Add on yksi adhd:n kolmesta esiintymismuodosta

3.6.2022
Add on yksi adhd:n kolmesta esiintymismuodosta

Ihmisten puheissa elää vielä termi add (Attention deficit disorder), vaikka se ei ole enää erillinen diagnoosi. Yhdysvaltalaisessa tautiluokituksessa (DSM) käsitteestä luovuttiin jo vuonna 1994. Nykyään adhd:n tarkkaamaton esiintymismuoto eli entinen add on yksi adhd:n kolmesta esiintymismuodosta.

Suomessa käytössä olevassa kansainvälisessätautiluokituksessa (ICD-10) käytetään useitadiagnoosinumeroita riippuen oirekuvasta, mutta koska kyse ei ole erillisistä häiriöistä, adhd:n Käypä hoito -työryhmä suosittelee käytettäväksi kaikista diagnoosinumeroa F90.0 (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) ja jakamaan adhd eri esiintymismuotoihin.

Nykyisin adhd jaetaan kolmeen esiintymismuotoon:

  • yhdistetty esiintymismuoto
  • pääasiassa tarkkaamaton esiintymismuoto (entinen add)
  • pääasiassa yliaktiivinen/impulsiivinen esiintymismuoto.

Jako esiintymismuotoihin tehdään sen mukaan, miten henkilöllä täyttyy adhd:n diagnostiset kriteerit tarkkaamattomuusosion ja yliaktiivisuus-impulsiivisuusosin osalta. Näistä tarkkaamaton esiintymismuoto (jatkossa käytän lyhennettä adhd-t) on sama kuin entinen termi add. Adhd-t eroaa ”perinteisestä adhd:stä” siten, että siinä on vähäisesti tai ei lainkaan yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireita.

Tarkkaamaton adhd on yleisin adhd:n muoto

Meta-analyysien perusteella tarkkaamaton adhd on yleisin adhd:n esiintymismuoto. Aikuisilla se edustaa noin puolta adhd-tapauksista ja nuorilla jopa noin 70 prosenttia. Usein lapsuus- ja nuoruusiän yliaktiivisuus vähenee iän myötä ja muuntuu aikuisuudessa sisäiseksi levottomuudeksi ja tarkkaamattomuudeksi.

Adhd-t on haasteellisempi tunnistaa kuin ylivilkkaus/impulsiivinen adhd, sillä adhd-t:n oireet eivät ole niin ilmiselviä kuin hyperaktiivisuuden tai impulsiivisuuden oireet. Tarkkaavuusongelmat voivat myös johtua monesta muusta häiriöstä, kuten ahdistuksesta, mielialahäiriöstä, oppimisvaikeuksista tai autismikirjon häiriöstä, ja täten erotusdiagnostiikka on tärkeää. Lisäksi adhd on myös hyvin komorbidi (eli adhd:n lisäksi on toinen häiriö/sairaus) esimerkiksi ahdistuksen ja masennuksen kanssa.

Tyttöjen ja naisten adhd jää usein huomaamatta

Tytöillä ja naisilla esiintyy useammin tarkkaamattomuusmuotoista adhd:tä kuin yliaktiivisuus- impulsiivista tai yhdistettyä adhd:tä. Heillä adhd-t voi helpommin jäädä diagnosoimatta, koska oireet saatetaan tulkita väärin esimerkiksi ahdistuksesta, stressistä tai masennuksesta johtuvaksi. Tarkkaamattomuusoireet voivat jäädä helposti huomaamatta lapsuudessa ja nuoruudessa ja saattavat alkaa korostua vasta aikuisuudessa, vastuun lisääntyessä.

Keskeisiä oireita

Keskeisimpiä oireita tarkkaamattomuusmuotoisessa adhd:ssä on tarkkaamattomuus, häiriöherkkyys, huono työmuisti ja heikko toiminnanohjaus. Tyypillisiä toiminnanohjauksen vaikeuksia ovat asioiden aloittamisen ja loppuun saattamisen vaikeus, lykkääminen sekä tehoton asioiden ja ajankäytön suunnittelu.

Tarkkaavuuden tahdonalaisen suuntaamisen häiriö näkyy etenkin tylsien tai vaikeiden tehtävien aikana huomion karkailuna ulkoisiin ärsykkeisiin tai ajatuksiin. Tarkkaavuuden suuntaamisen häiriö voi näkyä myös yliuppoutumisena johonkin asiaan, jolloin ajantaju katoaa.

Adhd-t:ssä oirekuvaan voi kuulua vaikeus olla läsnä ja vaikeus kuunnella, mitä toinen sanoo. Työskentely voi olla joko nopeaa ja virhealtista tai hidasta ja yksityiskohtiin jumiutuvaa. Ajantaju voi olla huono, lähtötilanteet kaoottisia ja on taipumus myöhästellä.

On vaikea organisoida ja priorisoida asioita – usean tehtävän edessä voi olla vaikea päättää mistä aloittaa. Tavarat voivat kadota. Asiat voivat unohtua, kun työmuisti ei toimi optimaalisesti. Esimerkiksi älykkyys, nopea oppimiskyky, vaativuus itseä kohtaan ja tunnollisuus voivat peittää oireita, jolloin oirekuvaa voi olla vaikeampi tunnistaa.

Erilaisia keinoja oireiden kanssa pärjäämiseen

Monet kehittävät myös erilaisia kompensaatiokeinoja pärjätä oireiden kanssa ja täten oireet saattavat peittyä. Nämä keinot vievät kuitenkin yleensä paljon energiaa ja seurauksena voi olla väsymystä tai toistuvia uupumisjaksoja.

Tyypillisiä kompensaatiokeinoja ovat esimerkiksi säntillinen kalenterin ja muistilappujen käyttö, pakonomaisuus pitää kiinni aikatauluista tai siitä, että kotona pitää olla siistiä, pakonomaisuus pitää tavarat tietyillä paikoilla tai luoda tylsien asioiden tekemisestä kilpailullista. Jäykkien rutiinien luominen voi helpottaa tekemistä, mutta aiheuttaa ongelmia, jos tulee muutoksia itsestä riippumatta.

Töiden tekeminen voi olla vaikeaa työpaikalla ympäristön ärsykkeiden vuoksi, ja työt tehdäänkin joko varsinaisen työpäivän jälkeen tai viedään kotiin ja tehdään yöllä. Multitaskaaminen voi toimia hyvänä strategiana, kun tarkkaavuuden kohteen voi vaihtaa aina, kun tarkkaavuus alkaa herpaantua, mutta tämä on kuluttavaa. Joskus kumppani voi ottaa perheessä työnjohtajan roolin eikä toisen toiminnanohjauksen vaikeudet tule niin näkyviin.

Teksti: Mika Määttä, psykiatrian erikoislääkäri

Kuva: Mostphotos