Torstai on hyvä päivä Ikosilla. Silloin on lasten harrastusilta, jolloin koko viisihenkinen perhe suuntaa Jumppalaan.
Nellalla, 5, on cheerdance. Nellillä, 8, on hiphop ja cheerdance. Veetillä, 3, on Tarzan-jumppa ja sähly. Ma-ti-to harrastetaan ja vielä lauantaisin on yhteinen luovan tanssin iltapäivä. Ikosilla tyttöjen erityispiirteet eivät ole esteenä harrastuksille.
Lasten viikkoihin mahtuu päiväkodin, koulun ja kotipuuhailun lisäksi myös konserttikäyntejä, uintia ja elokuvia. Aktiivista harrastamista edesauttaa yhden lapsen osalta Kelan myöntämä korotettu vammaistuki.
– Silloin saattaja pääsee ilmaiseksi mukaan esimerkiksi leffaan tai konserttiin, Jenni-äiti huomauttaa.
Rohkeasti sekaan vaan
Jenni ja Pasi Ikosen lapset ovat tottuneet liikkumaan ja ulkoilemaan pienestä pitäen. Perheen isällä on vahva halu antaa lapsilleen samanlainen mahdollisuus ulkoleikkeihin ja luonnossa liikkumiseen kuin hänellä oli lapsuudessaan pohjoisessa.
– Kun ei ollut niitä tietokonepelejä.
Samoilla linjoilla on äiti, joka nuorena harrasti aktiivisesti karatea ja breakdancea. Lapsilla on turvallinen ja monipuolinen leikkipuisto aivan koti-ikkunan alla, joten vanhempien on helppo pitää liikkuvaista jälkikasvuaan silmällä lähimaastossa. Pihalle mentäessä mukaan tarttuu näppärästi oven pielestä sählymaalia, pelivälineitä, polkupyörää ja potkulautaa.
Koska Ikosten tyttärillä on omat erityispiirteensä, perhe käyttää lisäturvana suomalaisten kehittämää gps-paikannuslaitetta. Erityisesti se kuuluu kaulaan Nellalle, joka jo saa ja uskaltaa mennä aika ajoin isosiskon matkassa naapurustoihin.
– Tarvitaan tietokone ja kännykkä sekä nettiyhteys. Satelliittikuvasta näkee, missä lapsi on, liikkuuko, vai onko jäänyt paikalleen. Jos tarvitsee lähteä lapsen luo, kartan navigaattori opastaa perille, Jenni-äiti selostaa toimintoa laitteessa, joka heillä on säädetty paikantamaan metrin tarkkuudella viiden minuutin välein.
– Erityisen tärkeitä nämä laitteet ovat lapsille, joilla on kielellisiä häiriöitä, eikä ehkä puhetta lainkaan, vanhemmat täsmentävät ja odottavat jo markkinoille paikantimen sisältävää älyvaatetta.
Varovaisen vilkasta menoa
Nelli tekee vilkkaasti tuttavuutta toimittajan kanssa samalla, kun lasten kolme kissaa Milla, Jaffa ja Nasse seurailevat tapahtumia lähietäisyydellä. Siniharmaasta hiusväristä ymmärtää, kenen musiikki on koskettanut pientä fania, joka jo odotti kuumeisesti perheen yhteistä Sanni-risteilyä.
Perheen tanssitähti Nella kainostelee portaikossa, häntä pidättelee ujous. Äidin kainaloon Robiniä ja Hevisaurusta ihaileva tyttö kipaisee kuitenkin vikkelään. Nella on innokas puuhailija kotona äidin kanssa. Hän rakastaa kauniita vaatteita, kampausten tekemistä sekä leipomista. Veetin kanssa on mukava puuhailla vaikkapa interaktiivisten puhuvien lelujen parissa.
Erityisherkkyydestä, hahmotushäiriöstä ja ujoudesta johtuen Nella on vieraiden kanssa varautunut – vaatii oman aikansa, että hän pääsee ujoutensa yli. Se ei kuitenkaan ole ongelma, vaan järjestelykysymys.
Nella käy reippaasti harrastuksissa, jotka eivät ole erityisryhmille suunnattuja. Siinä häntä ovat auttaneet ja rohkaisseet vanhemmat, jotka imevät itseensä hyödyllistä tietoa Nellalla todetuista kielellisistä häiriöistä, yliherkkyydestä sekä hahmotus- ja keskittymishäiriöistä.
– Olen jo sen ikäinen, että tiedän, mitä en tiedä. Nykyään on helppo etsiä vastauksia ja tietoa netistä, sanoo Pasi-isä, ja antaa kiitosta myös Nellan neuvolalle.
Kotiväki havaitsi 2,5-vuotiaan Nellan kielellisen kehityksen häiriön itse, mutta diagnoosin hän sai patistuksen jälkeen neuvolan avustuksella 3-vuotiaana.
– Suuri harppaus on otettu. Nella on edennyt viiden sanan sanavarastosta puhumaan lausein. Tukiviittomia emme enää juurikaan käytä, Nella itse ei ole milloinkaan halunnut käyttää niitä julkisesti. Kotona kaikki ovat kyllä oppineet käyttämään niitä.
Isosiskolla on alustava ADD-diagnoosi, joten esiin tulee perinnöllisyys, sillä myös Jennillä on diagnosoitu ADHD.
Säännöllinen arki
Ikosen perheen arki sujuu vauhdikkaasti aikataulutuksella ja rytmityksellä.
– Rutiinit ja säännöllinen päivärytmi on pakko olla.
Huolimatta Nellan kielellisistä vaikeuksista ja laaja-alaisesta erityisherkkyydestä, vanhemmat ovat onnistuneet tiiviin harjoittelun, kannustuksen, ”siedätyshoidon” ja kokonaisvaltaisen ohjaamisen kautta helpottamaan tytön arkea ja sopeutumista.
Aivoliiton sopeutumisvalmennuskurssilla Ikosten silmät aukesivat näkemään, miten alueellisesti epätasa-arvoista kielellisiin erityisvaikeuksiin saatava tuki on.
– Turun seudulla asiat ovat hyvin, mutta monessa paikkaa ei saa esimerkiksi puheterapeutin palveluja ollenkaan, he ihmettelevät.
Torstai-illan koittaessa Nella pukee päälleen TUL:n Jumppalassa kauniin tanssiasun, jossa on hänen lempiväriänsä, violettia. Jenni-äiti kertoo, että Nellalle cheerdance on tärkein harrastus, koska se on ”sellainen tyttöjen juttu” ja alku paremmin tunnetulle cheerleader-harrastukselle.
Toisaalta viisivuotias viihtyy hyvin paikallisen yhdistyksen Keinuvan järjestämässä luovassa tanssissa, jonka lorupussileikissä hän saa tanssia vaikka apinatanssia yhdessä koko perheen ja tutun apuohjaajan kanssa.
Nellan harrastamiseen liittyy kaksi pientä ongelmaa: suostuuko hän lähtemään kotoa ja toisaalta – jos lähtee – haluaako hän tehdä mitään. Aina ovat tilanteet selvinneet. Pitkäjänteinen yhdessä harrastaminen on osoittanut Ikosille, miten tanssi ja liikuntaharrastukset kehittävät tytärtä kokonaisvaltaisesti ja antavat kasvavaa rohkeutta, myös kielellisesti.
Pasi-isä kannustaa muita vanhempia, joiden lapsilla on kielellisiä erityisvaikeuksia.
– Pelko ja huoli pois. Monesti lapsen diagnoosi ja erityisvaikeus nähdään estävänä asiana. Varsinkin, jos vanhempi ahdistuu kovasti, hänen huolensa kasvaa niin suureksi, että se estää lapsen normaalin harrastamisen, samoin kuin ehkä sen, että vanhempi ottaisi selvää asioista helpottaakseen lapsensa ja koko perheen elämää.
Liikunta ja yhdessä harrastaminen tukevat Ikosten kokemuksella koko perhettä, tuovat elämään iloa ja auttavat kokonaisvaltaisesti lasten kehityksessä.
- Teksti: Raija Kerttula-Rantanen
- Kuvat: Vesa-Matti Väärä
