Onko kotonasi supermaistaja?

11.10.2022
Onko kotonasi supermaistaja?

Ruokailutilanteet voivat olla haastavia neurokirjon lapselle. Herkät aistit vaikuttavat esimerkiksi maistamiskokemukseen. Supermaistaja maistaa tiettyjä makuja ja ruokia voimakkaammin kuin muut ihmiset.

Maistuvatko parsakaali, kukkakaali tai muut karvaat maut epämiellyttäviltä suussa? Kyse ei ole nirsoudesta vaan geneettisestä alttiudesta voimakkaisiin makukokemuksiin. Arvioiden mukaan 25 prosenttia ihmisistä kuuluu tällaisiin supermaistajiin. Erityisesti neurokirjoon kuuluvilla on makuaistin yliherkkyyttä.

Jos ruokapöydästä kuuluu säätöä, vääntöä tai itkua, kannattaa tilanne rauhoittaa ja kokeilla erilaisia keinoja pienin askelin. Poimi tästä Sydänliiton Neuvokas perhe -asiantuntijoiden Taina Sainion ja Anne Kuusiston sekä Aivoliiton autismi- ja adhd-kurssien psykologi Tiina Grocholskin vinkit mukavampiin ruokahetkiin.

1. Kannusta maistamaan, pakkoa ei ole

Jo tutkimustiedon valossa tiedetään, että pakottamalla lapsi ei opi syömään uusia ruokia, vaan kannustuksen kautta. Silti vieläkin elää vahvana myytti siitä, että lautanen tulisi syödä tyhjäksi. Moni aikuinen voi muistaa, kuinka lapsena pakotettiin syömään vaikka veripalttua tai sieniä. Niihin ei varmasti tule koskettua sitten aikuisenakaan.

Maistaminen voikin olla traumaattinen kokemus, jos lasta pakotetaan maistamaan, vaikka tämä on oksentamisen partaalla. Kaikkea ei tarvitse ikinä maistaa tai syödä.

On tärkeää, että aisteilla ruokaan tutustuminen sallitaan. Aluksi voikin riittää, että lapsi kokeilee basilikaa sormilla ja sitten haistaa tai nuolaisee sitä. Vieras ruoka voi myös ensin käydä lautasella ennen kuin sitä uskaltaa kokeilla.

2. Esittele uudet maut ja ruoka-aineet yhdessä vanhojen suosikkien kanssa

Neuvokas perhe -asiantuntijoilta kysytään kaikkein eniten, miten lapsen saisi syömään enemmän kasviksia. Uusia ruoka-aineita kannattaa laittaa sinnikkäästi usein tarjolle, vaikkei lapsi niitä ottaisikaan ja hyväksyä, että tulee ruokahävikkiä. Ruokia pitää yleensä maistaa monta kertaa, jotta ne alkavat tuntua tutulta.

Herkästi aistivalle värikkäät ja voimakkaan makuiset kasvikset voivat olla vaikeampia kohdattavia kuin vaikka neutraalimpi makaroni. Toisaalta osa neurokirjon lapsista hakee ruualta voimakkaita aistikokemuksia, jolloin sweet chili -kastike voi tehdä ruokailusta mieluisampaa.

Kaikki ruuat kannattaa tarjoilla erillään ja kasvikset selkeinä sormipaloina. Sekasalaatti tai kastikkeet saattavat olla suuri kauhistus, kun kaikki on lautasella sekaisin. Kasviksia voi tarjota myös ennen ruokailua telkkarin ääreen tai läksyjen teon oheen, jolloin ne saattavat mennä suuhun miltei vahingossa.

3. Pidä lapsen ruokarytmi säännöllisenä

Lapsiperheessä olisi hyvä ruokailla vähintään kolmen tunnin välein. Ruokahetket kannattaa pitää samoihin aikoihin ja tarjota ruokaa, vaikkei lapsella olisikaan nälkä. Siten lapsi oppii tunnistamaan nälän tunteita. Ei myöskään kannata hermostua siitä, vaikkei lapsi välillä söisi mitään, sillä nälän tunteet voivat vaihdella paljonkin.

Ennen kyläilyreissuja kannattaa ottaa eväät mukaan, jottei nälkäkiukku yllätä. Jotkut lapset tuntevat nälän tunteen erityisen vahvasti ja reagoivat siihen voimakkaasti.

4. Annostele lautaselle ensin vain vähän ruokaa

Liian iso annos voi olla lapselle lamaannuttava, joten laita lautaselle kerrallaan vain pieni määrä ruokaa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi alkaa itse harjoitella annostelua, sen parempi.

Aikuisen ei kannata olla rajoittamassa eikä tuputtamassa. Kun yhdessä pohditaan, otetaanko ruokaa vielä lisää, kannattaa lasta ohjata oman kehon kuunteluun: ”Mitä masu sanoo nyt, miltä siellä tuntuu?”

5. Koko perheelle samaa ruokaa tarjolle ja tarvittaessa turvaruokaa lapselle

Saman padan äärelle voi mahdollisuuksien mukaan siirtyä jo 1-vuotiaasta alkaen, kunhan ruuassa ei ole suolaa ja mausteita. Maistaa kannattaa itsekin, sillä huoltajien tottumukset esimerkiksi kasvisten syömisen suhteen vaikuttavat vahvasti lapsiinkin.

Jos lapsen hyväksymiä ruokia on kovin vähän, koko perhe ei voi kuitenkaan syödä viikosta toiseen vain pelkkiä jauheliharuokia. Tarjolle kannattaakin laittaa tällöin muun perheen ruuan lisäksi turvaruokaa, kuten jotakin valmisruokaa, jota lapsi varmasti syö.

Jos lapsen ruokavalio on hyvin kapea, ravitsemusterapeutin luona kannattaa käydä selvittämässä, miten saadaan turvattua riittävä ravintoaineiden saanti. Myös esimerkiksi adhd-lääke voi viedä ruokahalua.

Joillekin lapsille hajut voivat aiheuttaa aivoista lähtevän voimakkaan tunnereaktion, jota on vaikea hallita. Esimerkiksi sinapin tai tonnikalan haju voi saada aikaan kohtuuttoman suuttumisreaktion. Negatiivisia tunnereaktioita aiheuttavat ruoka-aineet onkin hyvä tunnistaa ja pyrkiä välttämään niitä yhteisissä ruokahetkissä.

6. Syödään yhdessä tai kokeillaan muita vaihtoehtoja

Yhdessä syömistä kannattaa kokeilla. Jos muiden ruokailujen aikana ei ehditä olla yhdessä, voisiko iltapalahetki olla sellainen, että kokoonnuttaisiin yhteen ja vaihdettaisiin kuulumiset? Toisaalta, jos ruoka ei maistu perheen kanssa saman pöydän ääressä, kannattaa nepsy-lasten kanssa turvata syöminen muilla tavoin.

Aivoliiton psykologin, Tiina Grocholskin mukaan suurin virhe onkin, että lapsia istutetaan väkisin ruokapöydässä. Neuvolassa on voitu pitää tiukasti kiinni siitä, että perheen olisi syötävä yhdessä ruokapöydän ääressä, vaikka se ei sujuisi. Tärkeintä kuitenkin olisi, että lapsi saadaan syömään.

Perheet ovatkin usein huojentuneita, kun kuulevat, että yhdessä ei tarvitse syödä, jos se ei tällä hetkellä toimi. Ruokapöydän hajut saattavat olla lapselle liian vaikeita tai sisarusten kanssa yhdessä pöydässä istuminen tuskallista. Lapsi voi tällöin syödä eri paikassa tai eri aikaan kuin muut. Lasta voi myös auttaa paikalla pysymiseen jumppapallo, keinutuoli tai tuolin jaloissa oleva kumilenkki, jota voi venyttää.

7. Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon

Siedä sotkua! Jo kaksivuotiaasta alkaen lapsi voi alkaa käyttää ruokaveistä. Kasviksia pilkkoessa niitä saattaa päätyä suuhun miltei vahingossa, kun ruokailutilanteeseen liittyvä paine on poissa. Ruuanlaittoon osallistumista saattaa kannustaa, jos lapsella on oma leikkuulauta, veitsi ja essu.

Ruuallakin pitää saada leikkiä: voileivälle voi laittaa silmät ja suun sekä puuroon tehdä hiirenkorvat. Leikin ja turhan sotkemisen raja voi kuitenkin olla hienovarainen.

8. Poista häiriötekijät ruokapöydästä, jos se auttaa

Ruokailuhetken aikana olisi tärkeää, että myös aikuinen itse rauhoittuu ja istuu ruokapöytään. Kannattaa miettiä, miten puhelimien käyttöön ruokailun aikana suhtaudutaan. Hyvä tapa on pitää ruokahetket kännyköistä vapaana. Aikuisilla ja lapsilla tulisi olla samat säännöt: puhelimien pariin ei sännätä aina, kun kuulee piippauksen.

Toisaalta, jos ruokailussa on isoja haasteita, iPad on nepsykirjoon kuuluvilla lapsilla paljon käytetty apukeino, josta lapsi voi saada turvan. Myös muussa vaikeassa tilanteessa, kuten lapsen ollessa kipeä, voi kännykästä saada tarvittavan lohdun.

9. Suhtaudu ruokaan joustavasti

Ruokia ei kannata jaotella jyrkästi epäterveellisiin ja terveellisiin. Lapsi voi alkaa pohtia liian vahvasti sitä, mikä on epäterveellistä. Liika jumiutuminen voi vinouttaa suhdetta syömiseen. Kannattaakin antaa mallia siitä, että kaikki ruuat kuuluvat hyvään ruokailuun. Lapsi elää ensin mielihalujensa vallassa, mutta oppii säätelemään niitä pikkuhiljaa.

Aikuisten kannattaisi vähentää oman kehon muuttamiseen tähtääviä viestejä. Lapset ovat herkkiä kuulemaan, jos vanhemmalla on aina omanlaisensa dieetti menossa. Lapselle voikin tulla jo varhain malliksi se, että aina pitää yrittää laihduttaa.

10. Muista myönteinen ruokapuhe

Ruokailutilanne olisi tärkeää saada rennoksi ja myönteiseksi. Jos lapsi kuormittuu jo pöytään tullessaan, ei uuden oppiminen ole mahdollista. Oppiminen tapahtuukin parhaiten myönteisten tunteiden aikana. Yhteisessä ruokailutilanteessa mukava tapa voi esimerkiksi olla, että kaikki kertovat vuorollaan jonkin kivan päivän aikana tapahtuneen asian.

Ruokapöydässä lasta saatetaan usein ohjata kielteisen kautta. Sen sijaan kannattaisi keskittyä myönteisiin asioihin. Olisi tärkeää, että lapsi saisi jokaisesta ruokailutilanteesta kiitoksen. Jos syöminen ei suju, palautetta voi antaa muista asioista kuten: ”tosi kiva, että kerroit kuulumiset” tai ”olipa kiva, kun istuit tässä seurana”.

Muista myös armollisuus itseäsi kohtaan. Aina kaikki ei mene putkeen, mutta onneksi seuraavia mahdollisuuksia harjoitella ruokatilanteita tulee jatkuvasti lisää. Haasteet kannattaakin kääntää taidoiksi, joita opetella. Lapsen kuullen ei kannata sanoa, että hän on huono syömään, vaan vaikkapa että hän harjoittelee maistamisen taitoa.

Neuvokas perhe tarjoaa vinkkejä ja ideoita perhearjen hyvinvointiin. Kun syöminen, liikkuminen, lepo, ruutuaika tai lapsen keho pohdituttaa, on Neuvokas perhe apuna. Lue lisää Sydänliiton toiminnasta lapsiperheille: neuvokasperhe.fi

  • Teksti: Annina Ranimo
  • Kuva: 123RF