Itsenäistyvä nuori kohtaa useita haasteita

Itsenäistyminen on nuoruuden tärkeimpiä kehitystehtäviä. Se on nuoren itsensä ja useimmiten vanhempienkin harras toive. Itsenäistymiseen kuuluu elämäntoverin valitseminen, perheen perustaminen, oman talouden hallinta ja työelämään tutustuminen.

Tärkeää itsenäistymisen pro­sessissa on nuoren unelma itsestään aikuisten maailmas­sa. Unelman toteutuminen on aikaa vievää ja kivuliasta. Joissakin tapauk­sissa itsenäistyminen ei onnistu ensi yrittämällä. Esimerkiksi kielelliset vai­keudet voivat olla nuoren itsenäisen elämisen vakavana haasteena, joskus jopa esteenä.

Kielelliset vaikeudet ovat laaja, monimuotoinen joukko erilaisia on­gelmia. Ne esiintyvät valitettavan harvoin yksin. Niihin liittyy usein muita kehityksellisiä oppimiseen, ymmärtämiseen, keskittymiseen tai sosiaalisiin suhteisiin liittyviä haas­teita.

Kielelliset ongelmat arjessa

Ymmärtämisen vaikeus tulee usein huomatuksi siitä, että nuori vastaa väärin tai epätäsmällisesti kysymyk­siin tai että hän ei osaa noudattaa saamaansa ohjetta. Hän ei esimer­kiksi saavu sovittuun tapaamiseen, koska ei ole ymmärtänyt tai hahmot­tanut saamaansa ohjetta, aikaa tai paikkaa. Jos paikka on hänelle uusi, saattaa olla ylivoimaisen vaikeaa löy­tää sinne ilman apua.

Toisaalta se, että nuoren vastausta tai pyydetyn toiminnan aloittamista pitää odottaa huomattavan kauan, voi johtua siitä, että hän tarvitsee enemmän aikaa tai ohjeen toistamista, kyetäkseen käsit­telemään saamansa viestin ja toimi­maan sen mukaan.

Ohjeen täsmällinen noudattami­nen edellyttää, että kuulija muistaa saamansa viestin. Muistiongelmat ilmenevät usein niin, että nuori rea­goi vain annetun ohjeen loppuosaan. Kun on pyydetty viemään roskat, ha­kemaan samalla posti ja tulemaan sitten syömään, nuori muistaa, että pyydettiin syömään. Laiskuudesta ei ole kyse, hän ei vain muista, että muutakin pyydettiin.

Muistin ongelmat vaikeuttavat myös keskusteluun osallistumista. Nuori saattaa olla haluton osallis­tumaan keskusteluun asioista, jot­ka eivät häntä erityisesti kiinnosta. Esimerkiksi ryhmänohjaajan kanssa käytävä, hyvää tarkoittava keskuste­lu rästitehtävien suorittamisesta ei ole helppoa seurattavaa. Nuori voi olla mukana sopimassa, mitä jatkos­sa tehdään, mutta ei todellisuudessa lainkaan muista, mitä on sovittu.

Kun lukeminen on vaikeaa, se ei kiinnosta ja näin kouluiässä lapselta jää spontaani lukeminen ja samalla taidon kehittyminen vähiin. Arkem­me perustuu nykyään hyvin paljon netissä hoidettaviin asioihin. On eri­laisia lomakkeita, jotka pitää osata täyttää päästäkseen asioissa eteen­päin. Niihin on yleensä kirjalliset ohjeet, mutta monesti lomakkeiden täyttämiseen menee aikaa, vaikkei mitään lukemisen vaikeuksia olisi­kaan. Miten niistä voi selvitä nuori, jolla on luetun ymmärtämisen pul­mia?

Taitojen oppiminen

Kielelliset vaikeudet vaikuttavat myös matematiikan ja ongelmanrat­kaisutaitoihin. Näiden taitojen oppi­minen on kolmivaiheista. Ensimmäi­sessä vaiheessa on tyypillistä sopivan suoritustavan etsiminen ja kielellisen ohjauksen tarve.

Jos nuorella on ym­märtämisen vaikeutta, on erityisen tärkeää, että ohjaajan antaessa nuo­relle neuvoja työn tekemisestä, hän samalla näyttää, miten se tapahtuu. Esimerkiksi miten kulma mitataan, mistä sahataan tai ommellaan, pal­jonko suolaa lisätään, mitä tarkoittaa rkl ja tl. Miten ja mistä vastausta voi­daan ruveta etsimään.

Seuraava vaihe oppimisessa on valitun toteutustavan itsenäisempi harjoittelu ja vakiinnuttaminen, jol­loin nuori ohjaa itse itseään ja pyytää vain tarvitessaan apua. Toiminta on vielä epävarmaa ja hidasta, koska yk­sityiskohtia pitää pohtia ja epäonnis­tumisiakin sattuu. Kastike valmistuu, mutta siitä puuttuu suola tai siinä on väärää maustetta. Ohjaajan on syy­tä olla kärsivällinen ja olla saatavilla neuvomaan ja näyttämään niin kau­an, että nuori onnistuu tehtävässä. Onnistuminen antaa voimaa ja itse­varmuutta jatkaa harjoittelua.

Kolmannessa vaiheessa ulkoinen ohjaus jää tarpeettomaksi, nuoren ei itsensäkään tarvitse miettiä työvai­heita, koska toiminta on automatisoi­tunut. Nuori laittaa ruokansa, hoitaa tuntilistansa palkanlaskijalle, ja se on hänestä helppoa ja yksinkertaista. Joku oppii taidon pelkästään toista seuraamalla ja matkimalla. Toiselle pitää neuvoa ja näyttää kerran tai pa­ri ja jollekin toistoja tarvitaan satoja. Jokainen kuitenkin oppii.

Oppiminen on tärkeää ja mielui­saa jokaiselle ihmiselle. Se, että huo­maa oppivansa uusia taitoja, vaikut­taa minäkäsitykseen ja motivaatioon harjoitella uutta. Siksi ohjaajan ja lä­heisen ihmisen on tärkeää huomata, kun nuori yrittää. Yrittäminen ei vält­tämättä johda onnistumiseen, mutta on välttämätön edellytys oppimiselle. Sopivassa vaiheessa yrityksen yhtey­dessä tuen antaminen antaa nuorelle kokemuksen yrittämisen tärkeydestä ja siitä, miten on mahdollista päästä toivottuun lopputulokseen.

Palautteen voima

Positiivinen, välitön palaute on op­pimisen ja harjaantumisen kannalta tehokkainta. Olen neljän vuoden ajan pitänyt ammattiopistolla tukikursseja opiskelijoille, joilla on oppimisen tai motivaation ongelmia. Tapaan työs­säni lukuisia nuoria, jotka on lähetet­ty kurssille, koska he ”eivät vaivaudu tulemaan paikalle” tai ”tekevät omi­aan, eivät keskity ollenkaan siihen, mitä pitäisi tehdä”.

Kahden kesken tai pienessä ryh­mässä nuori on hyvin innokas teke­mään, kysyy apua ja yrittää. Usein kuulen ”miksei tästä ole koulussa pu­huttu”, ”ei mulle ole koskaan kerrottu tästä”.

Kun kyse on esimerkiksi prosent­tilaskusta, tilavuuden laskemisesta tai yhdyssanojen kirjoittamistavasta, väitän että kyseisen nuoren opiskeluryhmässä asia on käsitelty useaan kertaan. Mutta juuri hänelle sitä ei välttämättä ole kerrottu ja selitetty.

Ketä kiinnostaa istua tunnista toiseen luokkahuoneessa, jossa harjoitellaan asioita, joista ei ymmärrä tuon tai­vaallista? Henkilökohtainen ohjaus, nuoren kuunteleminen ja kohtaami­nen ja hänelle asioiden selittäminen vievät yleensä vain vähän aikaa, mut­ta ne auttavat nuorta harjoittelemaan innokkaasti – ja oppimaan asian.

Osaamisen kokemukset

Jos nuorella on kielellisiä vaikeuksia, itsenäistymisessä ongelmia tuottavat monet aikuisille itsestään selvät asi­at. Joskus saattaa tuntua, ettei nuori edes halua hoitaa asioitaan.

Asioita tehdään usein nuoren puolesta, kos­ka ne ovat hänelle vaikeita ja vievät runsaasti aikaa. Tässä tehdään hänel­le kuitenkin karhunpalvelus, koska nuo arjen tehtävät odottavat häntä joka tapauksessa, kun hän harjoitte­lee itsenäistä asumista ja olemista. Ei nuori voi tietää, miten paljon vessa­paperi maksaa, saati kuinka paljon on varattava rahaa ruokaan, ellei hän ole koskaan joutunut niitä hankkimaan.

Elämä on täynnä kysymyksiä, jot­ka kotona asuessa ovat hoituneet ikään kuin itsestään. Miten hoide­taan vuokranmaksu? Entä miten haetaan asumistukea ja opintotukea? Mitä tehdään, jos tarvitaan akuuttia sairaanhoitoa? Minne mennään ja koska, kun on saatu netistä aika vas­taanotolle? On muistutettu hammas­lääkäriin menosta. On pyydetty tuo­maan kaupasta tavaroita, ja nuoren on pitänyt muistaa vain tilinumero, jonka laskun huoltaja huolehtii myö­hemmin.

Miten sitten voimme tukea nuor­temme itsenäistymistä? Jos olet epäonnistunut jossakin tehtävässä riittävän monta kertaa, et varmaan­kaan vapaaehtoisesti sitä enää yritä. Onnistumisen kokemukset auttavat odottamaan onnistumisia myös tu­levaisuudessa. Jos voit tarjota nuo­rellesi osaamisen kokemuksia, hän uskaltaa jatkossa yrittää tehdä sa­mantyyppisiä tehtäviä itsenäisesti. Epäonnistumisen kehä pitää pyrkiä katkaisemaan.

Luotatko oppimiskykyysi? Se vai­kuttaa siihen, millä tavoin ajattelet kykeneväsi vastaamaan elämän aset­tamiin haasteisiin. Se osaltaan vaikut­taa siihen, minkälaisia suunnitelmia teet tulevan tehtävän suorittamisek­si. Kun ryhdyt tekemään tehtävää, paneudut siihen sillä voimalla, mitä uskot itsestäsi löytyvän.

Arvioidessasi onnistumistasi teh­tävän jälkeen tullaan taas siihen, mitä itsestäsi ja oppimiskyvystäsi ajattelet. Onnistuitko, koska olit ahkera ja yri­tit? Vai oliko tehtävä vain helppo? Epäonnistuitko, koska tehtävä oli vaikea vai koska olit laiska, etkä edes yrittänyt kunnolla? Jos voit sanoa yrittäneesi ja onnistuneesi, tajuat että yrittäminen ja ponnisteleminen kannattavat. Se vaikuttaa siihen, mi­tä ajattelet oppimiskyvystäsi. Ympyrä sulkeutuu, ollaan alussa.

Usko omaan kykyyn oppia muut­tuu koko ajan. Jakamalla tehtäviä pienempiin osiin ja huomioimalla yrittämistä ja suoriutumisia voidaan nuorta kiittää onnistumisista. Vaikka hän olisi hyvin epävarma itsestään, tukeminen, läsnäolo ja sopivien teh­tävien tarjoaminen auttavat vahvis­tamaan hänen uskoaan omaan osaa­miseensa ja onnistumiseensa. Alku aina hankalaa, mestariksi kasvetaan pienin askelin.

• Teksti: Elisa Salmi. EO, KM Elisa Salmi työskentelee Niilo Mäki Instituutissa ja on erityisnuoren äiti.
• Kuva: Shutterstock