Tuttu koulu ei jännitä ekaluokkalaista

1.3.2018
Tuttu koulu ei jännitä ekaluokkalaista

Ikosen perheessä on alkamassa uusi vaihe, kun Nella aloittaa ensimmäisen luokan. Arki muuttuu monella tavalla, mutta tutut kaverit ja opettaja helpottavat sopeutumista.

Turkulaisen Nellan, 7, esikoulu päättyi keväällä. Syksyllä hän aloittaa ensimmäisen luokan Katariinan erityiskoulussa. Hän on saanut totutella luokkaan ja kouluympäristöön jo esikoulussa.

Isosisko Nelli, 9, menee neljännelle luokalle Nummenpakan koulussa, joka on samassa pihapiirissä pikkusiskon koulun kanssa. Pikkuveli, Veeti, 5, saa vielä odottaa vuoden päivät, että pääsee esikouluun. Perheen äiti Jenni Ikonen ja isä Pasi Ikonen eivät turhia murehdi uuden vaiheen alkaessa.

– Nellalla on ensimmäisellä luokalla sama luokka ja heillä jatkaa sama opettaja kuin eskarissa. Tämä helpottaa hänen sopeutumistaan todella paljon. Jos olisi kyse ihan uudesta paikasta, meitä kaikkia jännittäisi varmasti enemmän, kertoo Jenni.

– Myös se, että luokkakaverit pysyvät lähes samoina, auttaa Nellaa sopeutumaan uuteen elämänvaiheeseen, toteaa Pasi.

Nella keskittyy hyvin tehtäviin, mutta tarvitsee vielä paljon tukea.

Herkkä, mutta rohkea tyttö

Nellalla on kielellinen erityisvaikeus ja hänellä on diagnoosit myös yliherkkyydestä sekä hahmotus- ja keskittymishäiriöistä. Kielellinen erityisvaikeus huomattiin kotona tytön ollessa 2,5-vuotias, mutta diagnoosin hän sai neuvolan avustuksella 3-vuotiaana.

– Olemme saaneet Nellalle pidennetyn oppivelvollisuuden, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että opintoja voi tarpeen tullen venyttää niin paljon kuin on tarvetta. Yleensä se on yhdestä kahteen vuotta, kertoo Pasi.

Nellalla on vaikeuksia hahmottamisen ja hienomotoristen taitojen kanssa. Hän on saanut apua kuntouttavasta terapiasta sekä siitä, että perheen isä jaksaa tehdä hänen kanssaan kotona harjoituksia.

– Nellalla on kieli mennyt hienosti eteenpäin ja nyt on aika opetella muita taitoja. Jotta oppii lukemaan, täytyy oppia kirjoittamaan ja hahmottamaan tekstiä. Sitä opettelemme seuraavaksi, kertoo Pasi.

Vanhempien mukaan Nellalle on tullut paljon rohkeutta ja itsevarmuutta. Sen lisäksi myös enemmän omaa tahtoa. Vaaleat hiukset vain vilahtavat, kun Nella kipittää perheen kotona portaita ylös.

– Alas tulla pirpana, isä Pasi huutaa perään.

Kohta Nella kurkkii portaiden raosta vieraita.

Oikea ympäristö auttaa oppimaan

Koska Nella menee erityiskouluun, on siellä myös huomioitu se, että tarpeet ovat erilaiset. Opetukseen osallistuu opettajan lisäksi koulunkäyntiavustajia. Osalla oppilaista on mukana oma henkilökohtainen avustaja. Tahtikin on rauhallisempi.

– Nellan luokalla on pelkästään oppilaita, joilla on kielellinen erityisvaikeus. Ryhmässä on noin kahdeksan oppilasta, selventää Pasi.

Vaikka ympäristö mahdollisimman hyvä oppimiselle, tietää ensimmäisen luokan aloitus kuitenkin muutosta perheen arkeen.

– Oppiminen ei mene enää välttämättä niin paljon leikin varjolla, mitä eskarissa. Lisäksi täytyy antaa vielä enemmän tukea kotona, sanoo Jenni.

Perhe on saanut ison avun puheterapiasta ja terapiat tulevat jatkumaan myös jatkossa. Lisäksi oppimisen tukena käytetään kuvakortteja ja valkotaulua, mihin voi tarvittaessa piirtää.

Ikosten perhe touhuaa paljon yhdessä. Jokaisella lapsella on myös omia harrastuksia. Kuvassa Nelli, Veeti, äiti Jenni, Nella ja isä Pasi.

Touhukas ja tiivis perhe

Ikosilta ei vipinää puutu. Kolme lasta pitää huolen, ettei talossa ole paljon hiljaisia hetkiä. Joukon vanhin, Nelli, on lähdössä pappansa kanssa purjehtimaan ja esittelee mennessään tanssiliikkeitä. Kuopus Veeti odottaa seuraavalla viikolla alkavaa uimakoulua ja taiteilee pallon päällä istuen.

Nella on selvästi kolmikosta varautunein ja tarkkailee vieraita etäämmältä. Hän keskittyy äidin sylissä istuen tekemään harjoituksia kirjastaan.

Perheen kolme kissaa, Nasse, Milla ja Jaffa, eivät ole menosta moksiskaan. Yksi ottaa nokosia tuolilla, toinen kiipeää kiipeilytelineen päälle ja kolmannesta vilahtaa oranssi häntä nurkan taakse. On ihailtavaa katsoa, miten perhe jaksaa touhuta ja heillä tuntuu olevan mukavaa keskenään. Iltaisin uni tulee helpommin, kun päivällä on touhuttu.

  • Teksti: Susanna Manu
  • Kuvat: Vesa-Matti Väärä