Merkityksellisyys ja osallisuus tukevat aivoterveyttä ja ikäpotentiaalia – tavoitteena inhimillisesti kestävä yhteiskunta.

Mitkä asiat arjessasi luovat merkityksellisyyden kokemusta? Entä mikä merkitys päivittäisillä kohtaamisilla ja ihmissuhteilla on terveydelle ja hyvinvoinnille? Nämä kysymykset ovat ajankohtaisia ja tärkeitä monestakin syystä.

Hyvään ja onnelliseen elämään sekä hyvinvointiin liittyvät pohdinnat ovat olleet viime aikoina esillä usein. Erityisesti haastavien aikojen ja epävarmuuksien keskellä niillä on paikkansa. Pohdinnoissa on mukana kysymyksiä elämän merkityksellisyyden lähteistä sekä ihmissuhteiden, osallisuuden ja yhteisöllisyyden merkityksestä.

Yksilökeskeisyyden ajassa tarvitaan vahvaa viestiä yhteisöllisyyden tärkeydestä. Merkityksellisyys ja osallisuus rakentavat perustaa hyvälle arjelle, vahvistavat mielen ja aivojen hyvinvointia, ja ovat myös yhteisöjen ja yhteiskunnan toimivuuden ytimessä.

Kysymys on perustarpeista

Merkityksellisyys ja osallisuus kytkeytyvät psykologisiin perustarpeisiin eli autonomiaan, kyvykkyyteen ja yhteenkuuluvuuteen. Autonomialla tarkoitetaan kokemusta siitä, että voi päättää tekemisistään, toteuttaa itseään ja vaikuttaa omaa elämäänsä ja arkeaan koskeviin asioihin.

Kokemus kyvykkyydestä syntyy osaamisesta, aikaansaamisesta ja oppimisesta. Yhteenkuuluvuus on osallisuutta ja yhteyden kokemista toisiin ihmisiin, ja siihen liittyy tunne kohdatuksi, kuulluksi ja arvostetuksi tulemisesta omana itsenämme.

Psykologiset perustarpeet kietoutuvat kiehtovalla tavalla yhteen. Esimerkiksi omien kykyjen ja taitojen käyttäminen toisten hyväksi luo merkityksellisyyden tunnetta ja vahvistaa osallisuutta. Tunne yhteenkuuluvuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta luo puolestaan merkityksellisyyden kokemusta.

Hyvinvointia aivoille ja mielelle

Kokemus merkityksellisyydestä ja osallisuudesta on yhteydessä mielen ja aivojen hyvinvointiin. Merkityksellisyyttä voidaan kokea esimerkiksi silloin, kun käytetään omia kykyjä toisten hyväksi, eletään omien arvojen mukaan tai koetaan kuulumista johonkin isompaan kokonaisuuteen. Hyvän tekeminen toisille on merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemusta rakentava ja myös omaa sekä toisten hyvinvointia vahvistava teko.

Kokemus merkityksellisyydestä ja osallisuudesta virkistää mieltä ja suojaa aivoja, synnyttää myönteisiä tunteita, auttaa säätelemään stressiä ja vaalimaan terveellisiä elämäntapoja. Merkityksellisyys, kohtaamiset ja vuorovaikutus vaikuttavat myös meidän jokaisen terveyskäyttäytymiseen. Yhdessä on helpompaa lähteä kävelylle, jumppaan tai harrasteiden pariin, sekä syödä hyvin. Lisäksi vuorovaikutus aktivoi aivojen sosiaalisia hermoverkkoja.

Huomio ikäpotentiaaliin

Tänä vuonna kansallinen aivoterveysohjelma paneutuu aivoergonomiaan. Aivoergonomialla tarkoitetaan ihmisen tiedonkäsittelyn ja tunteiden prosessoinnin huomioimista erilaisissa toimintaympäristöissä. Ikääntyneiden osalta keskitytään erityisesti merkityksellisyyden ja osallisuuden teemoihin sekä ikäpotentiaalin merkitykseen.

Ikääntyneillä on paljon tietotaitoa ja kokemuspääomaa, jonka kuuleminen ja huomioon ottaminen on itsessään arvokasta. Tämän ikäpotentiaalin tunnistamiseksi on hyvä tiedostaa ikääntymiseen liittyvät myönteiset kehityskulut. Ikävuosien myötä kasvava elämänymmärrys ja suhteuttamisen taito, myönteiseen suuntaaminen ja luovuus, resilienssi eli selviytymiskyvykkyys, vahvistuvat päättely- ja ongelmanratkaisutaidot sekä syvenevä empatia ja myötätunto ilmentävät ikääntyvässä väestössä olevaa ikäpotentiaalia.

Puhe ikäpotentiaalista avaa mahdollisuuksia ja luo toiveikkuutta. Ikäpotentiaalin näkökulma vahvistaa ikääntyneiden omaa kokemusta merkityksellisyydestä ja osallisuudesta sekä avaa uusia mahdollisuuksia sukupolvien väliselle vuoropuhelulle ja oppimiselle. Laajemminkin se rakentaa vahvan perustan inhimillisesti kestävälle, aivoterveyttä edistävälle yhteiskunnalle, jossa voimme kokea yhteenkuuluvuutta ja jossa meidän on hyvä elää.

Kirjoittajat:

Sirkkaliisa Heimonen, psykologian tohtori, kehitysjohtaja, Ikäinstituutti

Teemu Paajanen, psykologian tohtori, neuropsykologian erikoispsykologi, johtava psykologi, Työterveyslaitos