On hyvin tavallista, että adhd-oireisilla lapsilla ja nuorilla on jonkinlaisia vaikeuksia kotona, koulunkäynnissä, kaverisuhteissa ja harrastuksissa. Nämä haasteet ovat seurausta adhd:n ydinoireista ja kuuluvat adhd:n normaaliin oirekuvaan.
Ilman asianmukaisia tukitoimia erilaiset vaikeudet saattavat kasaantua ja alkaa merkittävästi vaikuttaa lapsen ja nuoren elämään ja määrittää ainakin osittain myös aikuisuutta. Adhd-oireisilla on suurempi riski ajautua sellaiseen asemaan, jossa he eivät pysty toimimaan osana yhteiskuntaa omia kykyjään vastaavalla tavalla.
Syrjäytyminen on prosessi
Syrjäytymistä voidaan tarkastella vaiheesta toiseen etenevänä prosessina, jossa erilaiset syrjäytymistä vahvistavat tekijät alkavat hiljalleen kasautua. On selvää, että osalla ihmisistä erilaisia riskitekijöitä on elämässään enemmän ja he ovat suuremmassa vaarassa syrjäytyä kuin ne, joille riskitekijöitä kasautuu vähemmän.
On myös selvää, että mitä aikaisemmassa vaiheessa syrjäytymiskehitys onnistutaan katkaisemaan, sitä helpompaa se on. Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa katkennut syrjäytymiskehitys on paitsi yksilön, myös yhteiskunnan etu.
Jos tarkastelemme syrjäytymisen prosessimallia (kuvio) rinnakkain adhd-oireisen lapsen tyypillisen oirekuvan kanssa, huomaamme siitä väkisinkin yhteneväisyyksiä.
Syrjäytymisen prosessimalli
Adhd-oireisen lapsen tyypillinen oirekuva
- Adhd:n ydinoireet näkyvät vaikeuksina kotona, koulussa tai sosiaalisissa suhteissa.
- Adhd-oireiset lapset ja nuoret alisuoriutuvat koulussa.
- Adhd-oireisten aikuisten koulutustaso ja sosioekonominen asema on muuta väestöä heikompi.
- Adhd-oireisten aikuisten työttömyysprosentti on muuta väestöä korkeampi, adhd:n esiintyvyys vankiloissa on suuri, adhd on riskitekijä päihde- ja mielenterveyshäiriöiden kehittymiselle.
Voitaneen sanoa, että lähes kaikilla adhd-oireisilla lapsilla on vaikeuksia kotona, koulussa tai sosiaalisissa suhteissa. On myös hyvin tavallista, että adhd-oireiset lapset alisuoriutuvat koulussa eikä opintojen keskeyttäminenkään ole harvinaista. Tässä vaiheessa voimme nähdä lapsen tai nuoren olevan jo syrjäytymisen prosessimallin toisella portaalla.
Tiedämme myös, että adhd-oireisten aikuisten työttömyysprosentti on muuta väestöä korkeampi, koulutaso matalampi ja sosioekonominen asema huonompi. Adhd:n esiintyvyys vankiloissa on noin 5–10 kertainen muuhun väestöön verrattuna, ja adhd-oireisista aikuisista suurella osalla on jokin muu samanaikainen mielenterveyden häiriö. Lisäksi tiedämme, että adhd on riskitekijä päihdehäiriön kehittymiselle. Adhd-oireisen henkilön riski syrjäytyä on todellinen.
Tukea on aiempaa paremmin saatavilla
On todennäköistä, että adhd-oireiset käyttävät elämänsä varrella muuta väestöä enemmän erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Heidän kohdallaan sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne on kuitenkin ollut haasteellinen ja palveluita on ollut huonosti saatavilla.
Ei ole mitenkään tavatonta, että adhd-oireisten lasten perheet kokevat jääneensä ilman tukea siinä vaiheessa, kun haasteet ovat vielä olleet hallittavissa. Palveluiden piiriin on päästy monesti vasta siinä vaiheessa, kun on tarvittu raskaita ja korjaavia palveluita kuten lastensuojelua ja erikoissairaanhoitoa.
Monet kunnat ovat viimeisen vuosikymmenen aikana kehittäneet adhd-oireisille lapsille ja heidän perheilleen suunnattuja ennaltaehkäiseviä palveluita. Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluita tuodaan entistä lähemmäs toisiaan ja painopistettä siirretään korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin.
Palveluiden rakenteita pohdittaessa on tärkeä muistaa, että kaikkien lapsen elämässä mukana olevien aikuisten rooli osana lapsen kokonaisvaltaista tukea on erittäin merkittävä. Tässä kokonaisuudessa emme saa unohtaa varhaiskasvatuksen ja koulun roolia.
Varhainen tuki vaikuttaa
Mitä aikaisemmassa vaiheessa adhd-oireiset lapset perheineen saavat riittävästi tietoa ja ohjausta adhd:n kanssa elämiseen, sen todennäköisempää on, että elämä sujuu hyvin. Vanhemmat tarvitsevat tietoa adhd:stä ja käytännön keinoja lapsen kanssa toimimiseen. Tiedämme, että strukturoitu vanhempainohjaus ja käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet parantavat adhd-oireisten lasten toimintakykyä.
Peruskouluaikana vahvuuksiin huomiota kiinnittävä opettaja on nähty erittäin merkittävänä tekijänä syrjäytymisen ehkäisyssä ja vaikuttaneen merkittävästi oppilaan oppimiseen, itsetuntoon ja sitä kautta koko tulevaisuuteen. Opettajat ja muu koulun henkilökunta tarvitsevat tietoa ja käytännön keinoja arjessa toimimiseen, voidakseen tukea adhd-oireisten lasten koulunkäyntiä.
Olen saanut kohdata työurani aikana lukuisia adhdoireisia lapsia, heidän perheitään ja muita heidän elämässään mukana olevia aikuisia. Olen tavannut paljon ihania, energisiä, taitavia ja lahjakkaita lapsia. Nämä lapset tarvitsevat meidän aikuisten apua. Autetaan yhdessä heitä löytämään omat vahvuutensa ja opetetaan heitä käyttämään niitä sitten, kun he ovat siihen valmiita. Tiedämme senkin, että adhd voi olla myös vahvuus.
Teksti: Niina-Kaisa Perälä, asiantuntija, Occu Oy
Kuva: Mostphotos
