Koulun aloittaminen tuo tullessaan monia erilaisia haasteita. Aikuinen voi tukea lasta uusien asioiden oppimisessa. Parhaiten lapsi oppii lähikehityksen vyöhykkeellä.
Koulun aloittaminen on koko perheelle jännittävä asia. Lapsen tulisi yhtäkkiä kyetä huolehtimaan tavaroistaan ja löytää tiensä luokkaan kenties satojen pihamaalla säntäilevien lasten lomassa.
Lapsen tulisi myös jaksaa istua luokassa oppitunnin ajan ja keskittyä leikkimisen sijaan myös opiskeluun. Hänen tulisi kyetä olemaan vanhemmistaan erossa, vaikka väsymys iskisikin. Hänen tulisi olla kehitykseltään siinä pisteessä, että uuden oppiminen ja koululaiselle asetetut haasteet tuntuvat kiinnostavilta ja tuottavat aitoa iloa.
Ja kaiken tämän lisäksi hänen tulisi kyetä ikätason mukaiseen vuorovaikutukseen muiden lasten ja koulun aikuisten kanssa. Tätä koululaiselta vaadittavien valmiuksien ja taitojen kokonaisuutta nimitetään koulukypsyydeksi.
Koulukypsyys saavutetaan eri iässä. Se on myös varsin karkea mitta: vaikka lapsi olisikin jo koulukypsä voi loppuvuodesta syntyneen poikalapsen ja alkuvuodesta syntyneen tytön psykologisessa kehityksessä olla joka tapauksessa huima ero. Joskus voi olla vaikea arvioida lapsen koulukypsyyttä. Isokokoinen ja taitava lapsi voi kuitenkin olla mieleltään myös varsin pieni lapsi.
Koulun aloitus muuttaa myös perheen toimintamalleja. Enää lapsesta ei saa samalla tapaa tietoa kuin päiväkodista haettaessa. Lapsia ei useinkaan enää seurata yhtä yksilöllisesti. Lapset vaikuttavatkin koulumaailmassa karkaavan vanhempien vaikutusalueelta jonnekin kauemmaksi, ulommalle kehälle, mikä helposti huolestuttaa useimpia vanhempia. Koulun aloittamisen aiheuttama muutos voi olla yllättävänkin suuri – sekä lapselle että vanhemmalle.
Vanhempien huoli
Kielihäiriöisen lapsen kohdalla koulunkäyntiin liittyvät asiat alkavat huolettaa jo varsin varhaisessa vaiheessa. Tähän on montakin syytä.
Vanhempi ei esimerkiksi voi muiden vanhempien tapaan suojata itseään huolelta vertaamalla tilannetta muihin lapsiin, joilla koulu näyttää onnistuvan. Voihan olla, etteivät vanhemmat edes tunne muita perheitä, joissa lapsella on kielellisiä pulmia. Vertailukohtien vähäisyys lisää siten huolta.
Lisäksi kielellisen erityisvaikeuden haasteet ja muut liitännäisoireet, kuten keskittymisen ongelmat ja aistisäätelyn haasteet, todella vaikuttavat koulussa pärjäämiseen. Lapsella on valmiuksia ja vahvuuksia, mutta vanhempien huolena on usein vahvuuksien esiintuominen ja alisuoriutumisen välttäminen, joka onkin tärkeä asia. Onhan lapsen oppiminen paljolti kiinni siitä, osataanko lasta tukea hänen lähiympäristössään oikealla tavalla.
Lähikehityksen vyöhyke
Venäläinen psykologi Leo Vygostky on nimennyt teoriassaan lähikehityksen vyöhykkeeksi alueen, joka on lapsen nykyisen osaamisen ja hänen potentiaalisen osaamisensa välissä. Lähikehityksen vyöhykkeellä lapsi pystyy nykyistä osaamista kyvykkäämpään suoriutumiseen, jos häntä tuetaan sopivasti.
Lapsi, joka ei esimerkiksi vielä osaa ajaa polkupyörällä, mutta kykenee siihen vanhemman tukiessa hänen tasapainoaan tarakasta aika ajoin ohjaamalla, on paljon käytetty esimerkki lähikehityksen vyöhykkeestä. Lapsi ei vielä osaa itsenäisesti, mutta aikuisen tuella hän ylittää osaamisensa rajat.
Oleellista Vygotskyn mukaan on se, että tehokas oppiminen tapahtuu juuri tällä alueella. Lasta ympäröivien aikuisten tehtäväksi jää siten tuntea lapsi riittävän hyvin, jotta tehtävät voidaan asettaa juuri sopivalle vaikeusalueelle. Kielihäiriöisellä lapsella – kuten tietenkin muillakin lapsilla – opetus tulisi siten osata järjestää juuri lähikehityksen vyöhykkeelle.
On hyvä huomata että lähikehityksen vyöhyke ei koske pelkästään akateemisia aiheita, kuten lukemaan oppimista, vaan sen voidaan ajatella liittyvän myös muiden taitojen oppimiseen. Esimerkiksi tunteiden säätelyssä lapsi voi tarvita aikuisen säätelyä. Hän voi tarvita rauhoittavaa aikuista ja hyötyä myös tunteiden nimeämisestä, kuvien käytöstä ja piirtämisestä, jotta hän selviää pettymyksistään.
Sosiaalisissa taidoissa lapsi voi tarvita aikuisen konkreettisia kuvallisia ohjeita, jotta hän osaisi pyytää kaveria leikkimään kanssaan. Kommunikaatiotaidossa lapsi voi tarvita ulkoisia tukikeinoja, jotka avaavat hänelle kerronnan ja ajattelun taitojen maailmaa.
- Teksti: Timo Teräsahjo, psykologi, Aivoliitto
- Kuva: Shutterstock
