Muutokset toimintakyvyssä voivat aiheuttaa ongelmia ravitsemuksessa. Riittävä ravintoaineiden saanti on tärkeää turvata.
Ravitsemusterapian professori Ursula Schwab kertoo, että terveyttä edistävä ruokavalio on tärkeää aivoverenkiertohäiriön jälkeen, sillä se vaikuttaa niin kuntoutumiseen kuin sairauden uusiutumisriskiin.
– Suomalaiset jäävät kauas ravitsemussuosituksista liiallisessa suolan ja kovien rasvojen käytössä, vähäisessä kuidun saannissa ja riittämättömässä kasvisten, marjojen ja hedelmien käytössä. Jos suomalaisten suolan kulutus laskisi grammalla päivässä, se estäisi jopa 400 aivoverenvuotoa vuosittain, kertoo Schwab Itä-Suomen yliopistosta.
Riittävä ravintoaineiden määrä on erityisen tärkeää turvata silloin, kun aivoverenkiertohäiriön jälkeiset vauriot ovat suuria ja kuntoutumisessa menee aikaa.
– Silloin on erityisen tärkeää saada ravintoainetiheää ruokaa, josta saa riittävästi energiaa, proteiineja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Kukaan ei pysty kuntoutumaan, jos samalla laihtuu tahattomasti. Normaalipainoinen ei saisi laihtua missään tapauksessa kuntoutuksen aikana.
Painon seuranta on tärkeää kuntoutumisen aikana. Vaa´alla kannattaa käydä kerran – mielellään jopa kaksi-kolmekin kertaa viikossa. Painon pysyminen samana kertoo energiansaannin riittävyydestä.
– Jos taas ylipainoinen ihminen laihtuu tahattomasti sairastamisen aikana, siitä ollaan usein hyvin tyytyväisiä, myös potilas itse. Painon lasku ei kuitenkaan ole tällöin yksiselitteisesti hyvä asia. Jos painoa on kertynyt paljon, hyvin hallittu painonpudotus on sallittua ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan, muistuttaa Schwab.
Kuntoutusvaiheessa ruokavalio voi yksipuolistua
Kun sairaus heikentää toimintakykyä, on riski, että ruokavalio yksipuolistuu. Etenkin, jos ruokailuista täytyy huolehtia täysin itse eikä ole läheistä, joka voisi auttaa esimerkiksi kauppa-asioinnissa.
– Liian yksipuolisessa ruokavaliossa pitkässä juoksussa ravintoaineiden saanti jää puutteelliseksi, mikä voi vaikuttaa monella tavalla. Vastustuskyky voi heiketä ja infektioita voi saada herkemmin. Ravintoaineiden liian vähäinen saanti voi aiheuttaa myös vaikka väsymystä ja apatian tyyppistä innostumattomuutta.
Aivoverenkiertohäiriön sairastaneista 30—80 prosentille tulee nielemisvaikeuksia. Usein dysfagia helpottuu kuuden kuukauden sisällä sairastumisesta, mutta osalla oireet jäävät pysyviksi. Kuntoutujan lähtiessä kotiin ohjaus täysipainoisesta ruokavaliosta on tärkeää, jotta sosemaiset ruuat saadaan täysipainoiksi. Myös halvausoireet voivat aiheuttaa vaikeuksia esimerkiksi ruuan pilkkomisessa. Tällöin toimintaterapeutin kanssa käydään apuvälineitä läpi ja etsitään niistä parhaat.
– Kun akuuttivaihe on mennyt ohi, ja jos jää liikkumisongelmia, niin toki aktiivisuuden laskiessa myös energiankulutus vähenee. Tällöin on riski painon kertymiselle.
Painoa ei hallita syömättömyydellä vaan kannattaa pikemmin pohtia, mitä hyvää lisäisi omaan ruokavalioonsa. Löytyykö lautaselta kasviksia, marjoja ja hedelmiä puoli kiloa päivässä? Säännöllinen ateriarytmi auttaa myös painonhallinnassa.
Läheiseltä tukea ruokailuihin
Läheinen voi auttaa sairastuneen ravitsemuksen toteutumisessa varsinkin alkuvaiheessa muistuttamalla syömisistä ja huolehtimalla, että monipuolista ruokaa on tarjolla. Toisaalta kuntoutujaa kannattaa tukea myös itsenäisyyteen tämän toimintakyvyn rajoissa.
– Välillä omainen on huolissaan siitä, että sairastunut ei kerta kaikkiaan syö tai syö vain pelkkiä makeisia ja leivonnaisia, vaikka täysipainoista ruokaa on tarjolla. Useimmiten yhteinen keskustelu potilaan ja omaisen kanssa auttaa löytämään keinoja tilanteeseen.
Joskus tilanteen hyväksymättömyys saattaa kohdistua omaiseen. Kun toinen yrittää huolehtia, pahaa oloa ja sopeutumattomuutta puretaan joskus siihen, ettei syödä toisen järjestämiä ruokia, vaikka ne yleensä maistuisivat.
– Silloin on hyvä pyytää muun typpistä tukea kuntoutumiseen, kuten psykologia. Yleensä ravitsemuskin korjaantuu siinä sivussa. On ihan selvä, ettei mieli niin nopeasti sopeudu uuteen tilanteeseen. On myös yleistä, että ruokahalu on aluksi kadoksissa aivoverenkiertohäiriön jälkeen, kun huoli tilanteesta painaa. Silloin kannattaa tarkistaa kellosta, että nyt on taas aika syödä.
Ravitsemusterapeutilta apua
Riskinä on, että sairastuneen ravitsemusongelmat jäävät huomiotta varsinkin silloin, kun potilas lähtee kotiin ja kuntoutuu hyvin, mutta myöhemmin tuleekin takapakkia tai kuntoutuminen pysähtyy. Painon laskua tai yksipuolista ruokavaliota ei pidä jäädä seurailemaan, vaan niihin tulee saada apua. Kotiutumisen jälkeen neurologi voi laittaa lähetteen ravitsemusterapeutille.
– Jos yhtään mietityttää, ovatko ravitsemusasiat mallillaan, niin kannattaa ehdottomasti itse pyytää lähetettä. Minulle tulee konsultaatiopyyntöjä, joissa kuntoutuja on kokenut, että ravitsemuksen toteuttamisessa on ongelmaa, mutta lääkäri ei ollut vielä havahtunut siihen. Yksikään näistä ei ole ikinä ollut aiheeton.
Lähetettä kannattaakin pyytää, vaikkei ravitsemuksessa olisi kliinistä ongelmaa, mutta jos kokee, että arjessa on hankaluuksia tai arveluttaa, onko ravitsemus riittävän monipuolista. Julkisen terveydenhuollon kautta on mahdollista tavata ravitsemusterapeutti, jolla on kokemusta neurologisista potilaista.
Artikkeli on julkaistu Aivoterveys-lehdessä 3/2022.
- Teksti: Annina Ranimo
- Kuva: Mostphotos
