Leikki on lapselle toiminta numero yksi

Lapset leikkivät kaikkialla maailmassa, se on universaalia toimintaa. Leikki on lapsen tärkein ja merkityksekkäin toiminta. Leikki on lapsen kieli.

Leikissä lapset kokeilevat uusia tapoja toimia, valloittavat ym­päristöään, ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, käyttävät mielikuvitusta ja oppivat tärkeitä taitoja. Leikki on monimut­kaista toimintaa, joka vaikuttaa mo­nella tavalla lapsen kehitykseen.

Eri-ikäiset leikkivät eri tavoin

Lapsen ikä vaikuttaa siihen, mikä leikissä on tärkeää. Ensimmäisen ikävuoden aikana lapsen leikki kes­kittyy oman kehon haltuunottoon. Lapsi oppii oman kehonsa rajat ja liikkeiden säännöt.

Toisen ikävuoden alkaessa leikin painopiste siirtyy ympäristön ja sen esineiden ominaisuuksien tutkimi­seen. Lapsi oppii esineiden säännöt. Hän oppii yhdistämään esineitä toi­siinsa ja ratkaisemaan ongelmia. Täs­sä vaiheessa muisti on jo kehittynyt niin, että mielikuvien käyttö antaa mahdollisuuden toiminnan suunnit­teluun.

Lapsi oppii symboleja, joista abstrakteimpia ovat sanat ja kie­li. Tähän vaiheeseen kuuluu myös mielikuvitusleikin alkaminen. Alussa lapsi tuo mielikuvitusleikkiin omaan elämäänsä kuuluvia päivittäisiä asioita kuten syöttäminen tai hius­ten harjaaminen. Leikki suuntautuu ensin itseen ja laajenee sitten toisiin ihmisiin sekä esineisiin. Toiminnat saattavat vielä tapahtua aikuisen näkökulmasta epäloogisessa järjes­tyksessä.

Kaksivuotiaana lapsen leikin tee­mat ovat laajentuneet jo kodin sisäl­lä ja ulkona koettuihin tapahtumiin, esimerkiksi leipomiseen tai kaupassa käyntiin. Viisi–kuusivuotiaan leikki voi olla jo mitä tahansa, esimerkiksi seikkailua avaruudessa. Leikin juo­nen käänteet ovat monimutkaisia, mutta loogisia. Tässä vaiheessa leikki on kuin hämähäkin verkko; se alkaa jostain, mutta kukaan ei tiedä mihin se päätyy ja kuinka laajana. Leikissä tärkeintä on leikki itsessään, ei lop­putulos.

Lapsi, jonka leikkitaidot ovat ikäodotuksenmukaiset, on taitava leikkijä. Leikki on hänelle mieluisaa, aika kuluu nopeasti, eikä leikissä ole kaavamaista toistoa. Lapsi, jonka leik­kitaidot eivät ole niin kehittyneet, kokee leikin ikätovereiden kanssa vaikeana. Leikki on hänelle kovaa työ­tä; hän ei keksi mitä tehdä tai miten tehdä, aika tulee pitkäksi ja leikissä on paljon toistoa.

Leikki rakentuu monesta tekijästä

Ensimmäinen asia kuvitteellisessa leikissä on teema tai juoni. Pieni lapsi keksii idean ja alkaa leikkiä ajatustaan sen enempää toimintaa suunnittele­matta. Teema on hänelle tuttu arjen toiminta tai tapahtuma. Kolmevuo­tias ottaa leikkiin ideaa saduista, las­tenohjelmista tai uusista kokemuk­sista. Neljävuotiaille leikin juoni on usein dramatiikkaa sisältävä ja he osaavat neuvotella kavereiden kans­sa leikin juonesta sekä sen käänteistä. Viisi–kuusivuotiaat ovat taitavia mo­ninaisen juonen kehittelijöitä ja leikin teema voi olla lähes mitä tahansa.

Oleellista leikin onnistumises­sa on lapsen kyky laittaa toimintoja peräkkäin. Pienellä lapsella leikin toimintasarjat ovat lyhyitä, minkä seurauksena yksi leikkiteema ei kes­tä kovin pitkään. Isommalla lapsella leikissä on jo pitkiä toimintaketjuja. Viisi–kuusivuotiailla leikki voi kestää koko päivän tai useamman päivän peräkkäin.

Esinekorvaavuus on oleellinen osa leikkiä. Aina ei ole mahdollista saada kaikkia esittäviä leluja leikkiin, jolloin lapsen on keksittävä, millä korvaa puuttuvan lelun. Esinekorvaavuus edellyttää kykyä käyttää symboleja ja opettaa ongelmanratkaisua. Pie­ni lapsi pyytää tarvitsemaansa. Vä­hän isompi lapsi korvaa puuttuvan esineen sitä muistuttavalla esineellä ja viisi–kuusivuotiaalle mikä tahansa esine voi korvata puuttuvan tavaran leikissä.

Heillä on myös taitoa sopia leikisti: leikitään, että tässä on ovi – ja kaikki lapset astuvat näkymättömän oven kynnyksen yli. Tämän ikäiset lapset kykenevät myös kumoamaan aika­perspektiiviä, mikä antaa leikille mo­nipuolisuutta.

Leikissä opitaan ja käytetään paljon sosiaalisia taitoja. Pieni lapsi on vuorovaikutuksessa aikuisen tai isomman lapsen kanssa. Kaksivuotias on kiinnostunut samasta leikistä kuin kaveri ja leikkii rinnakkain samaa leikkiä. Kolmevuotiaana alkaa niin sanottu sosiaalinen leikki, missä lapsi leikkii yhdessä saman ikäisen lapsen kanssa.

Sosiaalisen leikin vaiheessa lap­si opettelee sääntöjä. Mitä toinen tekee, kun minä teen näin ja päinvas­toin. Tai miten ihmiset toimivat eri­laisissa rooleissa. Toinen lapsi sanoo olevansa mummi ja soittavansa pia­noa. Toinen lapsi toteaa oman koke­muksensa pohjalta, että eivät mum­mit soita pianoa, ne paistaa lettuja. Ja sitten kaverukset neuvottelevat, mitä mummi tässä leikissä tekee.

Roolileikki on oleellinen osa mie­likuvitusleikkiä. Lapsi leikkii olevansa joku muu ja käyttäytyy kuin tämä per­soona. Roolileikit antavat lapselle kä­sityksen siitä, miten eri ihmiset toimi­vat, puhuvat ja näyttävät tunteitaan. Roolileikki alkaa jo varhain, lyhytkes­toisena roolin ottamisena. Melko su­juvaa roolileikki on jo 3–4-vuotiailla. Viisi–kuusivuotiaat hallitsevat useita rooleja samassa leikissä.

Nukeilla ja muilla figuureilla leik­kiminen on monia valmiuksia vaativa leikin laji. Se edellyttää kykyä asettua ”nuken saappaisiin”. Nukkea tai fi­ guuria käytetään leikeissä elävänä olentona, se liikkuu itsenäisesti, sille annetaan tunteita ja ominaisuuksia. Nukke ajattelee asioita itsenäisesti ja tekee asioita eri tavalla kuin leikkijä.

Esikouluikäiset tytöt ovat usein tämän lajin huippuja. Heillä voi olla kokonainen nukkeyhteisö, jossa jo­kaisella henkilöllä on oma persoo­nansa ja oma elämänsä. Yksi leikkijä voi eläytyä useamman nuken elä­mään, ja leikki voi kestää jopa viikko­ja. Tässä leikin osassa opitaan ymmär­tämään eri ihmisten näkökulmia ja eri toimintamalleja.

Leikkiessä oppii

Leikki itsessään on tärkeää lapsel­le. Osallistuminen leikkiin lähtee lapsen sisäisestä halusta osallistua toimintaan ja hän on aktiivisesti läsnä leikissä. Hänellä on mahdollisuus päättää mitä leikkii ja kenen kanssa. Leikki ei ole väline taitojen saavutta­miseen, mutta leikkiessään hän oppii. Hän oppii käsitteitä ja kielellisiä tai­toja; hän oppii kerronallisuutta sekä tarinan ymmärtämistä. Leikissä opi­taan loogista ajattelua ja ongelman­ratkaisua. Leikkiin kuuluu oleellisena todellisuuden kumoaminen; siinä voi tapahtua mitä vaan ja missä vaan.

Sosiaalisten taitojen kehittymi­nen on tärkeä osa leikkiä: opitaan kommunikoimaan ja neuvottele­maan sekä katsomaan asioita toisen näkökulmasta. Tunteiden käsittely ja luovuus kuuluvat oleellisena osana leikkiin. Leikkiin on sisäänkirjoitettu, ettei ketään satuteta. Jos leikissä joku satuttaa, leikki loppuu heti.

Lapsi tarvitsee kaikkia leikkiessä opittuja taitoja myöhemmin kou­lussa; vuorovaikutustaitoja, käsittei­den hallintaa ja kerronnallisuutta, ongelmanratkaisutaitoja ja loogista ajattelua. Viime vuosina on julkaistu useampia kansainvälisiä tutkimuksia, joissa on todettu, että leikkiä korosta­vaan varhaiskasvatukseen osallistu­neet lapset ovat menestyneet myö­hemmin koulussa paremmin kuin niin sanottuun perinteiseen varhais­kasvatukseen osallistuneet.

• Teksti: Helena Tigerstedt. Kirjoittaja on Turun ammattikorkeakoulun lehtori. Kirjoitus pohjautuu Stagnittin Learn to Play -ohjelmaan ja Esiopetus linnunradalla -julkaisuun.
• Kuva: Shutterstock