Keskusteluja, naurua ja yhteistä toimintaa

6.5.2022
Keskusteluja, naurua ja yhteistä toimintaa

Salon Juttu-tuvassa kaikkia yhdistää afasia. Kerran viikossa kokoontuvasta ryhmästä on tullut monelle tärkeä harrastus.

Salon kansalaisopiston Juttu-tupa oli aloittamassa tiistaisin kokoontuvaa tapaamista, kun vielä odotettiin yhtä osallistujaa. Juttutupalaiset ovat yhdessä ohjaajiensa kanssa sopineet ryhmälle säännöt. Yksi niistä on, että poissaoloista pyritään ilmoittamaan.

Pian ohjaajan kännykkään tulikin muutaman sanan viesti ja kuva autosta, joka oli lumen ympäröimänä. Kuvan avulla muille osallistujille välittyivät yhden poissaolijan terveiset ja syy poissaololle. Huhtikuisena yönä oli tullut niin reilusti lunta, että liikkeelle lähtö ei ollut onnistunut.

Juttu-tuvan kävijät ovat aktiivisia osallistujia eikä tapaamisista jäädä pois kuin pakon edessä. Tällä kertaa se pakko oli liikaa satanut lumi. Juttu-tuvan kävijöitä yhdistää afasia, ja omat kännykällä otetut kuvat ovat yksi hyvä tapa kertoa asioita ilman sanoja.

Vertaistukea ryhmästä

Salon Juttu-tupa on aloittanut kokoontumiset syksyllä 2021. Ensimmäisen kerran Saloon toivottiin Juttu-tupaa jo useita vuosia sitten, kun alueen toimintaterapeutti esitti asiasta toiveen. Uusia ryhmiä perustetaan kysynnän mukaan, ja Salossakin jännitettiin pitkään, löytyykö osallistujia tarpeeksi esimerkiksi koronan takia.

Tietoa toiminnasta vietiin eteenpäin, ja diakoniatyön tuella pyrittiin löytämään yksin asuvia afaattisia henkilöitä, jotka hyötyisivät ryhmämuotoisesta vertaistuesta. Pitkän jännittämisen tuloksena uudelle kurssille ilmoittautui neljä osallistujaa. Nyt mukaan on löytänyt kuusi innokasta ryhmäläistä ja uusiakin otetaan ilolla vastaan.

Juttu-tupaa ohjaa opiston rehtori Päivi Pölönen. Hänellä on työparinaan sanataideohjaaja Satu Pasio. Yhdessä he suunnittelevat lukukauden sisällön osallistujien toiveiden pohjalta.

Päivi Pölönen on innoissaan toiminnasta. Osallistujien kiitollisuus ja väsymätön halu osallistua sekä yrittää kaikkensa antavat tosi paljon.

– Kaikki jakavat yhteisen ilon, kun joku pystyy kuvatuen avulla sanomaan yllättäen oikean sanan, vaikka sanoja ei muuten ole tullut lainkaan, Pölönen kertoo.

Uutisia ja kuulumisia

Salon Juttu-tuvan kävijöille on ryhmätilassa muotoutunut jo omat vakituiset paikat. Paikallaolijoiden nimet kerrataan joka kerta ja käydään kuulumiskierros. Uutiset ja ajankohtaiset asiat ovat tärkeä keskustelunaihe. Tiedonjano on valtava, ja ryhmäläiset ottavatkin mielellään kantaa asioihin.

– Erityisesti viime aikojen tapahtumat ovat pyörineet mielessä ja monet haluavat purkaa tunteitaan. Kertominen on helpompaa, kun tietää, että muillakin on vaikeutta kertoa asioita, Pölönen toteaa.

Lisäksi auttaa, kun tarjolla on erilaista tukea kuvien ja apusanojen muodossa. Kahvitauko on monen Juttu-tuvan tärkein ohjelmanumero ja siihen on Salossakin tarkka aika, josta pidetään kiinni.

Sisältöä arkeen

Toiminnalliset tuokiot ovat täydentäneet keskusteluhetkiä. Kevään aikana on kylvetty siemeniä itämään sekä tehty kädentaitoja. Naurua riitti, kun jokainen piirsi omakuvan silmät kiinni ja suurin osa vieläpä ”väärällä” eli vasemmalla kädellä. Huumorin avulla mieliala kohenee, kun nauretaan yhdessä.

– Osallistujat ovat myös kertoneet, että kokoontumisten jälkeen on helpompi jutella kotonakin, kun on ensin ryhmässä saanut treenata osallistumalla yhteiseen ajatustenvaihtoon tai mukavaan tekemiseen. Tätä samaa viestiä kertovat myös läheiset, Pölönen toteaa.

Salon ryhmäläiset ovat runoilleet lukukauden aikana itsestään kertovan Minä-runon. Näillä runoilla he osallistuvat opiston kevätnäyttelyyn. Jokaiseen tapaamiseen mahtuu myös tuolijumppahetki, johon pyörätuolilla liikkuvatkin voivat osallistua.

Juttu-tupa tuo arkeen mukavaa sisältöä ja monelle se on ainoa kodin ulkopuolinen harrastus. Opisto ympäristöineen tarjoaakin inspiroivan paikan mennä harrastamaan sinne, missä kaikki muutkin käyvät. On tärkeää olla edelleenkin osana yhteiskuntaa, vaikka elämä on muuttunut.

  • Teksti: Pirjo Laine
  • Kuva: Päivi Pölönen