Liikkuva nuorisotyö on iloisen ja empaattisen Kaisa Lähteenmäen unelmatyö. Adhd-diagnoosin saanut Kaisa etsii sopivaa tasapainoa tekemisen ja palautumisen välillä. Lempeys itseä kohtaan on ollut kullanarvoinen oivallus.
Kaisa Lähteenmäki sai adhd-diagnoosin 32-vuotiaana kesken ammattikorkeakouluopintojen – diagnoosi helpotti elämää monella tavalla.
"Olin siinä elämäntilanteessa todella motivoitunut tutkimuksiin ja saamaan vastauksia lapsuudesta saakka kokemiini oireisiin ja hankaluuksiin. Koin toisen syntymäpäiväni, kun diagnoosi varmistui ja sain lääkityksen kohdalleen. Pystyin ensimmäistä kertaa tekemään keskeytyksettä voileivän, lähtemään lenkille koiran kanssa ilman kummempaa pyörimistä ja istuutua lenkin jälkeen täyttämään virallisia papereita", Kaisa kertoo.
Sopivan lääkityksen ja psykoterapian ansiosta Kaisa sai suoritettua opintonsa loppuun.
"Minulle oli ennättänyt muodostua ajatus, etten ole opiskelija-ainesta. Oppiminen ei ollut helppoa. Tuntui fyysisenä kipuna, kun aivot eivät yhdistäneet opiskeltuja asioita mihinkään. Minulla ei myöskään ollut riittäviä opiskelutaitoja kaikkiin isoihin tehtäviin ja laajojen asiakokonaisuuksien omaksumiseen. Tarvitsin vierelleni jonkun istumaan ja ohjaamaan huomiotani opiskeluun."
"Opiskelun onnistuminen oli minulle iso asia. Valmistuminen yhteisöpedagogiksi oli yksi elämäni suurista asioista – sitä juhlittiinkin sitten kolme kuukautta", Kaisa nauraa.
Adhd-piirteet hyödyksi työtehtävissä
Nyt 37-vuotiaana Kaisa kokee olevansa unelmatyössään.
"Peilasin itseäni ihmisenä, analysoin toiveitani ja vahvuuksiani. Listasin asioita, joita työssäni tulisi olla, jotta työ olisi minulle mielekästä. Valmistumisen jälkeen oli käänteentekevää, kun tajusin, että tarvitsen liikkuvan ja fyysisen työn. Työssä tulisi olla vaihtelevia työtehtäviä, spontaaneja kohtaamisia nuorten kanssa, siinä saisi käyttää luovuutta ja kekseliäisyyttä. Lisäksi toivoin, että saisin ajaa autolla."
"Ei mennyt kauan, kun paikkakunnalleni avautui liikkuvan nuorisotyön hanke ja pääsin siihen mukaan! Hanke onnistui hyvin, ja sain työstäni valtakunnallista tunnustusta. Se oli merkittävä onnistumisen kokemus minulle!"
"Hankkeen jälkeen olen saanut jatkaa liikkuvan nuorisotyön parissa. Koen, että tämä on juuri sopivaa työtä minulle! Pystyn myös kääntämään adhd:hen liittyviä ominaisuuksia hyödyksi."
"Impulsiivisuus kääntyy tietyllä tavalla spontaaniudeksi, jonka avulla tartun ja heittäydyn hetkeen – saan oivalluksia ja ideoita nuorten puolelta tuleviin vihjeisiin ja toivomuksiin. Avoimuudesta, rempseydestä ja huumorista on myös hyötyä tässä työssä."
"Opiskelujen aikana opin, että isojen kokonaisuuksien pilkkominen osiin ja välitavoitteiden asettaminen auttaa minua. Taidon ansiosta pystyn nyt työelämässä valmistautumaan hyvin eri työasioihin ja tarvittaessa joustamaan. Pienin askelin eteneminen antaa palautetta siitä, että välitavoite on saavutettu. Saan siitä onnistumisen iloa."
"Rajojen asettaminen ja riittävän suoriutumisen määrittäminen on ollut elintärkeää minulle. Omat rajani ovat korkealla ja vaadin itseltäni paljon. Olen onnekseni voinut keskustella esimieheni kanssa tavoitteista ja siitä, mikä kussakin tehtävässä on riittävää."
"Minusta on myös tarpeellista, että annamme toisillemme positiivista palautetta. Tämä on erityisen tärkeää nuorten kanssa. Positiivisia asioita on miljoonia, jos niitä vain halutaan nähdä."
Huomio palautumiseen
Kaisan työ on mielekästä, mutta adhd-oireet on huomioitava arjessa. Hän harjoittelee rentoutumista ja lempeää suhtautumista itseään kohtaan.
"Tasapainoilen uupumisen ja palautumisen kanssa. Panostan nykyään erityisesti palautumiseen ja riittävään lepoon, opettelen itsestä huolehtimista. Yritän suoda itselleni ajatuksen, että saan väsähtää. Yritän ymmärtää, että asiat ihan oikeasti väsyttävät minua."
"Pyrin siihen, etten täytä kalenteria täyteen töiden jälkeen. Vaikka olen sosiaalinen, väsyminen näkyy usein siinä, etten vapaa-ajalla jaksa lähteä tapaamaan ystäviäni. Opettelen tauottamaan työpäivääni, jotta jaksaisin töiden jälkeen tehdä jotain."
"Pidän kovasti laulamisesta. Pikkutyttönä kävin mummoni kanssa laulamassa vanhainkodeissa ja aikuisena olen käynyt laulutunneilla. Laulaminen on hyvä rentoutumiskeino ja laulutunneilla tulee hengitettyä oikein!"
"Maastopyöräily on uusi harrastus, samoin polkujuokseminen. Ne molemmat haastavat keskittymään, kun ajetaan haastavassa ympäristössä tai juostaan metsässä kivien ja juurakoiden päällä. Kokemuksellisuus ja kokeilevuus ovat minulle merkityksellisiä asioita, olen aika kehollinen ja ilmaisen itseäni kokonaisvaltaisesti. Yritän pitää kuitenkin liikunnankin maltillisena, jos esim. töissä on ollut hyvin kiireistä."
Omat koirat ovat Kaisalle voimavara. Koirat auttavat häntä keskittymään ja tauottamaan päivää.
"Perheeseemme kuuluu Irma Orvokki, 10-vuotias sekarotuinen, saksanpaimenkoiran ja tanskandoggin sekoitus, oikea tuki ja turva minulle. Lisäksi meillä on 2-vuotias Lenni, novascotiannoutaja, hauska kaveri, joka saa aikaan paljon iloa!"
Onnistumiset kantavat eteenpäin
Kaisa on mukana ADHD-liiton kokemustoiminnassa.
"Diagnoosin saamisen jälkeen on tuntunut siltä, että omat jalkani kantavat, olen saanut onnistumisen kokemuksia, olen hyvä työntekijä ja pystyn keskittymään erilaisiin asioihin töissä ja kotona", Kaisa kuvailee muuttunutta elämäänsä.
"Olen ymmärtänyt, että voin elää täyttä elämää omilla ehdoillani, eikä minun tarvitse yrittää jotain muuta. Pystyn myös nauramaan itselleni, kaikki ei ole niin vakavaa!"
"Kokemustoiminnassa mukana olemalla voin kertoa omista kokemuksistani adhd:n kanssa. Jokainen kokemustoiminnan tilaisuus haastaa minua itseäni pohtimaan asioita taaksepäin ja huomaamaan, missä asioissa olen mennyt eteenpäin."
Kaisalla on elämässään paljon iloa tuottavia asioita.
"Uskallan kuunnella ja kysellä, minulla on rohkeutta muuttaa asioita ja saan tehdä kiinnostavia juttuja. Minulla on hyvä parisuhde ja voin olla avuksi lähelläni oleville ihmisille. Iloitsen pienestä elämästämme ja ystävistämme, siitä että arki pysyy kasassa ja elämäni on turvallista. Minulla on myös haave omasta pienestä bändistä, jossa olisin laulajana…"
Kaisan vinkit palautumiseen
- Tauotus työpäivän aikana. Pieni taukoliikunta auttaa keskittymään ja purkamaan levottomuutta.
- Keskittyminen hengittämään alavatsaa käyttäen.
- Illalla huomio kehoon ja läsnäoloharjoituksiin.
- Lempeät joogaharjoitukset, ylirasituksen välttäminen.
- Riittävästi unta, myös päiväunet.
- Ruokailu kuntoon.
Teksti: Katriina Ekola
Kuvat: Kaisa Lähteenmäen kotialbumi