
Lapset leikkivät kaikkialla maailmassa, se on universaalia toimintaa. Leikki on lapsen tärkein ja merkityksekkäin toiminta. Leikki on lapsen kieli.
Leikissä lapset kokeilevat uusia tapoja toimia, valloittavat ympäristöään, ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, käyttävät mielikuvitusta ja oppivat tärkeitä taitoja. Leikki on monimutkaista toimintaa, joka vaikuttaa monella tavalla lapsen kehitykseen.
Eri-ikäiset leikkivät eri tavoin
Lapsen ikä vaikuttaa siihen, mikä leikissä on tärkeää. Ensimmäisen ikävuoden aikana lapsen leikki keskittyy oman kehon haltuunottoon. Lapsi oppii oman kehonsa rajat ja liikkeiden säännöt.
Toisen ikävuoden alkaessa leikin painopiste siirtyy ympäristön ja sen esineiden ominaisuuksien tutkimiseen. Lapsi oppii esineiden säännöt. Hän oppii yhdistämään esineitä toisiinsa ja ratkaisemaan ongelmia. Tässä vaiheessa muisti on jo kehittynyt niin, että mielikuvien käyttö antaa mahdollisuuden toiminnan suunnitteluun.
Lapsi oppii symboleja, joista abstrakteimpia ovat sanat ja kieli. Tähän vaiheeseen kuuluu myös mielikuvitusleikin alkaminen. Alussa lapsi tuo mielikuvitusleikkiin omaan elämäänsä kuuluvia päivittäisiä asioita kuten syöttäminen tai hiusten harjaaminen. Leikki suuntautuu ensin itseen ja laajenee sitten toisiin ihmisiin sekä esineisiin. Toiminnat saattavat vielä tapahtua aikuisen näkökulmasta epäloogisessa järjestyksessä.
Kaksivuotiaana lapsen leikin teemat ovat laajentuneet jo kodin sisällä ja ulkona koettuihin tapahtumiin, esimerkiksi leipomiseen tai kaupassa käyntiin. Viisi–kuusivuotiaan leikki voi olla jo mitä tahansa, esimerkiksi seikkailua avaruudessa. Leikin juonen käänteet ovat monimutkaisia, mutta loogisia. Tässä vaiheessa leikki on kuin hämähäkin verkko; se alkaa jostain, mutta kukaan ei tiedä mihin se päätyy ja kuinka laajana. Leikissä tärkeintä on leikki itsessään, ei lopputulos.
Lapsi, jonka leikkitaidot ovat ikäodotuksenmukaiset, on taitava leikkijä. Leikki on hänelle mieluisaa, aika kuluu nopeasti, eikä leikissä ole kaavamaista toistoa. Lapsi, jonka leikkitaidot eivät ole niin kehittyneet, kokee leikin ikätovereiden kanssa vaikeana. Leikki on hänelle kovaa työtä; hän ei keksi mitä tehdä tai miten tehdä, aika tulee pitkäksi ja leikissä on paljon toistoa.
Leikki rakentuu monesta tekijästä
Ensimmäinen asia kuvitteellisessa leikissä on teema tai juoni. Pieni lapsi keksii idean ja alkaa leikkiä ajatustaan sen enempää toimintaa suunnittelematta. Teema on hänelle tuttu arjen toiminta tai tapahtuma. Kolmevuotias ottaa leikkiin ideaa saduista, lastenohjelmista tai uusista kokemuksista. Neljävuotiaille leikin juoni on usein dramatiikkaa sisältävä ja he osaavat neuvotella kavereiden kanssa leikin juonesta sekä sen käänteistä. Viisi–kuusivuotiaat ovat taitavia moninaisen juonen kehittelijöitä ja leikin teema voi olla lähes mitä tahansa.
Oleellista leikin onnistumisessa on lapsen kyky laittaa toimintoja peräkkäin. Pienellä lapsella leikin toimintasarjat ovat lyhyitä, minkä seurauksena yksi leikkiteema ei kestä kovin pitkään. Isommalla lapsella leikissä on jo pitkiä toimintaketjuja. Viisi–kuusivuotiailla leikki voi kestää koko päivän tai useamman päivän peräkkäin.
Esinekorvaavuus on oleellinen osa leikkiä. Aina ei ole mahdollista saada kaikkia esittäviä leluja leikkiin, jolloin lapsen on keksittävä, millä korvaa puuttuvan lelun. Esinekorvaavuus edellyttää kykyä käyttää symboleja ja opettaa ongelmanratkaisua. Pieni lapsi pyytää tarvitsemaansa. Vähän isompi lapsi korvaa puuttuvan esineen sitä muistuttavalla esineellä ja viisi–kuusivuotiaalle mikä tahansa esine voi korvata puuttuvan tavaran leikissä.
Heillä on myös taitoa sopia leikisti: leikitään, että tässä on ovi – ja kaikki lapset astuvat näkymättömän oven kynnyksen yli. Tämän ikäiset lapset kykenevät myös kumoamaan aikaperspektiiviä, mikä antaa leikille monipuolisuutta.
Leikissä opitaan ja käytetään paljon sosiaalisia taitoja. Pieni lapsi on vuorovaikutuksessa aikuisen tai isomman lapsen kanssa. Kaksivuotias on kiinnostunut samasta leikistä kuin kaveri ja leikkii rinnakkain samaa leikkiä. Kolmevuotiaana alkaa niin sanottu sosiaalinen leikki, missä lapsi leikkii yhdessä saman ikäisen lapsen kanssa.
Sosiaalisen leikin vaiheessa lapsi opettelee sääntöjä. Mitä toinen tekee, kun minä teen näin ja päinvastoin. Tai miten ihmiset toimivat erilaisissa rooleissa. Toinen lapsi sanoo olevansa mummi ja soittavansa pianoa. Toinen lapsi toteaa oman kokemuksensa pohjalta, että eivät mummit soita pianoa, ne paistaa lettuja. Ja sitten kaverukset neuvottelevat, mitä mummi tässä leikissä tekee.
Roolileikki on oleellinen osa mielikuvitusleikkiä. Lapsi leikkii olevansa joku muu ja käyttäytyy kuin tämä persoona. Roolileikit antavat lapselle käsityksen siitä, miten eri ihmiset toimivat, puhuvat ja näyttävät tunteitaan. Roolileikki alkaa jo varhain, lyhytkestoisena roolin ottamisena. Melko sujuvaa roolileikki on jo 3–4-vuotiailla. Viisi–kuusivuotiaat hallitsevat useita rooleja samassa leikissä.
Nukeilla ja muilla figuureilla leikkiminen on monia valmiuksia vaativa leikin laji. Se edellyttää kykyä asettua ”nuken saappaisiin”. Nukkea tai fi guuria käytetään leikeissä elävänä olentona, se liikkuu itsenäisesti, sille annetaan tunteita ja ominaisuuksia. Nukke ajattelee asioita itsenäisesti ja tekee asioita eri tavalla kuin leikkijä.
Esikouluikäiset tytöt ovat usein tämän lajin huippuja. Heillä voi olla kokonainen nukkeyhteisö, jossa jokaisella henkilöllä on oma persoonansa ja oma elämänsä. Yksi leikkijä voi eläytyä useamman nuken elämään, ja leikki voi kestää jopa viikkoja. Tässä leikin osassa opitaan ymmärtämään eri ihmisten näkökulmia ja eri toimintamalleja.
Leikkiessä oppii
Leikki itsessään on tärkeää lapselle. Osallistuminen leikkiin lähtee lapsen sisäisestä halusta osallistua toimintaan ja hän on aktiivisesti läsnä leikissä. Hänellä on mahdollisuus päättää mitä leikkii ja kenen kanssa. Leikki ei ole väline taitojen saavuttamiseen, mutta leikkiessään hän oppii. Hän oppii käsitteitä ja kielellisiä taitoja; hän oppii kerronallisuutta sekä tarinan ymmärtämistä. Leikissä opitaan loogista ajattelua ja ongelmanratkaisua. Leikkiin kuuluu oleellisena todellisuuden kumoaminen; siinä voi tapahtua mitä vaan ja missä vaan.
Sosiaalisten taitojen kehittyminen on tärkeä osa leikkiä: opitaan kommunikoimaan ja neuvottelemaan sekä katsomaan asioita toisen näkökulmasta. Tunteiden käsittely ja luovuus kuuluvat oleellisena osana leikkiin. Leikkiin on sisäänkirjoitettu, ettei ketään satuteta. Jos leikissä joku satuttaa, leikki loppuu heti.
Lapsi tarvitsee kaikkia leikkiessä opittuja taitoja myöhemmin koulussa; vuorovaikutustaitoja, käsitteiden hallintaa ja kerronnallisuutta, ongelmanratkaisutaitoja ja loogista ajattelua. Viime vuosina on julkaistu useampia kansainvälisiä tutkimuksia, joissa on todettu, että leikkiä korostavaan varhaiskasvatukseen osallistuneet lapset ovat menestyneet myöhemmin koulussa paremmin kuin niin sanottuun perinteiseen varhaiskasvatukseen osallistuneet.
- Teksti: Helena Tigerstedt. Kirjoittaja on Turun ammattikorkeakoulun lehtori. Kirjoitus pohjautuu Stagnittin Learn to Play -ohjelmaan ja Esiopetus linnunradalla -julkaisuun.
- Kuva: Shutterstock