Perimä on oleellinen tekijä kehityksellisen kielihäiriön taustalla. Lisäksi merkityksellistä on muun muassa perheen toimintakulttuuri.
TOTTA: Kehityksellisen kielihäiriön syynä on useimmiten perimä.
Nykytiedon mukaan perimä on olennainen tekijä kielihäiriöisyyden taustalla.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se yksin määrittäisi kielen oppimista tarkalleen. Perimän lisäksi kielellisen toimintakyvyn kehittymiseen vaikuttavat monet muut seikat. Miten perheessä toimitaan ja kommunikoidaan? Mistä lapsi on kiinnostunut? Mitä hän tekee milloinkin, kuinka pitkään ja millä tavalla? Millaista tukea varhaiskasvatus ja koulu antavat?
Voikin sanoa, että lapsen elämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tietyntyyppinen perimä voi johtaa erilaisiin ilmentymiin myös kielen oppimisessa.
TARUA: Kielihäiriöisyys on lisääntynyt selvästi.
Jo pitkään on arvioitu, että 5−6-vuotiaista lapsista noin 7 prosentilla on kehityksellinen kielihäiriö.
Kielihäiriöisten parissa toimivilla ammattilaisilla on herännyt epäilyä kielihäiriöisyyden lisääntymisestä 2000-luvulla. Tästä ei kuitenkaan ole tutkimusnäyttöä. On mahdollista, että ainakin vaikea-asteisen kielihäiriön aiheuttama haitta lapsen arkeen olisi suurentunut.
Noin 15 vuotta sitten oli hyvin poikkeuksellista, että arjen perussanastonkin omaksuminen olisi tuottanut ongelmia kielihäiriöiselle lapselle. Nyt tällaisia lapsia ohjautuu tutkimuksiin melko usein.
Syytä mahdolliseen muutokseen voi toistaiseksi vain arvailla. Aiheesta tarvitaankin lisää tutkimustietoa.
TARUA: Kielihäiriöt ovat erityisesti poikien pulma.
Perinteisesti on mielletty, että kehityksellistä kielihäiriötä ilmenee enemmän pojilla. Myös meillä Suomessa poikia ohjautuu kuntoutukseen enemmän kuin tyttöjä. Mutta tutkittaessa tasaisesti koko populaatiota on havaittu, ettei sukupuolten välillä olekaan niin merkittävää eroa kuin on ajateltu.
OSITTAIN TOTTA: Kielihäiriöisiä jää edelleen diagnosoimatta.
Pitää paikkansa, että toisinaan epäily kielenoppimisvaikeudesta herää vasta kouluiässä. Tämä ei kuitenkaan ole tyypillistä. Meillä Suomessa on kattavan neuvola- ja varhaiskasvatusjärjestelmän ansiosta varsin hyvät edellytykset huomata varhain erilaiset pulmat kehityksessä.
TARUA: Perheiden monikielisyys aiheuttaa kielihäiriöisyyttä.
Monesti vanhempien tulkinta tosiaan on, että ongelmat kielenkehityksessä johtuvat yksinomaan lapsen kaksi- tai monikielisestä kasvuympäristöstä. Monikielisyys myötävaikuttaa kielihäiriöisen lapsen kielellisen toimintakyvyn kehittymiseen, mutta se ei aiheuta kielenoppimisvaikeutta.
OSITTAIN TOTTA: Vanhemmatkin vaikuttavat kielihäiriöisen lapsen toimintakyvyn kehittymiseen.
Vanhemmat voivat tukea merkittävästi kielihäiriöisen lapsen toimintakykyä tavallisessa arjessa. Jos lapsi esimerkiksi ei löydä sanoja tai jos puhe on epäselvää, kuvasta näyttäminen tai pikapiirtäminen voi korvata puuttuvaa tai epäselvää sanaa.
Lapsen voi myös olla helpompi ymmärtää ohje, jos sanotun viestin rinnalla näytetään kuvaa. Kieltokin saattaa mennä paremmin perille, jos ei-sanan yhteydessä näytetään esimerkiksi paperia, jossa on iso punainen rasti. Kiellon jälkeen pidetään lempeästi mutta johdonmukaisesti kiinni siitä, ettei lapsi jatka kiellettyä toimintaa.
Vanhemmat vaikuttavat väistämättä tavalla tai toisella lapsen toimintakyvyn kehittymiseen. Se ei kuitenkaan millään tavalla vähennä kuntoutuksen ja päiväkodin tai koulun tukitoimien tarvetta.
Asiantuntijana on toiminut apulaisylilääkäri Marja Asikainen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.
- Teksti: Mari Vehmanen
- Kuva: Mostphotos
