Minna Aalto on nyt yhden asian nainen

Liikunnallinen Minna Aalto keskittyy nykyään kaikkeen siihen, mitä vielä osaa, eikä sure liikaa sitä, mitä on menettänyt. Liikunta tuo iloa ja kuntouttaa.

Jos Minna Aalto pyöräilee rauhallisella tempolla muutaman tunnin pyörälenkin, se on hänen päivän työnsä. Jos hän käy haastattelussa ja kävelee välimatkat, hänen päivän energiansa on lähes käytetty.

Silti liikunta on entiselle olympiatason kilpaurheilijalle ja valmentajalle niin tärkeää, että hän nimittää itseään leikkisästi ammattikuntoutujaksi.

Sairastuminen kevättalvella 2011 jätti Aallolle vahvan neuropsykologisen oirekuvan, joten hän sanoo olevansa arjessaan tätä nykyä yhden asian nainen. Onneksi kotona on ihana kumppani, joka pyörittää arkirutiinit.

– Minun missioni on hyvä loppuelämä, jossa liikunnalla on iso osa.

Vesille nyt SUP-laudalla Minna Aalto teki vuosituhannen taitteeseen saakka fyysistä ja pitkää päivää kilpapurjehtijana kivutessaan purjelautailijana EM- ja MM-tason kautta kaksiin olympialaisiin.

Kilpailemisen jälkeen hän perusti oman liikunta-alan yrityksen vuonna 2001. Vuoden 2005 alussa syntyi valmentajaksi ryhtyneen purjehtijan yksityinen kilpajoukkue MA-sailing team. Siihen kuului alusta alkaen useita menestyneitä purjehtijoita, joista tällä hetkellä Rion olympialaisia 2016 odottavat malttamattomina ainakin Tuula Tenkanen ja Tuuli Petäjä-Sirén sekä paralympialaisiin valittu Niko Salomaa.

Enää maajoukkuetason valmentaja ei pysty töihin merellä, mutta vesipetona hän nauttii rantavesissä snorklailusta ja uudesta lajista SUP-lautailusta, johon tutustui muutama vuosi sitten. Oman tärkeän paikkansa purjehtijan elämässä ovat säilyttäneet vanhat lempilajit pyöräily ja hiihto sekä patikointi ja sauvakävely.

Kun tapasin Minna Aallon ensimmäisiä kertoja, ihailin toimittajana hänen rohkeuttaan ja sisuaan, kun hän nuorena naisena matkasi purjelautansa kanssa halki Euroopan pakettiautollaan. Määränpäänä olivat Espanjan rannikolla Auran rantoja paremmat harjoitteluvedet. Mukana oli vahvaa määrätietoisuutta ja askeettisuutta, kun hän kertoi muun muassa asuvansa pakettiautossaan. Nyt Minna ajaa korkeintaan muutaman tunnin matkan joskus harvakseltaan.

Kehonhallinta on ykkösasia

Minna Aallolle tärkeän viikoittaisen aikataulurungon muodostavat säännölliset, ohjatut käynnit kuntosalilla ja pilateksessa. Niiden ja hyvien fysioterapeuttien ansiosta urheilullinen Minna on kuntoutunut fyysisesti erinomaisesti vuoden 2011 aivoinfarktista, joka aiheutti hänelle koko kehon vasemman puolen halvaantumisen. Halvaus seurasi kohtausta, joka tuhosi ison osan oikeasta aivolohkosta.

– Kone on lujilla ja väsyy helposti, kun oikean puolen kapasiteetista on käytössä enää kolmannes, Aalto kuvailee tilannetta, johon hän arvioi sopeutuneensa pikku hiljaa.

– Enää en mieti, mitä kaikkea en voi tehdä. Ajattelen, mihin kaikkeen vielä pystyn ja missä kaikessa voin vielä kohentaa liikunnallisia taitojani, kuvailee kilpailuhenkinen Minna, joka jo 2012 aloitti opinnot Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä.

Hän jatkoi myös yritystään, mutta huomasi myöhemmin, että vahvat neuropsykologiset jälkioireet olivat vieneet hänen työkykynsä. Talvella 2016 kasvatustieteiden maisteri sai käteensä toiset maisterin paperit neljän vuoden ponnistelun jälkeen erillisten maisteriopintojen kautta. Tehonaisena Minna harmitteli, että joutui kahden vuoden sijaan opiskelemaan omaan tahtiinsa voimakkaan fatiikin eli väsymyksen vuoksi.

– Opiskelu oli innostavaa nuorten opiskelijoiden keskellä. He ja henkilökunta olivat mahtavan kannustavia.

Infarktia seurasi loppukesästä iso epilepsiakohtaus; nyt tauti ja siihen liittyvä lääkitys ovat osa Minnan elämää. Aivoinfarktin jälkeen purjehtija on joutunut kokemaan, miten lihakset jaksavat treenata, mutta hermosto väsyy yllättävän nopeasti aivoinfarktin aiheuttaman hermovaurion vuoksi.

Aalto mainitsee erikseen kustantavansa itse fysioterapian, koska hän pitää sitä erittäin merkittävänä apuna omassa kuntoutumisessaan ja haluaa muistuttaa sen merkityksestä muita samaan tilanteeseen joutuvia.

Aurajokiranta on nykyään Minna Aallon tärkein lähiliikuntapaikka. Siellä hän sauvakävelee, pyöräilee ja nauttii maisemasta.

Nopeasti ”vauvasta” aikuiseksi

Minna oli 45-vuotias, kun hän tajusi, ettei osaakaan kävellä, solmia kengännauhojaan tai käyttää ruokailuvälineitä. Hienomotoriikka sakkasi.

– Ajattelen, että aloitin ikään kuin vauvavaiheesta uudelleen. Nyt olen jo alle kouluikäisen iloisessa leiki liikkuen -vaiheessa, hän nauraa ja kertoo huumorista kysyttäessä, että hänen huumorintajunsa on parantunut, samoin kyky nauraa itselleen.

Tiukkaan itsekuriin ja itsekseen selviytymiseen tottuneesta valmentajasta putoaminen täysin autettavaksi ei tuntunut luonnolliselta saati helpolta. Minna Aalto kiittää erityisesti Jorvin sairaalan neurologian osaston fysioterapeuttikaimaansa, joka innosti, houkutteli ja rohkaisi hänet nopeasti hurjaan kuntoutuksen vauhtiin.

– Vain kymmenen päivän kuluttua infarktista kävelin fysioterapeutin kanssa.

Sama ”fyssari” toi hänelle pian myös tasapainolaudan, joka alkuun pelotti Minnaa, mutta jonka käyttö alkoi sujua nopeasti, kiitos urheilijataustan. Haarukalla ja veitsellä syömisen hän oppi samoin nopeasti.

– Treenasin hulluna. Halusin oppia taidon pian, koska lyhyen ajan kuluttua oli tiedossa valmennettavani isän suuret syntymäpäiväjuhlat, joissa en halunnut syödä pelkällä lusikalla.

Omat kokemukset jakoon

Aalto sai ja tarvitsi alkuvaiheessa kimmokkeita, jotka patistivat häntä harjoittelemaan ja liikkumaan. Sellaisista kävivät alkuvaiheessa muun muassa pyörätuolissa istuminen tai se, että piti odottaa hoitajia avuksi päästäkseen vessaan. Sairaalahenkilökunnan tiukkoja ohjeita silloinen potilas kertoi noudattaneensa kuin olisi valmennettavana.

– Sama kova pää on kuin ennenkin. Persoonani ei ole muuttunut, hän sanoo ja huomauttaa, miten liian usein aivoinfarktin läpikäyneet niputetaan yhdeksi ja samaksi ryhmäksi, vaikka kaikki ovat yksilöitä erilaisine rajoitteineen, tuntemuksineen ja kokemuksineen.

Tätä asiaa hänelle on syventänyt opiskelu kokemuskouluttajaksi. Sen yhteydessä syntyi erilaisia sairauksia läpikäyneiden ihmisten verkosto, jonka tapaamiset toimivat myös eräänlaisena vertaistukena. Minna on aloittanut keväällä kokemuskouluttajana Aivoliitossa, jolla on kaikkiaan 22 oman elämäntarinansa kertojiksi kouluttautunutta kokemuskouluttajaa.

Kilpaurheilijalla on kilpaurheilijan vaisto. Treenit ovat osoittaneet Minna Aallolle, että liikunnan parissa pää veisi tuntitolkulla lempilajeissa, mutta keho alkaa hidastella reilun tunnin jälkeen. Siksi kuntoutujan on muistettava rajansa – sopiva kesto ja intensiteetti, jottei harjoituksen vaikutus muutu negatiiviseksi.

Pyörälenkin tai suppailun jälkeen Minna lepää, elää tasaista arkea tehden yhtä asiaa kerrallaan ja kaihtaa henkistä kuormitusta. Siinäkin tapauksessa, että elintaso romahti, ja eläkepaperit ovat vakuutusoikeudessa toistamiseen.

– Ammattikuntoutujalle liikunta on väline ja itsessään ihanaa. Elän kuin ammattiurheilija: liikun, nukun pitkään ja syön terveellisesti.


Teksti: Raija Kerttula-Rantanen, kuvat: Vesa-Matti Väärä

Ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 2/2016.

Aiheeseen liittyvät