Kun 2-vuotias ei puhu

Mitä voi tehdä, kun 2-vuotias ei puhu vielä sanaakaan?

Meillä on 2-vuotias lapsi, joka ei puhu vielä sanaa­kaan. Hänen puheensa on pelkkää ääntelyä ja hän elehtii runsaasti. Puheen puuttumisen vuoksi hänen kanssaan tulee usein niitä tilanteita, joissa hän ei tule ymmärretyksi. Tällöin hän turhautuu niin, että saa pa­hoja raivokohtauksia. Missä vaiheessa pienen lapsen puhumattomuuteen tulisi kiinnittää huomiota ja jol­lain tavalla ryhtyä tukemaan puheen kehitystä? Neu­volassa käskettiin vielä odottamaan, mutta lapsen vai­keudet huolestuttavat minua. Hänellä on selvästi kova tarve kommunikoida, mutta yrityksistä huolimatta puhetta ei tule. Lapsi on muuten ikäistensä tasolla ja on esimerkiksi motorisesti hyvin taitava.

Eli mitä voimme tehdä tukeaksemme lapsen kielen kehitystä? Meillä on muutamia viittomia käytössä. Lapsi oppii niitä helposti ja selvästi nauttii, kun pys­tyy niillä kommunikoimaan. Emme kuitenkaan ole saaneet tukiviittomaopetusta. Mistä sitä voisi hakea?

Ehdottaisin, että pyydätte neuvolan kautta ajan puhete­rapeutin arviointiin. Mielestäni tuette jo nyt hyvin lapsen puheen ja kielen kehitystä käyttämällä tukiviittomia. Juuri erilaisilla kommunikointikeinoilla (esimerkiksi tukiviitto­milla ja kuvilla) tuetaan monia puheen ja kielen kehityksen eri osa-alueita. Keinot tukevat lapsen puheen ymmärtä­mistä, oma-aloitteellisuutta ja omaa ilmaisua. Usein las­ta auttaa juuri se visuaalinen tuki, mitä saadaan puheen rinnalla käytettävistä kuvista ja viittomista. Kertomasi perusteella lapsi myös omaksuu viittomia helposti, eli tätä kannattaa ehdottomasti jatkaa. Kuvien käyttöä voit kokeilla esimerkiksi leikkitilanteissa tai muissa sellaisissa mukavissa toiminnoissa, joista lapsi tykkää. Siitä voitte laajentaa käyttöä niihin tilanteisiin, mihin itse koet tarvit­sevanne tukea. Kun lapsen kanssa käyttää näitä keinoja ja hänelle tarjotaan vaihtoehtoisia tapoja kommunikoida, voi turhautuminenkin vähentyä.

Lapsen puheentuottoa kannattaa kannustaa mallin antamisen kautta. Eli jos lapsi osoittaa koiraa ja ääntelee, hänelle vastataan ”Joo, siellä on koira”. Ei kannata vaatia lasta käyttämään sanoja (tai viittomia ja kuvia). On tärkeää kannustaa vuorovaikutukseen ja ilmaisuun antamalla lap­selle oikea malli.

Oman kunnan tukiviittomaopetuksen järjestämisestä kannattaa kysyä neuvolasta, lääkäriltä tai sosiaalitoimesta.

Vastaajina ovat Aivoliiton puheterapeutit.

• Kuva: Shutterstock