Kielelliset erityisvaikeudet ovat osa Jooaa, jonka vahvuuksia ovat liikunta, kädentaidot ja matematiikka. Vaikka sanat välillä hukkuvat, Jooa suhtautuu iloisesti elämäänsä.
Jooa Ojaluoma käy Seinäjoella Marttilan koulun kolmatta luokkaa. Osan koulupäivistään hän viettää pienryhmässä ja osan isommassa ryhmässä, jossa koululaiset saavat englannin kielen kielikylpyä.
– Aluksi sitä vähän ihmetteli, miten Jooa pärjää englanninkielisessä ryhmässä, kun hänellä on kielellinen erityisvaikeus. Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin on mennyt, äiti Maaret Ojaluoma iloitsee.
Jooalle erityisesti ohjeiden ymmärtäminen ja sanallinen kertominen tuottavat vaikeuksia. Kirjoittamalla hänen on helpompi ilmaista itseään. Tällä hetkellä Jooa on integroituna isoon ryhmään useassa aineessa, joista osa opetetaan englannin kielellä. Pienryhmässä hän on kuusi tuntia viikossa uskonnon, ympäristöopin ja englannin tunneilla.
Diagnoosi yllätti
Jooa sai diagnoosin kielelliseen erityisvaikeuteensa viisivuotiaana. Ensimmäiset havainnot tehtiin päiväkodissa. Jooa oli ollut pienempänä perhepäivähoidossa ja kotona äidin jäätyä pikkusiskon synnyttyä äitiysvapaalle.
– Lastentarhanopettaja kysyi, olemmeko ajatelleet Jooalle puheterapiaa. Ihmettelin kysymystä, koska emme itse olleet pitäneet Jooan vähäpuheisuutta erikoisena emmekä epäilleet, että jotain olisi vialla.
Kielellisen erityisvaikeuden tunnusmerkit olivat olleet olemassa, mutta vanhemmat eivät niitä tienneet yhdistää tähän. Jooa käytti esimerkiksi puheessaan kirjakieltä, mikä oli vanhemmista yllättävää, heillä kotona kun puhuttiin ”leviää pohojalaasta”. Jooa osasi sanoa kuvasta yksittäisiä huomioita, mutta ei pystynyt kertomaan kuvassa näkemistään asioista pitkästi.
Neuvolasta apua
Päiväkodista Ojaluomille neuvottiin, että Jooan asiassa kannattaa edetä neuvolan psykologin kautta. Neuvolassa Jooalle tehtiin tavanomainen 5-vuotisneuvolan lumiukko-testi.
– Lumiukko-testissä selvisi, että Jooa ei esimerkiksi tunnistanut käsitteitä ”eteen”, ”taakse”, ”yllä” ja ”alla.
Puheterapiaan Jooa pääsi puolen vuoden kuluttua kielellisen erityisvaikeuden toteamisesta. Puheterapiaa oli kerran kuukaudessa tunnin kerrallaan. Keväällä 2011 hän pääsi foniatrin vastaanotolle, joka suositteli Jooalle Marttilan koulun pienryhmää. Jooa kävi tavallista eskaria kaksi vuotta, sillä joulukuun lopussa syntyneenä hän tarvitsi vielä vanhempien mielestä lisävuoden.
– Foniatri ihmetteli, miksi haluamme siirtää Jooan koulun aloittamista vuodella. Hänen mielestään Jooa olisi ollut valmis aloittamaan koulun ikäistensä kanssa. Leikki oli kuitenkin Jooalle vielä siinä vaiheessa tosi tärkeää ja toisena eskarivuotena hänellä oli oma ohjaaja.
Ero ahdisti
Vanhemmat erosivat pari vuotta sitten, mikä oli lapsille luonnollisesti alussa outoa ja aiheutti huoltakin. Jooa reagoi eroon omalla tavallaan.
– Koulussa Jooaa oksetti ja hain hänet monesti kesken koulupäivän kotiin. Viikonloppuna olo aina parani, mutta maanantaina huono olo palasi. Teimme syyslomalla vielä koko porukalla yhteisen lomamatkan, jonka jälkeen Jooa muuttui täysin. Hän huomasi, että isä ja äiti pysyvät, vaikka eivät enää asu yhdessä.
Vanhempien välit ovat hyvät, ja he pystyvät reilusti keskustelemaan Jooan ja pikkusisko Meean asioista.
Vahvuudet kannattelevat
Diagnoosi sai vanhemmat miettimään, millainen tulevaisuus Jooalla on.
– Mietimme, onko Jooalta nyt mahdollisuuksia suljettu pois ja miten hän pärjää elämässä, isä Jani Ojaluoma kertoo.
Hymyilevällä ja rauhallisella pojalla on kuitenkin omat vahvuutensa, joiden varaan hänen on hyvä laskea tulevaisuutensakin. Jooa on hyvä matematiikassa ja liikunnassa. Hän on myös taitava käsistään. Harrastuksina Jooalla on yleisurheilukoulu, taidekoulu ja koulun lukukerho.
– Jooa on liikunnallinen ja pystyy toimimaan ryhmässä. Ohjeiden ymmärtämisessä ehkä tulee esille kielellinen erityisvaikeus, mutta kun ohjeet annetaan yksi kerrallaan, Jooa saa niistä selkoa.
Hän on iloinen siitä, että Jooa on kehittynyt paljon. Hänen mielestään kielellisestä erityisvaikeudesta on tärkeää kertoa avoimesti, jotta ympäristö osaa suhtautua oikein. Ojaluomien lähipiirikään ei aluksi oikein ymmärtänyt asiaa, koska Jooa ei ole puhumaton ja käyttäytyy aivan kuten muutkin samanikäiset.
Jooa viihtyy hyvin itsekseen, mutta koulussa kuuden pojan pienryhmästä on löytynyt ystävä. Toinen hänen hyvä kaverinsa on ollut tuttu jo pienestä pitäen. Isä pohtii jonkin verran sitä, miten Jooa pärjää sosiaalisissa tilanteissa.
– Kyllä se vähän mietityttää, miten Jooa ystävystyy ja löytää kavereita.
Asenne ratkaisee
Maaret on hakenut vertaistukea muilta vanhemmilta, joiden lapsella on kielellinen erityisvaikeus. Hän on mukana Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan kielellinen erityisvaikeus -yhdistyksen hallituksessa.
Hän on huomannut, miten tärkeää on opetella suhtautumaan asioihin oikein.
– Vaikka aluksi kielellisen erityisvaikeuden diagnoosi harmitti, oli kuitenkin hyvä, että Jooa sai sen. Voin täysin luottaa siihen, että Jooan oppimista tuetaan kaikin tavoin. Jooalla diagnosoitiin vuosi sitten myös Aspergerin oireyhtymä.
Maaret on itsekin oppinut ja kasvanut tänä aikana vanhempana.
– Elämä erityislapsen kanssa on rikkaus ja olen ylpeä molemmista lapsistani. Jooan kanssa kaikki sujuu, hän on kuin ajatus. Koulutehtävät ja kaikki rutiinit sujuvat loistavasti niin, ettei niistä tarvitse murehtia.
Hän on hyväksynyt sen, että elämässä kaikkea ei voi suunnitella etukäteen. Asenne ratkaisee, miten arkielo sujuu, ja onko kielellinen erityisvaikeus rikkaus vai rasite.
- Teksti ja kuvat: Outi Rantala
