitä tutkimus sanoo käyntikertojen tiheyden vaikutuksesta?

Myös tästä aiheesta tarvitaan lisää näyttöön perustuvaa tietoa. Toisinaan näkee tutkimuksia, joissa on selkeästi haluttu hakea todisteita tiiviin terapian puolesta. Vertailevia tutkimusasetelmia erilaisten käyntitahtien tulosten eroista on toistaiseksi vähemmän.

Tietävätkö muut terveydenhuollon ammattiryhmät riittävästi aiheesta?

Joskus valitettavasti kuulee esimerkiksi lastenneurologien epäilevän puheterapian hyötyjä. Tarkemmin kysyessä sitten selviää, etteivät he yksinkertaisesti tunne aiheesta kertynyttä näyttöä. Meillä on siis vielä paljon työtä tehtävänä, että saamme levitettyä tietoa alastamme.

Lähes kaikki perheet sen sijaan suhtautuvat puheterapiaan hyvin myönteisesti. He luonnollisesti haluavat apua ongelmiinsa ja ottavat sitä mieluusti vastaan.

Mitä tiedetään vanhempien saaman ohjauksen merkityksestä?

Tästä aiheesta on tosiaan kertynyt vahvaakin näyttöä. Vanhemmat kokevat saamansa ohjauksen toimivimmaksi, kun se on helposti saavutettavissa ja kun ohjaussuhde tuntuu luottamukselliselta ja läheiseltä.

Millainen on alan tutkimuksen keskeinen viesti vanhemmille?

Vanhempien rooli kielihäiriöisen lapsen tukena on aivan keskeisen tärkeä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyse olisi mistään tavattoman vaikeista tai monimutkaisista asioista. Parasta tukea on aivan tavallinen arjen yhdessäolo ja lapsen kommunikointiyritysten huomioiminen.

Vanhemmat osaavat kyllä sanoittaa maailmaa lapselle yleensä ihan luonnostaan. Kun lapsi vaikkapa sanoo jonkin asian hieman puutteellisesti, tavallisen keskustelun lomassa tulee yleensä lausuttua se hänelle takaisin täydennettynä.

Lisäksi vanhemmilla on ehdottomasti lupa kysyä puheterapiassa, millaista näyttöä on olemassa kunkin menetelmän hyödyistä. Niinhän me kaikki äidit ja isät toimimme oikeastaan automaattisesti lääkärissä, kun lapsi on fyysisesti sairas ja hänen hoitoaan mietitään.

  • Teksti: Mari Vehmanen
  • Kuva: Mostphotos