Vähennä melua, paranna oppimista

13.9.2019
Vähennä melua, paranna oppimista

Jatkuva melu kuormittaa erityisesti kielihäiriöisiä lapsia ja nuoria. Kuunteluympäristöä rauhoittamalla heidän oppimistaan ja hyvinvointiaan voidaan parantaa huomattavasti.

Melu on tutkitusti iso stressitekijä lähes kaikille. Erityisen kuormittavaa se on lapsille ja nuorille, joilla on kehityksellinen kielihäiriö.

Melua tutkinut puheterapeutti ja yliopistonlehtori Elina Niemitalo-Haapola Oulun yliopistosta kertoo, että melu heikentää kuulotiedon käsittelyä ja kielellistä suoriutumista sekä tyypillisesti kehittyvillä että kielihäiriöisillä lapsilla. Kielihäiriöisillä lapsilla melun aiheuttamat haitat ovat usein kuitenkin muita suuremmat.

– Kielihäiriöiset lapset ja nuoret joutuvat ponnistelemaan muita enemmän selviytyäkseen oppimis- ja kommunikointitilanteissa. Melu tuo jo valmiiksi stressaavaan tilanteeseen lisäkuormituksen, jonka takia kielelliset haasteet muuttuvat vielä entistä vaikeammiksi.

Kielihäiriöisillä lapsilla ja nuorilla melu saattaa heikentää esimerkiksi käytännön toimintakykyä. Heillä kielellinen päättelykyky on muita heikompi, minkä takia selkeä kuuleminen helpottaa arjen toimintoja.

Niemitalo-Haapola kertoo esimerkin: Joku saattaa kaupungilla liikenteen melussa kysyä, missä auto on. Vaikka tyypillisesti kehittynyt kuulija ei olisi kuullut auto-sanaa, hänen on asiayhteydestä helppo päätellä, mitä kysyttiin.

– Kielihäiriöisen on vaikeampi päätellä, mikä kuulematta jäänyt sana oli. Jos samanlaisia tilanteita tulee päivän aikana paljon, kuullusta jää paljon ymmärtämättä. Silloin lapsen on vaikeampi pärjätä arjessa.

Melualtistus heikentää suorituskykyä

Arjessa melualtistus vaikuttaa lapsiin ja nuoriin monin eri tavoin. Sen tiedetään muun muassa heikentävän oppimista, sillä puheen tuottaminen voi vaikeutua. Meluisassa ympäristössä pienen lapsen on muun muassa tavallista hankalampaa oppia kuulemaan sanojen vokaalivaihteluja.

– Melu lisää riskiä, että lapselle tulee vaikeuksia oppia uusia sanoja.

Lisäksi meluisassa ympäristössä tarkkaavaisuus heikkenee ja kuulomuisti toimii tavallista huonommin. Jos kielihäiriöinen lapsi saa meluisassa ympäristössä suulliset toimintaohjeet, hänen on paljon vaikeampi muistaa niitä kuin jos hän saisi ne rauhallisessa paikassa.

– Samalla tavalla melu saattaa lisätä myös luetun ymmärtämiseen liittyviä haasteita. Lukutaidon oppiminen voi melun vuoksi hidastua, Niemitalo-Haapola kertoo.

Poikkeuksena ovat jotkut kielihäiriöiset, joilla on myös tarkkaavuuden säätelyn kanssa ongelmia.

– Tutkimusten mukaan tiedetään, että joillakin ADHD-piirteitä omaavilla lapsilla ja nuorilla taustalla kuuluva ääni voi tukea oppimista. Ääni, esimerkiksi musiikki, voi auttaa heitä ylläpitämään tarkkaavaisuutta.

Melu on ei-toivottua ääntä

Kaikki ympärillä olevat äänet eivät ole melua. Äänet muuttuvat meluksi vasta, kun ne ovat tilanteessa ei-toivottuja tai ylimääräisiä.

– Melu voi tulla esimerkiksi ulkoa liikenteestä, viereisessä pöydässä käydystä keskustelusta tai kodinkoneesta. Olennaista on, että se on kuulijan mielestä epäsuotuisaa ääntä, joka ei ole tilanteessa tarpeellista, Niemitalo-Haapola kertoo.

Tarkkaavaisuuden keskeyttävät erityisesti äkilliset ja terävät äänet. Ihmisen hengissäsäilymisreaktion takia huomio kääntyy niihin automaattisesti. Erityisen haitalliseksi koetaan myös läheltä tuleva puheensorina, josta pystyy tunnistamaan joitakin sanoja.

– Puheensorinaan aivot eivät totu yhtä helposti kuin esimerkiksi ilmanvaihtokoneen hurinaan. Huomio keskittyy puheessa väkisinkin tunnistettaviin sanoihin.

Turhaa melua täytyy karsia

Niemitalo-Haapolan mielestä erityisesti kielihäiriöisille lapsille ja nuorille on syytä luoda mahdollisimman optimaalinen kuunteluympäristö karsimalla turhaa melua niin kotona, päiväkodissa kuin koulussa. Ensin täytyy kuitenkin pysähtyä kuuntelemaan, millaisia ääniä kotona tai koulussa on ja mistä ne ovat peräisin. Jokaisen tilan äänimaisema on yksilöllinen.

– Jos esimerkiksi radio tai televisio on jatkuvasti päällä, voi miettiä, voisiko sen sammuttaa, jos sitä ei aktiivisesti katsella tai kuunnella. Pelkkänä taustaäänenä se saattaa alkaa kuormittaa.

Valtaosa kodin melua vähentävistä ratkaisuista on hyvin yksinkertaisia. Esimerkiksi kodinhoitohuoneen ovi kannattaa sulkea, kun pesukone on päällä, tuolien jalkojen alle voi laittaa huopatarrat tai legot voi kaataa pehmeän maton päälle sen sijaan, että kippaisi ne kovalle lattialle.

– Kodin ääniympäristöä voi alkaa muuttaa, kun tulee siitä ensin tietoiseksi. Rauhallinen ääniympäristö on yleensä miellyttävä kaikille ihmisille.

Kouluissa tarvitaan akustiikan osaamista

Päiväkodeissa ja kouluissa ääniympäristöstä voi keskustella yhdessä lasten kanssa. Millaisiin ääniin he kiinnittävät huomiota? Mitkä äänet he kokevat epämiellyttäviksi?

– Lasten kanssa voi yhdessä miettiä keinoja, miten melua voi vähentää. Lapset osaavat usein itse ehdottaa sopivia tapoja.

Lisäksi päiväkodeissa ja kouluissa tarvitaan ammattilaisten osaamista. Rakennukset on hyvä käydä läpi ja tarkistaa, millaiset niiden akustiset olosuhteet ovat. Usein varsinkin vanhoista rakennuksista puuttuu vaimentavia ja eristäviä materiaaleja, jotka luovat akustisesti hyvät kuunteluolosuhteet.

– Jo esimerkiksi vaimentavat verhot voivat muuttaa äänimaailmaa miellyttävämmäksi.

Ääniympäristöä voi parantaa myös jaottelemalla lapsia pienryhmiin ja järjestämällä akustisesti rajoitettuja tiloja, joissa ryhmät pääsevät työskentelemään rauhassa.

– Täytyy muistaa, että lapsista kuuluu lähteä ääntä. Aikuisten tehtävänä on miettiä, miten äänimaailma saadaan pysymään tarpeeksi rauhallisena, Niemitalo-Haapola sanoo.

  • Teksti: Hanna Vilo
  • Kuva: Mostphotos