Ennakointi on Herralan perheessä kaiken perusta – niin arjessa kuin lomallakin. Rutiinit ovat tärkeitä, ne ylläpitävät järjestystä ja luovat turvaa.
Kotkalainen yksinhuoltaja Piia Herrala on ollut ADHD-liiton kokemustoimija pari vuotta. Hänen nelihenkisessä perheessään jokaisella on diagnosoitu neuropsykiatrinen oireisto. Kokemuksia nepsy-perheen arjesta ja selviytymisestä on kertynyt.
”21-vuotias esikoiseni ja 19-vuotias keskimmäiseni ovat jo lennähtäneet pois kotoa, ja asumme 10-vuotiaan Maisa-tyttäreni kanssa kahdestaan. Pojat kuuluvat kuitenkin melkein päivittäin arkeemme, ja olemme monella tapaa tiivis yksikkö edelleen. Molemmilla pojilla on diagnosoitu adhd ja Touretten oireyhtymä, Maisalla ja minulla adhd.”
”Sain vanhimmat lapseni melko nuorena ensimmäisen parisuhteeni aikana. Nuorempana syyllistin itseäni lasteni vaativasta käyttäytymisestä ja oireilusta, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt käyttäytymisvaikeuksien taustoja ja syitä. Adhd:n lisäksi Tourette on tuonut mukanaan oman leimansa, kun lapselta puuttuu suodattimia, kielenkäyttö on tosi rankkaa ja käyttäytyminen voi olla myös aggressiivista.”
”Nykyään suhtaudun armollisemmin niin itseeni kuin lapsiinikin. Sain itse adhd-diagnoosin 40-vuotiaana. Lapseni ovat saaneet diagnoosinsa eri-ikäisinä. Tytön kohdalla osasin olla viisaampi, kun kokemusta nepsyasioista oli jo kertynyt. Tavallaan diagnoosit olivat helpotus, positiivinen mullistus, toisaalta ne pistivät äitinä miettimään lasten tulevaisuutta ja selviämistä tässä yhteiskunnassa.”
Erilaisten oireiden pyörteissä
Piian ja Maisan adhd ilmenee hyvin samantyyppisesti, toiminnanohjauksen vaikeudet leimaavat molempien elämää sosiaalisen kuormittumisen lisäksi.
”Yleinen käsitys on, että adhd-oireinen sinkoilee joka paikkaan ja asioita tehdään spontaanisti hetken mielijohteesta. Eri ihmisillä adhd:n oireet ovat kuitenkin erilaisia, samoin selviytymiskeinot. Hidas adhd-tyyppi on vähemmän tunnettu ja ymmärretty hahmo – jonkun asian suorittaminen vain kestää ja kestää ja kestää.”
”Eri asioissa liikkeelle lähteminen ja oman toiminnan ohjaaminen on meille vaikeaa. Äitinä ja vanhempana minun täytyy tietenkin skarpata – täytyy eri tilanteissa päästä irti omista hankaluuksista ja tukea lasta.”
”On esimerkiksi keksittävä keinot, miten siivoaminen hoidetaan. Sanon tyttärelle viikon alussa, että tällä viikolla siivotaan oma huone. Tällä tavalla valmistelen asian etenemistä. Meille on tärkeää, että erilaisiin asioihin saa valmistautua omassa rauhassa ”mutustelemalla”. Asioiden tekeminen hetken mielijohteesta ei onnistu – me emme voi lähteä yhtäkkiä esimerkiksi pyöräilemään tai mummolaan. Kaikkia asioita valmistellaan rauhassa etukäteen.”
”Ennakointi on meillä kaiken a ja o, kaiken perusta niin arkena kuin lomallakin”, Piia kertoo.
”Jos koulusta ilmoitetaan, että koulupäivä muuttuu ja tulee jotain spesiaalia, niin se pyöräyttää kaiken ympäri. Ennakoitavuus kärsii heti, ja ilmoitus saa levottomuutta aikaan.”
”Tuntoaistiyliherkkyyden vuoksi vanhempien lasten on ollut pakko tietää etukäteen, mitä ruokaa on huomennena, millaista se on rakenteeltaan. Tieto ruuasta auttaa valmistautumaan henkisesti ruokailuun.”
Maisan tuntoyliherkkyys liittyy vaatteisiin.
”En pidä siitä, miltä vaatteet tuntuvat päällä, ne kutittavat ja kiristävät, saumat painavat. Pidän semmoisista vaatteista, joissa saumat eivät tunnu”, Maisa kertoo.
Hyviksi havaittuja omia tapoja
Herralan perheessä on paljon omia, toimiviksi vuosien myötä koettuja tapoja.
”Sosiaalinen kuormittuminen on Maisalle ja minulle haastava oire. Jos päivällä vaaditaan keskittymistä ja aivot joutuvat raksuttamaan koko päivän ylikierroksilla, illalla emme pysty keskittymään enää mihinkään. Tarvitsemme molemmat omaa tilaa, aikaa ja rauhaa palautumiseen. Olemme kotona lähellä toisiamme, mutta eri huoneissa ”omissa maailmoissamme”, esimerkiksi musiikkia kuulokkeilla kuunnellen.”
”Meillä ei tehdä läksyjä heti koulupäivän jälkeen – se kuormittaisi liikaa. Usein ajatellaan, että koulutöitä varten täytyy olla koulupöytä ja rauhallinen paikka. Hiljainen paikka saattaa kuitenkin olla keskittymishäiriöiselle huono vaihtoehto. Keskittyminen ei onnistukaan, jos on täysin hiljaista ja täytyy istua jäykästi pöydän ääressä.”
”Meillä saa tehdä läksyt pötköttämällä polvien päällä lattialla puolihämärässä, ja Simpsonit pyörivät telkkarissa taustalla. On huomattu, että lapsi pystyy keskittymään paremmin, kun häntä ei pakoteta keskittymään vain yhteen asiaan.”
”Ruoka-ajoista pyritään pitämään kiinni niin arkena kuin lomallakin, mutta kuormittuneisuus näkyy juuri ruokailutilanteissa. Ruokailuun liittyvä ääniyliherkkyys aiheuttaa meillä ongelmia. Syömisäänet ärsyttävät lapsia ihan hirveästi. On lapsille tuskaa, jos pitää kuormittuneena syödä yhdessä muiden kanssa ja kuormittua vain lisää.”
”Kokemuksen opettamina olemme toimineet siten, että lapset ovat voineet syödä sellaiseen aikaan, kun aistiärsykkeiden määrä on heille sopiva. Vietämme perheen yhteistä aikaa muutenkin, joten yhteiseen ruokailuun kaikkien ei ole tarvinnut pakolla osallistua.”
Rutiineista pohjaa arkeen ja lomaan
Erilaiset rutiinit ovat keskeinen pohja Herralan perheen arkea, rutiinit myös rauhoittavat.
”Meille on tärkeää pitää kiinni tietyistä rutiineista aamulla ja illalla, myös loma-aikana. Käymme läpi samat litaniat ja hyvänyöntoivotukset. Illan rutiini rauhoittaa ja luo turvaa, kun asiat toistuvat samalla tavalla – lapsi käy paljon turvallisemmin mielin nukkumaan.”
”Jos rutiinit häviävät päivästä, toiminta leviää. Tämän vuoksi on tärkeää, että myös viikonloppuisin ja lomalla päivässä on tuttua rytmiä. Jos lomaan antaa liikaa vapauksia, ei edes kivoja asioita saada oikein aikaiseksi. Toki viikonvaihteeseen täytyy jättää myös tilaa levolle ja rauhoittumiselle, mutta viikonlopussa ei voi olla kovin paljon sellaista, mitä ei tiedetä etukäteen”, Piia sanoo.
”Loma edellyttää meillä siis myös etukäteissuunnittelua ja jokaisen voimavarojen huomioon ottamista.”
Maisa käy neljättä luokkaa koulussa – mikä hänestä on kivointa lomalla?
”Saa nukkua pidempään kuin viikolla! Arkena joudun heräämään jo ennen seitsemää. Lomalla on kiva käydä jossakin”, Maisa sanoo.
”Odotamme kyllä loma-aikoja ja nautimme niistä, mutta kun loma alkaa kääntyä loppupuolelle, tulee ilo siitä, että palaamme jälleen tuttuun arkirutiiniin”, Piia sanoo.
”Pidempien lomien aikana ryhdymme hyvissä ajoin puhumaan, että loma päättyy jonkin ajan päästä ja kohta palataan arkirutiiniin, koulupäivien heräämisaikoihin ja ruokarytmiin.”
asuvat yhdessä, mutta muodostavat edelleen tiiviin yksikön perheen poikien kanssa.
Sama aaltopituus on voimavara
Piiasta on äärettömän tärkeää ympäröidä lapset ja itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka pystyvät tukemaan ilman epäkohtien jatkuvaa osoittelua.
”Olen liittynyt nepsy-lasten vanhempien vertaisryhmään somessa. Siellä on tosi hyvää keskustelua, eikä se vaadi sosiaalista paikalla oloa kasvotusten. Keskustelua voi seurata silloin, kun itsellä on voimavaroja siihen.”
”Minulla on myös adhd-oireisia ystäviä, joilla on adhdja Tourette-oireisia lapsia. Keskustelu on helppoa, kun ei tarvitse selitellä pitkästi asioita – he ymmärtävät, minä ymmärrän.”
Maisa kertoo, että kun he tekevät kaverin kanssa jotain hauskaa, niin se tekee hänet iloiseksi.
"Siskon kanssa iskän luona joka toinen viikonloppu keksitään jotain outoja juttuja. Kerran tehtiin itse lautapeli. Otettiin pahvia, tulostettiin hahmoja ja leikattiin ne, liimattiin hahmot pahviin kiinni, ja sisko piirsi pelialustan. Tehtiin peliin säännötkin. Pelin tekeminen oli kivaa”, Maisa kertoo.
”Kasvatuksellisesti pidän suurena voittona, että kaikki lapseni ovat hyvin avoimia keskustelijoita tunteistaan, ajatuksistaan ja oireistaan. Hyvä puheyhteys ja sen säilyttäminen on erittäin tärkeää. Olen tästä hyvin kiitollinen”, Piia iloitsee.
Piian vinkkejä
- Ennakointi ja etukäteissuunnittelu on tärkeää.
- Ota jokaisen resurssit huomioon.
- Hyvä keskusteluyhteys lapsiin ja nuoriin on todella tärkeää.
- Ole armollinen lastasi ja itseäsi kohtaan, yritä olla syyllistämättä.
- Tunnista tilanteita, joissa lapsi väsyy – vähennä vaatimustasoa näissä tilanteissa.
- Vanhempana kannattaa valita ne taistelut, joihin lähtee mukaan. Onko juuri tänään tarpeen tehdä jokin tehtävä, jos lapsi on selvästi ylikuormittunut?
- Ympäröi lapsia ja nuoria ihmisillä, jotka tukevat heitä.
Teksti: Katriina Ekola
Kuvat: Aino-Kaisa Lonka
