Seitsemän kysymystä dyspraksiasta

3.6.2022
Seitsemän kysymystä dyspraksiasta

Verbaali dyspraksia on motorinen puhehäiriö, joka ilmenee usein epäselvänä ja hapuilevana puheena. Lapsen puheen kehittymistä voi tukea mukavilla tavoilla myös kotioloissa, kertoo FT, logopedian yliopistonlehtori Anna-Leena Martikainen Itä-Suomen yliopistosta.

Mitä verbaali dyspraksia on ja mistä se johtuu?

Verbaali dyspraksia on motorinen puhehäiriö. Kun haluamme sanoa jotakin, aivojen on lähetettävä viesti puhe-elimistön lihaksiin – eli sinne, missä sanat ja virkkeet tuotetaan. Kehityksellisessä verbaalissa dyspraksiassa, kuten oikea termi kuuluu, pulma on siinä, että aivojen lähettämän viestin kulku puhe-elimiin takkuaa. Toisin sanoen puheliikkeiden suunnittelussa ja sen ohjelmoinnissa on vaikeuksia.

Onko kehityksellinen verbaali dyspraksia synnynnäinen ominaisuus ja kuinka yleistä se on?

Joskus verbaalia dyspraksiaa tavataan henkilöillä, jotka ovat saaneet aivovaurion, mutta valtaosalla lapsista se on synnynnäistä. Verbaalin dyspraksian syytä ei tarkoin tiedetä – tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että taustalla voisi olla tiettyjä geenejä. Arvioidaan, että sitä olisi noin yhdellä lapsella tuhannesta.

Miten verbaali dyspraksia ilmenee?

Vaikeimmillaan verbaali dyspraksia ilmenee niin, että lapselta ei tule puhetta juuri lainkaan. Usein puhetta tulee, mutta se voi olla hyvinkin epäselvää, ja lapsen puheessa esiintyy hapuilua. Esimerkiksi lapsi ääntää u-vokaalin niin, että se voi kuulostaa o:lta. Tai konsonantissa l, jossa kielenkärki nousee ylähampaiden taakse, lapsella ilmenee vaikeuksia muodostaa tätä äännettä. Ääntymäasennosta toiseen siirtyminen ei suju niin kuin pitäisi. Puhe voi kuulostaa työläältä, ja äänteet vääristyvät.

Otetaan esimerkiksi sana tikapuut. Tikapuut on siitä hyvä esimerkki, että siinä vaaditaan monia erilaisia puheliikkeitä – ja kun lapsi alkaa käyttää suomen kielelle tyypillisiä pidempiä sanoja, ne saattavat välillä ääntyä oikein, välillä taas ei. Joskus sana ääntyy esimerkiksi muodossa pikapuut, välillä kikapuut.

Milloin verbaali dyspraksia yleensä havaitaan – ja mitä sitten tapahtuu?

Usein vanhemmat huomaavat ensimmäisenä, että lapsen puheen tuotossa on ongelmia. Lapsen puhetta seurataan myös neuvolakäyntien yhteydessä ja varhaiskasvatuksessa. Tavallista on, että ensimmäiset merkit huomataan jo kaksivuotiaana, viimeistään niitä osataan epäillä kolmen vuoden iässä.

Kun puheen tuoton vaikeuksia havaitaan, lapsi saa lähetteen esimerkiksi puheterapeutin arviointikäynnille. Lasta voidaan alkaa kuntouttaa perusterveydenhuollossa, keskussairaalassa tai yksityisten puheterapeuttien luona Kelan tukemana. Puheterapian aloittamiseksi ei tarvita diagnoosia. Joskus vasta puheterapian aikana varmistuu, että kyse on kehityksellisestä verbaalista dyspraksiasta.

Miten verbaali dyspraksia vaikuttaa arkeen? Miten lasta voisi auttaa ilmaisemaan itseään?

Isoin haaste on varmasti kommunikoinnin haaste – se, että lapsi ei tule aina ymmärretyksi eikä hän saa sanottua sitä, mitä hän haluaa. Seurauksena voi olla turhautumista ja raivonpuuskiakin. Vanhemmilla on lapsestaan luonnollisesti iso huoli. Kommunikaation tapoja on kuitenkin monia, ja lapset ovat kekseliäitä ilmaisemaan itseään eleillä ja ilmeillä.

Erilaiset apuvälineet on hyvä ottaa jo varhain osaksi perheen välistä kommunikaatiota. Jos perhe suunnittelee esimerkiksi lomamatkaa, voi lapsen ottaa mukaan keskusteluihin kuvakorttien avulla: yhdessä voidaan esimerkiksi uimarantakortin avulla pohtia, käytäisiinkö lomalla uimassa ja leikkimässä rannalla. Apuvälineistä paljon käytettyjä ovat myös arjen tekemisiä rytmittävät toimintataulut ja kommunikaatiokansiot. Yksi tapa auttaa lasta kommunikoimaan on luontaiset viittomat – hyvä esimerkki niistä ovat eleet, joilla ilmaistaan jotakin hyvin isoa tai jotakin pientä.

Voiko verbaalista dyspraksiasta kuntoutua – ja kuuluvatko vaikeudet puheessa vielä nuoruudessa ja aikuisuudessa?

Kuntoutuminen kehityksellisestä verbaalista dyspraksiasta on aina yksilöllistä. Kuntoutuminen riippuu muun muassa dyspraksian vaikeusasteesta, puheterapian saatavuudesta ja tiiviydestä sekä monista lapsen ja hänen perheensä yksilöllisistä tekijöistä. Usein puheterapiaa tarvitaan vuosia, jopa alakoululuokille saakka, sillä verbaalidyspraksia ei itsestään katoa pois. Sekin on hyvin yksilöllistä, miten motoriset puhevaikeudet kuuluvat puheessa vielä nuoruudessa ja aikuisuudessa. Verbaalista dyspraksiasta voi kuntoutua niin, että ulkopuolinen ei huomaa puheessa mitään erityisempää, mutta eriasteisia haasteitakin saattaa puheeseen jäädä.

Mikä on puheterapian ammattilaisen viesti vanhemmille, joiden lapsella on kehityksellinen verbaali dyspraksia?

Moni vanhempi korjaa automaattisesti lapsensa puheen virheitä. Korjaamisen sijaan kehotan vanhempia vastaamaan lapselle käyttämällä oikeassa muodossa niitä sanoja, joita tämä on juuri hetki sitten käyttänyt. Lapselle ei toisin sanoen kannata huomauttaa, että ”sanoppas näin tai älä sano noin” – alituinen korjaaminen aiheuttaa lapselle vain turhaa painetta ja saattaa vähentää lapsen puhetta.

Lapsen puhetta voi kehittää mukavilla tavoilla esimerkiksi leikin, lukemisen ja laulamisen lomassa. Yksi tapa on käyttää yksitavuisia huudahduksia, kuten hui, hai tai voi – niiden avulla rohkaistaan lasta jäljittelemään puhetta. Lapsen puheen avittamisen ei kotioloissakaan tarvitse liittyä vain tiettyihin harjoitustuokioihin, vaan harjoitella voi milloin vain – mukavasti ja yhdessä iloitellen.

  • Teksti: Essi Kähkönen
  • Kuva: Mostphotos