Hyvä vuorovaikutus vanhemman kanssa auttaa lasta pärjäämään elämässä. Erityisen tärkeää se on kielihäiriöiselle lapselle tai nuorelle.
Turvallinen ja kohdatuksi tullut olo on jokaisen lapsen ja nuoren perustarve. Kun vanhempi on tunnetasolla läsnä eli emotionaalisesti saatavilla, lapsi tuntee olonsa hyväksi. Jos taas vanhemman huomio kohdistuu jatkuvasti muualle kuin lapseen, tämä alkaa helposti oireilla eri tavoin.
Mitä enemmän lapsella on elämässään haasteita, sitä tärkeämpää vanhemman myönteinen huomio on. Juuri siksi psykologi Saara Salo kehottaa vanhempia miettimään, onko vuorovaikutussuhde omaan lapseen kunnossa.
Tunneyhteys koostuu eri tekijöistä
Psykologiassa emotionaalinen saatavillaolo jaetaan kuuteen eri osa-alueeseen. Niistä neljä liittyy vanhempien toimintaan ja kaksi lasten tapaan reagoida vuorovaikutussuhteessa. Tärkein ja tutkituin osa-alue on sensitiivisyys eli vanhemman kyky ilmaista lapselleen myönteisiä tunteita.
– Lapselle on äärimmäisen tärkeää kokea, että oma vanhempi nauttii hänen seurastaan. Käytännössä se näkyy hymyinä, halauksina, nauruina ja myönteisenä tunneilmapiirinä, Salo kertoo.
Toinen emotionaalisen saatavillaolon osa-alue on vanhemman jäsennyskyky. Silloin vanhempi pystyy huomioimaan lapsen iän ja kehitystason. Hän tarjoaa apua silloin, kun lapsi sitä tarvitsee, muttei tuputa sitä.
– Jäsennyskyky näkyy esimerkiksi niin, että vanhempi pystyy ohjaamaan lasta arkisissa tilanteissa, kuten koulunkäynnissä.
Kielteisiä tunteita täytyy säädellä
Kolmas osa-alue on ei-vihamielisyys. Vanhempi pystyy silloin säätelemään omia kielteisiä tunteitaan niin, ettei hän pura niitä lapseen.
– Lapsella ei ole kykyä ymmärtää, mistä vanhemman huono tuuli johtuu. Jos vanhempi mököttää kotona, lapsi tulkitsee automaattisesti, että hän itse on jotenkin huono.
Neljäs osa-alue on tunkeilemattomuus. Tunkeilematon vanhempi kunnioittaa lapsen persoonaa ja yksilöllisyyttä, eikä kohtele tätä kuin tavaraa.
– Lapsella täytyy esimerkiksi olla oikeus suunvuoroon keskustelussa.
Lapsi kertoo vuorovaikutuksen laadusta omilla reagoinneillaan. Hyvän vuorovaikutuksen merkki on, että lapsi vastaa aikuiselle myönteisillä tunteilla ja tulee mielellään lähelle.
– Toinen tärkeä merkki on aloitteellisuus. Turvallisesta vuorovaikutuksesta kertoo, jos lapsi hakee aktiivisesti aikuiselta tukea silloin, kun tämä ei itse sitä tarjoa, Salo kertoo.
Mieti tapaasi olla vuorovaikutuksessa
Salon mielestä kaikkien vanhempien on hyvä pysähtyä säännöllisesti miettimään vuorovaikutustaan oman lapsensa kanssa. Paras tapa tehdä se on katsoa itseään ikään kuin ulkopuolelta ja miettiä, miltä näyttää lapsen silmissä.
– Itselleen on hyvä esittää kysymyksiä. Välitänkö riittävästi myönteisiä tunteita? Tarjoanko sopivasti apuani? Pystynkö säätelemään kielteisiä tunteitani? Kunnioitanko lapsen omaa tahtoa?
On myös hyvä keskustella kumppanin kanssa, millaiselta äidiltä tai isältä hänen silmissään näyttää. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että lapsi aistii aina vanhempien stressitason. Jos vanhempi on työpäivän jälkeen ärtynyt, hän ei voi näytellä olotilaansa pois.
– Lapsi aistii vanhemman todellisen tunnetilan, vaikkei sanoisi sitä ääneen. Siksi vanhemman on hyvä sanoittaa omaa stressiään vaikka sanomalla, että anteeksi, nyt olen tosi väsynyt, eikä tämä liity sinuun.
Lapset reagoivat myös vanhempien parisuhteeseen. Vanhemman tapa puhua toiselle vanhemmalle vaikuttaa heihin automaattisesti.
– Kunnioittava tapa puhua kumppanille luo lapselle turvallisen olon.
Kiukkuun voi vastata välittämällä
Erityisen tärkeää vanhempien tunnetason läsnäolo on kielihäiriöisille lapsille ja nuorille. Heidän on tyypillisesti kehittyviä lapsia ja nuoria vaikeampaa ilmaista tunteitaan, minkä takia he tarvitsevat vanhempien tukea pärjätäkseen päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa.
– Kielihäiriöisillä lapsilla on usein vaikeuksia tunnesäätelyssä. Kun omaa olotilaa on hankala ilmaista sanoin, he saattavat ärtyä ja kiukutella, Salo kertoo.
Usein aikuinen reagoi lapsen kiukkuun vastakiukulla, jolloin lapsen on entistä vaikeampi oppia ilmaisemaan omia tunteitaan. Siksi vanhemman on tärkeää oppia tiedostamaan, että kiukun taustalla on usein hankaluus ilmaista itseä. Juuri kiukkukohtauksen aikana lapsi tarvitsee turvallista läsnäoloa.
– Mitä enemmän osoittaa välittämistä kiukkukohtausten aikana, sitä tasapainoisempi lapsesta tulee.
Myönteisten tunteiden osoittamisen tärkeyttä ei voi Salon mielestä korostaa liiaksi. Tutkimusten mukaan kielihäiriöiset lapset ja nuoret altistuvat monille erilaisille itsetunto-ongelmille elämässään. Vanhempien tunnetason läsnäolo ehkäisee tehokkaasti niiden syntyä ja kompensoi elämässä vastaan tulevia haastavia tilanteita.
Ylisuojelua kannattaa välttää
Kielihäiriöisten lasten ja nuorten vanhemmilla voi olla myös taipumus ylisuojella lastaan. Taipumuksesta on hyvä tulla tietoiseksi, sillä liiallinen suojelu on lapsen kannalta haitallista.
– Myös kielihäiriöisellä lapsella täytyy olla tilaa tutkia maailmaa omin päin. Jos vanhempi jatkuvasti tekee kaiken lapsen puolesta, lapsi ei pääse itsenäistymään.
Salo ottaa esimerkiksi lääkärikäynnit. Alakoululainen osaa jo itse vastailla lääkärin kysymyksiin, kun hänelle antaa aikaa ja tilaa.
– Jos vanhempi vastailee koko ajan lapsen puolesta, lapsi ei opi pärjäämään omillaan.
Jutussa asiantuntijana toimii psykologian tohtori, psykologi Saara Salo PiLKe-klinikalta.
- Teksti: Hanna Vilo
- Kuva: Rodeo
