Katri Keltamo: ”Askel eteenpäin on askel tulevaisuuteen”

18.10.2021
Katri Keltamo: ”Askel eteenpäin on askel tulevaisuuteen”

Tammerkosken rannalla kävelee vastaan tuttu hahmo. Olimme sopineet tapaamisen Tampellan maisemiin, jossa otan Katrista valokuvia, kävelemme ja juttelemme. Tutustuimme keväällä kahvilassa, jossa Katri työskenteli kuntouttavaa työtoimintaa järjestävässä järjestössä työvalmentajana ja viestintätehtävissä.

Vaihdoimme keväällä yhteystiedot, ja Katrin nimi jäi mieleen. Keltamo. Katri kertoi vaihtaneensa nimensä 39-vuotiaana ja halunneensa nimen, jota ei olisi kenelläkään muulla. Hän pohti miten saisi luotua uuden sukunimen lempiväristään keltaisesta. Palatessaan mummolasta lasten kanssa hän keksi sen! Oltiin Orivesi–Tampere-ohituskaistalla – hän muistaa tarkasti paikan ja tunnelman, kun sai oivalluksen uudesta nimestään.

Muistikuvia erilaisuudesta

Katrilla on aina ollut voimakkaat muistikuvat erilaisuudesta, ulkopuolisuudesta.

”Olen aina halunnut olla näkyvä ja samaan aikaan näkymätön. Pukeutumisessa värien käyttö kulki erilaisina kausina. Värit ja korut olivat osa persoonaa. Välillä oli kuusenpallot korvissa”, Katri nauraa.

Ala-asteella hänen näköään ja kuuloaan tutkittiin moneen kertaan. Vasta myöhemmin hän tajusi, että se miksi hän ei kuullut tai nähnyt kunnolla johtuikin siitä, että oli hälyä ja ärsykkeitä ympärillä. Oli myös selittämättömiä vatsakipuja, jotka johtuivat jatkuvasta pinnistelystä, kun piti pysyä asioissa mukana. Koulun jälkeen oli usein pääkipua ja väsymystä, jotka näkyivät muun muassa ärtyisyytenä ja aggressiivisuutena. Läksyjen teko oli haasteellista.

”Varmistelin opettajalta ohjeistusta koko ajan, jotta teen varmasti kuten pitää. Nykyään osaan tehdä itsenäisesti ja osaan myös olla viilaamatta liikaa.”

Katri hassuttelee pienenä tyttönä pitämällä isän metsurikypärää päässään.
Katri ja suojakypärä. Hassuttelua iskän metsurinkypärä päässä. Katrin kotialbumi.

Adhd-diagnoosi aikuisena

Vasta aikuisena Katri alkoi miettiä, voisiko hänellä olla adhd. Katri lainasi kirjastosta kaikki adhd-kirjat, ja kaikki kuulosti tutulta. Hän teki testin netissä ja sai korkeat pisteet. Hän varasi ajan lääkäriin ja otti kotoa mukaan valokuvia arjestaan. Vuonna 2018 tuli hylätty päätös, eikä hän päässyt tutkimuksiin.

Noin puolitoista vuotta Katri odotteli ja meni sitten uudestaan omalääkärille ja sai diagnoosin. Hän pohti voisiko saada tukea lapsiperhearkeen.

”Ajattelin diagnoosin antavan ymmärrystä tukea antaville tahoille, etteivät he ajattelisi minun olevan laiska, tyhmä ja saamaton. Käynnit ja testit psykiatrilla auttoivat vain hieman, ja yllättävän vähän muuttui.”

Katri oli olettanut, että lääkärillä olisi ollut tarjota jonkinlaisia tukimuotoja, mutta hän sai vain lääkereseptin. Työkaveri kertoi jotain Kelan kuntoutusjutuista.

”Ensimmäinen lääke ei sopinut. Lyhyen kokeilun jälkeen lopetin sen, sillä vaikka lääke toikin lisää keskittymiskykyä, sivuvaikutukset olivat liian voimakkaat.”

Opiskelun haasteet

Katri on hallintotieteiden maisteri, ja sen lisäksi hänellä on kaksi ammattikoulututkintoa.

”Aina kun valmistuin, oli tunne, etten osaa mitään ja että on turvallisempaa opiskella uusi ala. Pidän enemmän konkreettisesta tekemisestä, vaikka pidän myös lukemisesta. Yliopistossa saatu tieto tuntui sekavalta, sillä en saanut linkitettyä tietoa mihinkään konkreettiseen.”

”En tiedä, oliko kyse lukivaikeudesta vai siitä, että minulla oli vaikeuksia keskittyä tekstiin ja löytää siitä ydinasioita. Opettaja sanoi, että kerratkaa ne, mitkä olette alleviivanneet. Olin alleviivannut kaiken, koska kaikki oli tärkeää. Yliopiston jälkeen oli pakko päättää, että ei enää uusia aloja.”

”Olen tosi analyyttinen ja pohdiskeleva. Joissain asioissa jumiudun tosi pahasti ja olen arka toimimaan. Suurin hulabaloo on pään sisällä”, Katri kertoo.

Työ- ja kotielämä

Katrin sydäntä lähellä ovat yhteiskunnalliset asiat ja asioiden kehittäminen. Katrin mielestä yhteiskunnassamme on yhä kömpelöt rakenteet eikä tarpeeksi tukimuotoja.

”Kotiin tarvitaan muutakin, kuin että joku tulee juttelemaan pariksi tunniksi. Perhetyö voisi myös olla vaikka konkreettista kotitöiden yhdessä tekemistä. Perhetuen pitäisi olla oikea-aikaista ja tapahtua kotitilanteissa – olipa tuki sitten taloudellista tai konkreettista apua”, Katri sanoo.

”Jos pitää leikata, niin kaikkien heikoimpien tuista leikkaaminen on väärin. Lasten ja nuorten mielenterveys- ja nepsy-palveluissa säästäminen on pitkällä tähtäimellä todella haitallista niin yksilölle kuin hänen läheisilleenkin ja yhteiskunnalle kallista. Seuraan aktiivisesti adhd-uutisia ja siihen liittyviä sometilejä. Haluan hakeutua ADHD-liiton kokemustoimijakoulutukseen.”

Katri toimii puheenjohtajana asukastoimikunnassa. Hän hakee haasteellista ja monipuolista tietotyötä, jossa kuitenkin olisi ihmiskontakteja. Viestintä ja sisällöntuotanto ovat lähellä Katrin sydäntä.

”Kun löytyy itselle mieluinen asia, sitä tekee intensiivisesti. Luovuus ja kekseliäisyys ovat arjessani vahvasti mukana. Kirjoitan blogia ja kotona keksin helposti kaikenlaisia arjen niksejä ja luon uusia juttuja spontaanisti. Pojan kanssa katson mielelläni stand up -komiikkaa. Meillä on sama huumori, nauramme samoille asioille. Toisen tytön kanssa leivotaan ja kokkaillaan, toisen kanssa ulkoillaan ja kuvataan kukkia. Kotona on seurana kaksi kissaa.”

Katri ja Kirka istuvat vierekkäin. Katri on 14-vuotias ja puhunut itsensä Kirkan haastatteluun mukaan.
Yhteiskuva Kirkan kanssa vuodelta 1992 (olen 14-vuotias). Kirka oli tulossa keikalle paikalliseen ravintolaan ja tiesin, että häntä tullaan haastattelemaan. Puhuin itseni haastatteluun mukaan. Kuva: Leevi Häkkinen.

”Olen aina ollut Kirka-fani. Nykyään kuuntelen lähinnä hänen englanninkielistä tuotantoaan. Tällä hetkellä puhuttelee Fly away -kappaleen sanat, johon on helppo yhtyä: ”..minun täytyy olla vapaa, ei enää eilisen unelmia, olin sokea mutta nyt näen.”

Tämä hetki

Katri on pohtinut paljon elämäänsä ja diagnoosiaan.

”Oppiakseen tuntemaan itseään ja päästäkseen eteenpäin on pakko ajatella asioita, joita elämässään on aiemmin tehnyt – tai jättänyt tekemättä. Ei pidä kuitenkaan jäädä syyllistämisen kierteeseen, sillä silloin vain lannistuu. Jokainen ihminen toimii sen hetkisten voimavarojensa, tietojensa ja taitojensa mukaan. Elämänkokemus tuo myös ymmärrystä asioihin. Seuraavalla kerralla samassa tilanteessa osaa toimia toisin.”

”Diagnoosin avulla olen pystynyt jäsentämään paljon asioita ja saanut selityksiä monille asioille elämäni varrelta Haluan olla avoimesti adhd ja mennä eteenpäin. Muistutan kuitenkin itseäni, että diagnoosini on vasta alle kaksivuotias. Kyllä tässä opin vaikka mitä, kun vaan askel askeleelta etenen. Mottoni onkin: Askel eteenpäin on askel tulevaisuuteen.”

Kuvassa on lehdestä leikattuja kuvia, jotka muodostavat Katrin aarrekartan. Tekstejä kuvassa: Uusin silmin, Hetki hiljaa, Opettelen, Saan olla oma itseni, Musiikki antaa voimaa.
Aarrekartta. Ajatusten visualisointi auttaa hahmottamaan ja tuo asioita konkreettisemmiksi. Katrin kotialbumi.

”Olen nyt lähempänä sitä, mikä olin lapsena – spontaani ja luova. Asiat ovat nykyään muuttuneet parempaan. Ei ole mitään väliä, mitä muut ajattelevat. En hae kenenkään hyväksyntää, enkä halua tehdä asioita jonkun mieliksi. En halua mihinkään muottiin ja olen opetellut sanomaan ei.”

”Omille lapsille erilaisuus on tullut tutuksi arjessa. Että voi olla haasteita, ja elämä voi silti olla rikasta. Erilaisuuden hyväksyminen on ollut luonnollista. Ymmärrys siitä, että tietty diagnoosi ei määritä ihmistä.”

Katrin omia havaintoja

Katri kertoo tehneensä erilaisia havaintoja. ”Oma päänsisäinen keskustelu” on toimiva menetelmä. Asioiden ajatteleminen eri puolilta. Itsensä kannustaminen ja tsemppaaminen on tärkeää.

  • Olen aina ollut huono nukkuja, minulla on viivästynyt unirytmi.
  • Jos päivän ainoa meno on iltapäivällä, on haasteellista aloittaa minkään asian tekemistä ennen kuin täytyy lähteä.
  • Pitää herätä viime tipassa, sillä jos on ylimääräistä aikaa, jään jumittamaan esimerkiksi someen.
  • Muistikirja ja kynä kannattaa olla mukana kaikkialla! Muistiinpanojen kirjoittaminen auttaa muistamaan, aina ei tarvitse edes lukea niitä, kun itse kirjoitusprosessi on jo tehnyt tehtävänsä.
  • Erilaiset listat ja kalenteri ovat tärkeitä työkaluja!
  • Ammattilaisilta toivon ymmärrystä muun muassa lasten motivaatiovaikeuksiin, kun kyse saattaa olla keskittymiskyvyn vaikeudesta.

Lue Katrin blogia osoitteessa: https://keltamo.blogspot.com/?m=1

Teksti: Eija Heikura, Suomen Kielipolku ry

Kuvat: Ensimmäinen kuva sivun ylälaidassa Eija Heikura, muiden kuvien kohdalla valokuvaajatieto erikseen.