Musiikista ja elämänilosta en luovu

Aivokasvain ja aivoinfarkti eivät ole vieneet oopperalaulaja Juha Uusitalon elämäniloa. Suuret estradit on pitänyt jättää taakse, mutta musiikki on edelleen miehen intohimo ja ammatti.

Oopperalaulaja Juha Uusitalo sanoo olevansa onnellinen mies. Siitä huolimatta, että ensin aivokasvain ja muutama vuosi sen jälkeen aivoinfarkti ovat vieneet mieheltä suurten estradien oopperaroolit, toimeentulon kivijalan, lauluäänen syvyyttä ja itsetuntoa. Tärkeimmät ovat kuitenkin edelleen elämässä läsnä: läheiset ihmiset ja musiikki.

- Jokainen vakavasti sairastuva joutuu käymään läpi vaikeita, epätoivoisiakin hetkiä. Jossakin kohtaa on valittava, jääkö rypemään itsesääliin vai katsooko eteenpäin. Minä valitsin jälkimmäisen.

Uusitalo kuvailee sairastumisiaan, leikkausta ja kuntoutumisiaan oppikoulukseen.

- Vaikka en ole kuntoutunut ennalleen, pystyn jo ajattelemaan, että samalla kun olen joutunut luopumaan jostakin, eteeni on avautunut myös uusia ovia.

Harrastuksesta tuli työ

Musiikki on kuulunut Uusitalon elämään pikkupojasta lähtien. Oopperalaulaja asui lapsena äitinsä, isänsä ja kahden isoveljensä kanssa varuskunta-alueella Vaasassa. Hän aloitti pianonsoiton 7-vuotiaana, mutta haaveili klarinetista, koska ajatteli sen soittamisen tekevän hänestä yhtä hauskan miehen kuin perheen naapurissa asuva oli. Juha pestasi trumpettia soittavan isoveljensä lainaamaan hänelle seurakunnan soitinkaapista klarinetin.

- Klarinettia ei kaapista löytynyt, mutta veljeni toi mustassa vanerilaatikossa olevan poikkihuilun. Sen ääni oli ala-arvoinen, mutta paremman puutteessa se sai kelvata.

Vuosien varrella huilu vaihtui parempaan, ja harrastus muuttui työksi. Kolmikymppisenä Uusitalo oli edennyt Kansallisoopperan huilistiksi. Mielessä kyti kuitenkin palo näyttämölle.

- Kun olin koululainen, kaksi kaveriani avusti Vaasan kaupunginteatterissa. Kävin katsomassa erästä näytöstä, jossa he olivat mukana ja ajattelin, että tuonne lavalle minäkin vielä joskus haluan.

Ilman ex-vaimon rohkaisua Uusitalosta olisi tuskin tullut oopperaestradien tähteä. Ex-vaimo oli nimittäin se, joka kuuli, kun Uusitalo lauloi suihkussa ja patisti miestä laulutunneille. Uusitalo pyrki vuonna 1995 Sibelius-Akatemian laulupuolelle, muttei tullut valituksi. Hän pääsi kuitenkin mukaan oppilasesitykseen, josta hänet huomattiin.

- Kai se oli massiivinen ääneni, läsnäoloni laulaessa ja omintakeinen koko elimistön resonoimaan saava äänentuottotapani, jonka ansiosta minut pantiin merkille, arvioi Uusitalo.

Mies kiersi ensin maakuntien oopperaesityksissä ympäri Suomea, mutta pian työtarjouksia alkoi tulla myös maailmalta. Urakiito oli päätähuimaava. Isoista estradeista ja merkittävistä oopperarooleista tuli Uusitalolle arkipäivää.

Sairastuminen näkyy edelleen jonkin verran hienomotoriikassa.

Nopea toipuminen leikkauksesta

Marraskuussa 2008 Uusitalolla oli neljä esitystä Wagnerin Wandererina Firenzessä. Kaksi lähes kuuden tunnin esitystä oli takana ja edessä vapaapäivä. Mies vuokrasi puolisonsa Johannan kanssa auton ja lähti ajelemaan kohti Välimerta, kun päätä alkoi äkisti vihloa ja mahaa kiertää. Kun edes vesi ei pysynyt enää sisässä ja pääkipu sumensi näköä, Uusitalo suostui u-käännökseen ja siihen, että puoliso ajoi takaisin hotellille noin 50 kilometrin matkan. Oopperatalon lääkäri hälytettiin hotellille. Hän mittasi laulajan verenpaineen ja lähetti tämän nopeasti sairaalaan.

- Vielä siinäkään vaiheessa, kun nuori kaunis lääkäri sanoi, että minulla on kasvain päässä, en uskonut, että minulle voisi käydä näin.

Leikkausta vaativa aivokasvain leikattiin joulukuussa Uusitalon silloisessa kotimaassa Sveitsissä.

- Leikkaus kesti yli yhdeksän tuntia, mutta olin koko sen ajan hereillä. Kasvain sijaitsi niin lähellä puhekeskusta, että kirurgi halusi varmistaa, etten menetä puhekykyäni. Välillä lauloin, välillä luettelin numeroita.

Leikkaus onnistui hyvin. Uusitalo aloitti Esa-Pekka Salosen kanssa Euroopan konserttikiertueen vain kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Tahtia ei juuri hidastanut, että Uusitalo sai vielä sädehoitoja ja söi kemotabletteja. Kiivas oopperaelämä jatkui: menneestä muistutti lähinnä vain kolmen kuukauden välein tehty kontrolli Sveitsissä.

- Syksyllä 2011 kontrollikuvat paljastivat aneurysman eli aivovaltimon pullistuman. Se hoidettiin rivakasti ruiskuttamalla reisisuontani pitkin nestemäistä platinaa pullistuman päälle. Kaiken piti olla kunnossa.

Aivoinfarkti muutti kaiken

Täyspysähdys tuli vain vähää myöhemmin, lokakuussa 2011. Uusitalo oli käymässä Suomessa ja kyläili konserttiaan edeltävänä iltana ystäviensä luona. Hän ihmetteli, miksei meinannut saada oikeaan jalkaansa sisätossua, mutta luovi tilanteen hissukseen. Kahvipöydässä kontrolli oikeaan käteen ja jalkaan katosivat niin, ettei laulaja saanut irrotettua otettaan kahvikupin korvasta.

- Lähdimme isännän kanssa sairaalaan. Minulle tehtiin joitakin perustutkimuksia, mutta selviydyin niistä hirmuisella tsemppauksella ja minut passitettiin hotellille lepäämään. Yöllä heräsin siihen, ettei oikea puoleni liikkunut enää lainkaan.

Uusitalo toteaa, että jälkikäteen on helppo sanoa, ettei hänen olisi pitänyt suostua lähtemään sairaalasta minnekään. Tai että hänen ei olisi pitänyt odottaa hotellissa yöllä herättyään aamuun asti, vaan soittaa ambulanssi heti, kun aivoinfarktin iski.

- Sairaala on myöntänyt hoitovirheensä. Minäkään en enää mieti, voisinko edelleen laulaa oopperalavoilla, jos olisin saanut heti oikean diagnoosin ja hoidon. On ollut pakko uskoa, että kaikella on jokin tarkoitus.

Juha Uusitalo kuntouttaa itseään aktiivisesti ja liikkuu päivittäin.

Sairaus oli vaikea hyväksyä

Helppo tie oopperalavoilta väistyminen ei ollut. Pohjalaisella sisulla mies päätti salata terveysongelmansa ja palata nopeasti takaisin töidensä ääreen. Osittain siksi, että uskoi olevansa taas pian entisensä.

- Jo juna-asemalla lentokentälle mennessä matkalaukut tippuivat käsistäni, mutta en antanut periksi. Kun estradilla keihäs valahti kädestä, ääni takkusi ja liikkuminen oli kömpelöä, tie alkoi nousta pystyyn.

Myös huhut Uusitalon kunnosta alkoivat kiiriä. Jo sovittuja töitä meni ohi suun ja vuosia eteenpäin täynnä ollut kalenteri tyhjeni. Työn mukana karisi itsetuntoa. Jossakin kohtaa loppuivat rahat ja koti Sveitsissä vaihtui Tampereen Pyynikkiin. Oli aika tunnustaa tosiasiat: tie oopperalavojen tähtenä oli ainakin toistaiseksi kuljettu loppuun.

- Iso mies palasi kyynelsilmin ja häntä koipien välissä kotiinsa. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, kuinka tärkeää on hyväksyä oma sairautensa ja elää sen ehdoilla. Tai olla kiitollinen siitä, että on vain kömpelö, muttei kokonaan toispuolihalvaantunut.

Jonkin uuden ovella

Musiikista Uusitalo ei ole luopunut. Ääni on palautunut ennalleen ja hän harjoittelee laulua päivittäin.

- Toissasyksynä lauloin Kansallisoopperassa Pajatson Tonion rooliin, josta oli tehty sattumoisin ontuva. Konkkaava rooli oli kuin tehty minulle.

Tällä hetkellä ison osan arjesta vie kuntoutuminen. Uusitalo vesijumppaa viikoittain, nostelee kahvakuulia ja käy säännöllisesti kiropraktikolla sekä Trigger-pistekäsittelyssä. Ajaminen automaattivaihteisella autolla Uusitalolta onnistuu hyvin, mutta kirjoittaminen oikealla kädellä on hankalaa. Arjen hyviin hetkiin kuuluvat päiväunet sekä kotihetket puolison ja koiran kanssa.

- Nukkumaan pyrin menemään hyvissä ajoin, sillä tarvitsen nykyään paljon unta.

Uusitalon työkalenterissa on nykyään jonkin verran konsertteja. Uutta työsarkaa on löytynyt mestarikurssien pitämisestä ja yksityisten laulutuntien antamisesta. Työtarjouksia musiikkitalojen johtotehtäviin ympäri maailmaa on tullut, mutta toistaiseksi Uusitalo ei ole niihin tarttunut – oman äänen kehittämiseen ei silloin jäisi aikaa. Jonkin uuden ovella mies silti tuntee olevansa.

- Iloitsen siitä, että ennätin saavuttaa urallani näköalapaikan ja pääsin työskentelemään maailmalla arvostamieni ihmisten kanssa. Tunnen, että jokin kansainvälinen ovi on vielä urallani avautumassa, vaikken vielä tiedä, mikä ovi tai koska sen aika on.


Teksti: Tiina Laaninen, kuvat: Ari Korkala

Ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 1/2017.

Aiheeseen liittyvät