”Näen kielellisen erityisvaikeuteni haasteena, mutta hyvänä sellaisena. Se on haastanut minut menemään päin omia heikkouksiani ja tappelemaan niitä vastaan.” Näin sanoo helsinkiläinen Brice Persons, jonka mukaan tärkeintä on opetella olemaan ylpeä itsestään juuri sellaisena kuin on.
Tapaan Brice Personsin kesäisenä torstaina helsinkiläisessä kahvilassa, jonne hän on poikkeuksellisesti saapunut autolla. Normaalisti Brice kulkee paikasta toiseen pyörällä, kävellen tai juosten – liikunta on yksi niistä jutuista, jotka auttavat häntä jaksamaan.
– Liikkuminen tuo minulle mielihyvää, ja sen avulla puran monia sellaisia asioita, jotka muuten saattaisivat jäädä mieleen pyörimään, hän sanoo.
Meidän on tarkoitus puhua Bricen lukivaikeuksista ja siitä, miten se on vaikuttanut hänen elämäänsä. Päädymme kuitenkin juttelemaan aiheesta huomattavasti keskivertoa syvemmin: puhumme itsetunnosta, periksiantamattomuudesta, motivaation merkityksestä ja siitä, miten välttämätöntä on opetella olemaan ylpeä itsestään.
Sanalla sanoen puhumme tapaamisessamme kaikesta siitä, mikä Bricestä on tehnyt Bricen.
Väreillä selkeyttä
Mutta aloitetaan ensin alusta, Bricen ensimmäisistä ikävuosista.
– Sain päiväkodista potkut, sillä siellä erityisvaikeuttani ei osattu ottaa huomioon. Olin kuulemma häiritsevä ja levoton taapero, enkä paljon puhunut ennen viidennettä ikävuotta. Onneksi äitini sai apua kaupungilta ja minut siirrettiin toiseen päiväkotiin. Siellä olin ihan kuin toinen lapsi.
Alaluokat Brice kävi erityiskoulua, jossa hän sai apua lukivaikeuksiinsa. Personsin perhe muutti Ruotsiin, kun Brice oli 12-vuotias. Oli opeteltava taas uusi kieli.
– Siellä minua kuitenkin kohtasi odottamaton onni: yksi mahtava opettaja antoi minun tehdä kokeet suullisesti, ja varsinkin yläasteella siitä oli iso apu. Hermostuin helposti koetilanteessa, enkä saanut pantua asioita paperille.
Edelleen Bricellä on vaikeuksia tuottaa tekstiä ja ymmärtää luettua. Hän on vuosien saatossa kuitenkin kehitellyt joukon konsteja, joiden avulla kirjoittamisesta ja lukemisesta on tullut helpompaa.
– Kaikki lähtee järjestelmällisyydestä ja siitä, että valmistaudun ennakkoon. Teen muistiinpanoja eri väreillä, sillä ne auttavat minua hahmottamaan kokonaisuutta. Punaisella väritetyt sanat ovat tärkeitä avainsanoja, oranssi taas syventää punaisella painotettuja asioita. Vihreät ja siniset sanat eivät ole kokonaisuuden kannalta niin tärkeitä, mutta ne on hyvä huomioida, Brice selventää.
Valistaminen verissä
Brice huokaa kouluvuosien olleen hänelle varsin raskaita, ja eniten häntä hämmästyttää se, miten vähän opettajat ylipäätään tiesivät kielellisistä erityisvaikeuksista. Brice ei suostunut jäämään pulpetin perukoille kyhjöttämään, vaan hän avasi rohkeasti suunsa ja valisti opettajiaan.
– Tästä asiasta puhuminen on minulle tosi tärkeää. Nyt aikuisena kierrän kertomassa kokemuksistani esimerkiksi Aivoliiton tilaisuuksissa. Toimin myös Dysleksi ungdom -järjestössä ja olen ollut Nuoret erilaiset oppijat -liittojaoston hallituksessa. Puhujapyyntöjä on tullut yrityksiltä, kuten myös kouluilta. Haastattelujani on julkaistu useissa lehdissä, yksi myös videona Youtubessa.
Itsetunto Bricellä tuntuu olevan kohdillaan. Mainitsen siitä hänelle ja kysyn, mistä hänen rohkeutensa ja sinnikkyytensä on peräisin?
– Itsetunnon rakentaminen on ollut minulle pitkä prosessi. Ensiksi pitää olla toivo – täytyy uskoa siihen, että asiat kehittyvät paremmaksi. Toiseksi ympärillä on oltava tukiverkosto ja mentori. Minulle tärkein sellainen on ollut äiti. Hän sanoi minulle jo varhain, että minun täytyy löytää oma yhteisöni, jossa tykkään olla: sieltä löydän itselleni oikeita ihmisiä ja kavereita. Kolmanneksi on vielä oltava motivaatiota. Olen aina uskonut, että minusta tulee jotakin.
Brice Persons toteaa, että vaikenemisen sijaan on parempi olla avoin ja kertoa, että lukivaikeuden kanssa voi pärjätä.
Ääniviestit avuksi
Brice ei kielellistä erityisvaikeuttaan enää ujostele. Aiemmin, sen hän myöntää, koko aihe olisi ollut hänestä herkkä julkisuudessa ruodittavaksi, mutta kierrettyään puhumassa siitä Brice sanoo vahvistuneensa.
– Näen lukivaikeuteni toki haasteena, mutta hyvänä sellaisena. Se on haastanut minut menemään päin omia heikkouksiani ja tappelemaan niitä vastaan.
Brice esimerkiksi kirjoittaa paljon, niin hankalaa kuin se hänelle onkin.
– Osaan kirjoittaa vaikkapa sanan ”tunne” oikein ja tiedän, että sanaan tulee kaksi n-kirjainta. Mutta kun sanan muuttaa muotoon ”tunteellisuus”, en enää varmasti tiedä, miten se kirjoitetaan.
Brice tuottaa tekstiä eteenpäin esimerkiksi kavereilleen. Jos nämä eivät saa tekstistä selvää, he usein soittavat perään. Kirjoittamisen lisäksi Brice käyttää runsaasti iPhonen ääniviestejä. Hän sanelee puhelimeensa sanoja ja puhelin muuttaa ne esimerkiksi tekstiviestiksi hänen puolestaan.
– Virallisempien tekstien, kuten työhakemusten, kirjoittamiseen haen yleensä ammattiapua. On erilaisia nuorisotoiminnan tahoja, kuten urapalveluja, jotka pystyvät auttamaan. Kun menen tällaisiin paikkoihin pyytämään kirjoitusapua, joudun ensin selventämään, että minulla on lukivaikeus. Muuten he alkavat puhua minulle jo nimeni takia englantia.
Tärkeää on mennä ja tehdä
Brice ei ole sallinut vaikeuksien lannistaa. Se, mitä hän on ehtinyt saavuttaa elämässään, on saavutettu pikemminkin kielellisen erityisvaikeuden ansiosta – ei siitä huolimatta.
– Menen ja teen asioita juuri siten, kuin itse parhaimmaksi katson. En ole antanut kenenkään aliarvioida minua sen vuoksi, että minulla on lukivaikeus.
Muutama vuosi sitten Brice lähti Hongkongiin. Hän etsi sieltä itselleen työpaikan ja pärjäsi siinä niin hyvin, että sai esimieheltään kiittävää palautetta.
– Moni on ollut sitä mieltä, että minä olen lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kielellisen erityisvaikeuteni takia. Olen näyttänyt, että lukivaikeuden kanssa kyllä menestyy, jos vain haluaa. Olen opiskellut itselleni ammatin ja teen töitä koulutustani vastaavissa tehtävissä.
Tätä nykyä hän toimii muiden järjestöaktiviteettiensa lisäksi poliittisessa nuorisojärjestössä.
– Aion myös politiikan kautta vaikuttaa kielellisiä vaikeuksia omaavien asemaan. On tärkeää pitää lippu liehumassa, sillä haluan olla ääni niille, joilla on sama tausta kuin minulla. Lukivaikeuden kanssa ei todellakaan tarvitse jäädä yksin.
Eikä motivaatio pärjätä ja tavoitella unelmia ole häneltä kadonnut minnekään. Bricellä tuntuu olevan yhä tuhat rautaa tulessa – silti tekemisen palon takaa väikkyy aito nöyryys.
– Elämässä kaikki toimii vastavuoroisesti – niin minä sen käsitän. Jos käyttäydyn mukavasti muita ihmisiä kohtaan ja teen muille hyviä asioita, niin minäkin saan apua silloin, kun sitä tarvitsen.
Jutun lähteenä myös Brice Personsin Youtubessa oleva haastattelu:
www.youtube.com/watch?v=hUn3-CmcCSI&t=11s
- Teksti: Essi Kähkönen
- Kuvat: Jari Härkönen
