Adhd-oireisten lasten ja nuorten älylaitteiden käyttöä kannattaa ohjata ja säädellä

7.10.2022
Adhd-oireisten lasten ja nuorten älylaitteiden käyttöä kannattaa ohjata ja säädellä

Parhaimmillaan digitaaliset viihdesisällöt toimivat lasten ja nuorten arjen rikastuttajina, ja pahimmillaan niihin voi muodostua arjen toimintakykyä haittaava toiminnallinen riippuvuus. Adhd-oireisilla ihmisillä on kohonnut riski digitaalisen viihteen pulmalliseen käyttöön. Täten erityisesti adhd-oireiset lapset ja nuoret tarvitsevat ohjausta ja säätelyä digitaaliviihteen kanssa. Pitää oppia toimimaan älykkäästi älylaitteilla.

Tyypillinen suomalainen koululainen viettää tuntikausia päivässä älylaitteiden viihdesovellusten parissa. Tyypillisiä viihdesisältöjä ovat pelit, videot ja sosiaalisen median sovellukset. Tästä herää kysymys, mikä näissä sovelluksissa niin kiehtoo?

Älylaitteiden viihdesovellukset palkitsevat meitä ihmisiä tyydyttämällä uteliaisuuttamme sekä tarjoamalla sosiaalista hyväksyntää esimerkiksi tykkäysten muodossa. Uteliaisuutta on useampaa laatua. Olemme kiinnostuneita asioista, joita voimme oppia, kuten pyörällä ajaminen tai Fortnite-videopelin pelaaminen. Toisaalta meitä kiinnostaa myös nopeatempoinen, uusi, yllättävä ja tunteisiin vetoava informaatio, kuten lyhyet TikTok-videot tai shokeeraavat uutisotsikot.

Digitaaliset viihdesovellukset on suunniteltu siten, että ne mahdollisimman tehokkaasti luovat ja tyydyttävät näitä uteliaisuuden ja sosiaalisuuden tarpeita. Toisin sanoen ne suunnitellaan mahdollisimman koukuttaviksi.

Usein sovelluksia tuottavien yritysten liiketaloudellisissa intresseissä on, että käyttäjät viettävät mahdollisimman paljon aikaa tarjoamiensa tuotteidensa parissa.

Digitaalisessa maailmassa toimiminen vaatii itsesäätelykykyä

Itsesäätelyllä tarkoitetaan omien ajatusten, käyttäytymisen ja tunteiden muokkaamista, jotta saavutetaan pidemmän aikavälin päämäärä. Kouluikäiselle tyypillinen itsesäätelyä vaativa tilanne on, että häntä kotitehtäviä tehdessään houkuttaa katsoa älypuhelimelta, kuinka monta tykkäystä hänen jakamansa video on saanut. Tässä tilanteessa hänellä on konflikti pidemmän aikajänteen tavoitteen (kotitehtävät) ja lyhyen välin tavoitteen (tykkäykset) välillä.

Tyypillisesti adhd-oireisten lasten ja nuorten kyky toimia pidemmän aikajänteen tavoitteen mukaisesti kehittyy useita vuosia ikätovereita jäljessä, he ovat siis huomattavan suuntautuneita välittömiin palkintoihin. Tämän takia heidän on selvästi ikätovereitaan vaikeampi vastustaa älylaiteiden houkutuksia. Oman kliinisen kokemukseni mukaan adhd-oireisilla nuorilla keskeinen itsenäistä opiskelua häiritsevä tekijä on älypuhelin ja sen mahdollistama pääsy nopeatempoisen viihteen pariin.

Kun älylaitteen vilkuilusta tulee tapa

Kun lapsi tai nuori on riittävän monta kertaa reagoinut pieneenkin tylsyyden tunteeseen ottamalla esiin älypuhelimen, muodostuu tästä toiminnosta automaatio, jonka hän tekee ilman tietoista päätöstä. Jos puhelimen vilkuilusta tulee jatkuvaa, niin se voi alkaa heikentää lapsen tai nuoren arjen toimintakykyä, koska käsillä oleva tekeminen keskeytyy jatkuvasti. Tämä voi hankaloittaa esimerkiksi aamutoimien, kotitehtävien tai iltatoimien tekemistä.

Haitallisten automaatioiden ”vastustaminen” vaatii itsesäätelykykyä, missä adhd-oireisilla on puutteita. Ei siis ole yllättävää, että tutkimusten mukaan adhd-oireisilla lapsilla ja nuorilla ilmenee selvästi verrokkeja enemmän ongelmallista internetin käyttöä. Ongelmallisella internetin käytöllä tarkoitetaan esimerkiksi arkea haittaavaa ja liiallista pelaamista, sosiaalisen median käyttöä, pornografian katsomista, uhkapelaamista tai internet-shoppailua.

Kuinka tukea älylaitteiden älykästä käyttöä

Itsesäätelyvaikeuksien vuoksi adhd-oireiset lapset ovat alttiita digitaalisten sovellusten houkutuksille. Tämän takia vanhempien kannattaa tehdä adhd-oireisten lasten kanssa selvät säännöt älylaitteiden käytöstä. Näissä säännöissä kannattaa ottaa kantaa ainakin seuraaviin asioihin: 1. mitä sovelluksia lapsella on käytössä, 2. missä laitteissa on mitäkin sovelluksia, 3. minkä sovellusten heräteviestit ovat päällä, 4. missä tilanteissa ja mihin kellonaikaan älylaitteiden katsominen on sallittua ja 5. kuinka paljon on päivittäistä viihderuutuaikaa.

Mielestäni nyrkkisääntönä alakouluikäisen adhdoireisen lapsen omassa älypuhelimessa ei kannata olla häntä häiritseviä sovelluksia, kuten pelejä, videopalveluita tai sosiaalista mediaa. Näiden sovellusten käyttö kannattaa jättää sovitulle ruutuajalle. Pikkuhiljaa lapsen itsesäätelytaitojen kehittyessä voidaan sitten digitaalista maailmaa laajentaa. Nykyään sekä Androidettä iOS-käyttöjärjestelmissä vanhempien on helppo rajata lasten pääsyä eri sovelluksiin.

Vastaavasti adhd-oireisia nuoria on hyvä kannustaa itse pohtimaan, milloin digilaitteet toimivat heille arjen rikastuttajina ja milloin häiriötekijöinä. Tämän pohdinnan perusteella nuori voi alkaa muokata omaa digiympäristöään ja omia ”sääntöjä” älylaitteiden käytön suhteen.

Tämänkaltaiset pohdinnat ovat melko yleisiä kliinisessä työssäni adhd oireisten nuorten parissa. Yleisesti suosittelen nuorille vähintään sitä, että kännykkä ei ole lähettyvillä, kun tehdään kotitehtäviä ja että kännykkää ei katsota tuntia ennen nukkumaan menemistä.

  • Älylaitteiden viihdesovellukset vetoavat ihmisten uteliaisuuteen ja haluun saada sosiaalista hyväksyntää.
  • Älypuhelimen jatkuvasta vilkuilusta voi muodostua arjen toimintakykyä haittaav automaatio.
  • Lapset ja nuoret, joilla esiintyy itsesäätelyn vaikeuksia, ovat alttiita älylaitteiden ongelmalliselle käytölle.
  • Vanhempien kannattaa kiinnittää huomiota, rajata ja ohjata adhd-oireisten lasten ja nuorten älylaitteiden käyttöä.

Teksti: Tuomo Aro, Neuropsykologian erikoispsykologi

Kuva: Pexels