Monet pienet ja isot keinot helpottavat osallistumista liikuntaryhmään, kun nuorella on kehityksellinen kielihäiriö. Tärkeitä ovat esimerkiksi selkeä ohjeistus ja toistuvat rutiinit.
Mieleinen liikuntaharrastus on monelle meistä iso osa elämää. Aivan erityisen tärkeitä liikunnan parissa saadut onnistumisen kokemukset voivat olla nuorille, joilla on kehityksellinen kielihäiriö.
”Heille oman liikuntaryhmän harjoitukset saattavat olla yksi viikon kohokohdista – niitä harvoja asioita, joihin on mahdollista osallistua tasavertaisesti omana itsenä”, hankesuunnittelija Alina Jousea Aivoliitosta sanoo.
Kehityksellisen kielihäiriön vaikutukset ovat yleensä kaikkein selkeimpiä pienellä lapsella, ja ne tyypillisesti helpottuvat teini-ikään mennessä. Silti kielihäiriö voi hankaloittaa monin tavoin nuoren pääsemistä sisään uuteen urheilulajiin ja joukkueeseen.
”Ongelmat voivat olla muualla kuin varsinaisessa puhumisessa. Kielihäiriön vuoksi nuorella saattaa olla haasteita oman toiminnan ohjaamisessa, tarkkaavuudessa tai motoriikassa. Hänen aistikäsityksensä voivat poiketa tavanomaisesta”, Alina Jousea kertoo.
Liikuntaharrastuksessa nämä vaikeudet näyttäytyvät monin tavoin. Nuoren voi olla hankala sisäistää valmentajan antamia ohjeita. Treeneissä oman vuoron odottelu saattaa tuntua turhauttavalta.
”Tai pulmat voivat ilmetä harrastuskavereiden suuntaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Kielihäiriön vuoksi nuori saattaa vetäytyä ryhmän vapaamuotoisesta jutustelusta ja huulenheitosta pukuhuoneessa ja pelimatkoilla. Ja kuitenkin tällainen small talk on tärkeä osa liikuntaharrastuksia.”
Ennakoitavuus auttaa
Avainasemassa ovat Alina Jousean mukaan valmentajat ja ohjaajat, sillä he voivat ottaa nuoren kielihäiriön huomioon monin tavoin omassa työssään. Heidän on kuitenkin ensin tiedettävä nuoren haasteista.
Alina Jousea kannustaakin vanhempia ja nuoria keskustelemaan aiheesta avoimesti liikuntaryhmän ohjaajien kanssa. Tarkat diagnoosit eivät ole tarpeen, vaan tärkeämpää on kuvailla mahdollisimman konkreettisesti, millaisissa asioissa nuori tarvitsee tukea.
”Pelkkiin ongelmiin ei kannata kuitenkaan keskittyä. Yhtä tärkeää on muistaa kertoa nuoren vahvuuksista.”
Positiivista on, etteivät kielihäiriöisen nuoren osallistumista helpottavat keinot suinkaan ole pois muilta liikuntaryhmään kuuluvilta. Ne pikemminkin lisäävät aivan kaikkien viihtymistä ja tukevat jokaisen harjoittelua. Treenien pysyvä rakenne ja toistuvat rutiinit helpottavat
hahmottamista. Niiden ansiosta nuori tietää etukäteen, mitä tehdään ja missä järjestyksessä.
”Esimerkiksi lyhyt fiilisrinki on kiva tapa aloittaa harjoitukset. Siitä sitten edetään tutussa järjestyksessä alkulämmittelyjen kautta eteenpäin. Time-timerin käyttäminen auttaa kaikkia hahmottamaan, kauanko jokin harjoite vielä kestää”, Alina Jousea sanoo.
Odotteluaikojen minimoiminen pitää yllä nuorten tarkkaavaisuutta. Moni myös pystyy keskittymään paremmin ohjeiden kuuntelemiseen tai oman vuoron odottamiseen, kun samalla on lupa tehdä jotakin fyysistä: vaikkapa puristella nystyräpalloa tai pompotella palloa.
Piirroksista mallia
Tärkeää on niin ikään ohjaajan käyttämä kieli. Pitkien ja moniosaisten ohjeiden ymmärtäminen on vaikeampaa kuin lyhyiden ja ytimekkäiden. Lajislangia ja vierasperäisiä sanoja olisi hyvä käyttää mahdollisimman vähän. Lisäksi ohjaaja voi tietoisesti hidastaa puherytmiään.
”Kuvat ja piirrokset tukevat puhetta. Jo yksinkertaiset tikku-ukkohahmotelmat auttavat paljon. Valokuvien valitsemisessa kannattaa käyttää harkintaa, sillä sekavista kuvista saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä”, Alina Jousea mainitsee.
Esimerkkisuoritusten näyttäminen ja konkreettinen fyysinen ohjaaminen helpottavat oppimista. Koskettamiseen täytyy kuitenkin aina muistaa pyytää lupa.
”Ohjaaja voi siis kysyä nuorelta vaikkapa, saanko auttaa sinut oikeaan asentoon.”
Ylimääräisten aistiärsykkeiden minimoiminen tulisi ottaa huomioon jo liikuntatilojen suunnittelemisessa. Myös harjoituksissa on silti mahdollista tehdä paljon asian hyväksi.
”Ovien ja ikkunoiden sulkeminen vähentää taustamelua. Valaistuksen tulisi olla riittävä muttei häikäisevän kirkas. Voimakkaiden hajusteiden välttämisestä voi sopia yhdessä koko ryhmän kanssa”, Alina Jousea luettelee.
Asenne ratkaisee
Ehdottomasti tärkein jokaisen osallistumista helpottava seikka on silti ryhmän mukava ilmapiiri. Turvallisessa porukassa ei tarvitse jännittää, ja jokainen saa olla oma itsensä. Ohjaajan on tärkeää antaa nuorille välitöntä positiivista palautetta onnistumisista, mutta myös sinnikkäästä yrittämisestä.
”Ryhmällä olisi hyvä olla kirjalliset pelisäännöt. Niissä määritellään, millä tavoin kiva harrastuskaveri kohtelee toisia. Ristiriitoihin ja kiusaamiseen pitää puuttua heti”, Alina Jousea sanoo.
Valmentajat ja ohjaajat antavat omalla toiminnallaan tärkeän roolimallin kohteliaasta ja tsemppaavasta käytöksestä.
”Eikä hahmottamista helpottavien valmennuskeinojen käyttämistä tarvitse suotta pelätä. Kyse ei ole mistään rakettitieteestä, vaan positiivinen asenne ja uteliaisuus vievät jo pitkälle. Vinkkejä löytyy runsaasti netistä, esimerkiksi Aivoliiton Hoppi-sivustolta”, Alina Jousea
rohkaisee.
- Teksti: Mari Vehmanen
- Kuva: Kirsi Tapani
