Siirry sisältöön

"Antakaa aikaa toipumiselle"

23.9.2022
"Antakaa aikaa toipumiselle"

Maria Helander sai 28-vuotiaana sinustromboosin eli laskimotukoksen aivoihin. Hän haluaa levittää tietoa, jotta yhtäkään sinustromboosia ei hoidettaisi enää migreeninä tai muuna vaarattomana päänsärkynä.

Sinä keväänä oli ollut aika paljon stressiä ja kuormitusta. Muutamana aamuna oksetti ja oli ollut orastavaa päänsärkyä, johon eivät lääkkeetkään auttaneet. Kun koirani sai kaveriltani 1-vuotissynttärilahjan, purskahdin nauramaan, jolloin takaraivooni iski voimakas pamahdus. Kuin joku olisi sinne paistinpannulla pamauttanut. Siitä lähti leviämään voimakas päänsärky ja paine päähän, jota ei voinut enää sivuuttaa.

Päänsärkyä hoidettiin kaupungin päivystyksessä migreeninä, vaikka minulla ei ole ollut koskaan migreeniä. Tuskallisen yön jälkeen olin seuraavana päivänä Tyksin päivystyksessä. Magneettikuvauksesta selvisi, että aivoista löytyi laskimotukos eli sinustromboosi. Oli vuosi 2011 ja olin kuusi päivää totaalisessa vuodelevossa valvonnassa.

Kotiuduttuani en uskaltanut nukahtaa kuin silloin, kun olin ihan umpiväsynyt ja silmät vain painuivat kiinni. Pitkään minulla olikin kauhea kuolemanpelko. Päänsärkyä oli aina, kun rasitin itseäni. Olinkin kauhuissani, jos pään alueella oli vähänkään mitään tuntemuksia. Elämä rajoittui enkä uskaltanut mennä minnekään. Piti olla aina muiden kanssa, jos jotain sattuisi.

Kun palasin sairausloman jälkeen fysioterapeutin työhön, väsyminen oli suurin ongelma. Vuoden päästä tukoksesta aloitin yrittäjänä, jotta pystyin vähän säätelemään työntekoa. Elinehto edelleen on, että saan itse rytmittää työni. Kun on pitkään ärsykettä, jossa joutuu keskittymään, väsähdän voimakkaasti. Minun pitääkin rytmittää elämää: jos tänään on ollut paljon kaikkea, huomenna on levättävä.

Tärkeä vertaisryhmä

Olin tosi yksin, koska sairaus on verrattain harvinainen. Sattumalta löysin Suomi24.fi-sivuston keskusteluista suurin piirtein saman ikäisen naisen, jolla myös oli ollut sinustromboosi. Siitä oli suuri apu. Kuinka arvokasta olikaan löytää saman kokenut, joka tietää, mitä käyt läpi.

Kun tukoksesta oli kulunut seitsemän vuotta, hain uudelleen apua ja pääsin traumapsykoterapiaan. Tukos oli edelleen käsittelemätön asia, ja se oli jäänyt kehooni. Terapiassa käytettiin EMDR-silmänliiketerapiaa, jonka jälkeen elämä alkoi palautua normaaliin. Se oli selkeä virtsanpylväs, pystyin taas nauttimaan elämästä.

Muutama vuosi sitten perustin Facebookiin vertaisryhmän, Sinustromboosin sairastaneet. Meitä on nyt parikymmentä, ja tosi moni on kokenut hyötyneensä vertaistuesta. Olen sanonut, että antakaa itsellenne aikaa toipua, älkää kiirehtikö töihin ja kuunnelkaa kehoa. Vuosi sitten kouluttauduin myös Aivoliiton vertaistukihenkilöksi.

Olen huolestunut, tunnetaanko sinustromboosia vieläkään riittävän hyvin. Osalle on jäänyt jopa neurologisia oireita, kun tukoksen todentaminen on pitkittynyt. Itselläni ainoa todettu syy sinustromboosiin oli e-pillerit. Kun nuorella naisella, jolla ei migreeniä ole ollut, alkaa poikkeuksellinen päänsärky, pitäisi herätä ja tutkia paremmin.

Olen vakuuttunut, että sairastumiseni aiheutti e-pillereiden ohella järjetön stressi. Oli juuri ollut ero parisuhteesta ja asunnon etsimiset sun muut. Sinustromboosista on kulunut nyt 11 vuotta eikä vuosipäivä enää nosta asioita pintaan niin voimakkaasti. Olen kiitollinen siitä, että kokemus pakotti minut pysähtymään. Sekin on motivaatio stressin hallintaan ja elämästä nauttimiseen, etten halua enää sairastuttaa itseäni.

  • Teksti: Annina Ranimo
  • Kuva: Maria Helanderin kotialbumi

 

Lisää aiheesta

Lisää aiheesta

  • ”Afasiakuorossa parasta oli vertaistuki”

    6.6.2023

    Laulamisen terveyshyödyt ovat kiistattomat – ja vaikka sanat eivät aina löytyisikään, yhdessä laulaminen tuottaa henkistä hyvää myös afaattiselle henkilölle. Sen totesivat Helsingin yliopiston lauluinterventiotutkimukseen osallistuneet Leimut.

  • ”Vain vertainen voi tietää”

    26.5.2023

    Koppi arjesta -ryhmät kokoavat työikäisiä AVH:n sairastaneita jakamaan kokemuksia ja tunteita. Veera Saarinen huomasi ryhmässä, että oman sairauden käsitteleminen oli jäänyt kesken.

  • Elämä jatkuu viimeisen valssin jälkeen

    3.3.2023

    Sari ja Jarmo Markkulalta kesti kauan myöntää, ettei arki palaisi ennalleen Jarmon aivoinfarktin jälkeen. Nyt iloa tuovat uudet asiat.

  • ”Liikunta on parasta kuntoutusta”

    28.11.2022

    Aivoverenvuoto sai Mika Kulmalan arvostamaan unta uudella tavalla. Myös pikkuasioiden vuoksi stressaaminen alkoi tuntua entistäkin turhemmalta.

  • Työterveyshuolto ohjasi oikeaan suuntaan

    28.11.2022

    Kun Sinikka Leppämäki sai aivoinfarktin, käynnit työterveyshuollossa alkoivat pian. Siellä kehotettiin ensin unohtamaan työt ja keskittymään itseensä. Tuesta on ollut suuri apu työhön palaamisessa ja siellä jaksamisessa.

  • "Sain pitää laulamisen lahjan"

    25.9.2022

    Aivoinfarktiin sairastuttuaan Tarja Turunen ei heti hiljentänyt vauhtia. Myöhemmin hän on opetellut uuden, aiempaa rauhallisemman elämäntavan.

  • "Antakaa aikaa toipumiselle"

    23.9.2022

    Maria Helander sai 28-vuotiaana sinustromboosin eli laskimotukoksen aivoihin. Hän haluaa levittää tietoa, jotta yhtäkään sinustromboosia ei hoidettaisi enää migreeninä tai muuna vaarattomana päänsärkynä.

  • Sanat tulivat vähitellen takaisin

    6.5.2022

    Musiikki on toiminut Jukka ja Riitta Fabrinin yhteisenä kielenä silloinkin, kun kommunikoiminen on ollut hankalaa Jukan afasian vuoksi. Sinnikkään puheterapian ansiosta puhuminen, lukeminen ja kirjoittaminen onnistuvat koko ajan paremmin.

  • Keskusteluja, naurua ja yhteistä toimintaa

    6.5.2022

    Salon Juttu-tuvassa kaikkia yhdistää afasia. Kerran viikossa kokoontuvasta ryhmästä on tullut monelle tärkeä harrastus.

  • "Tiedän olevani todella onnekas"

    3.3.2022

    Palattuaan töihin aivoinfarktin jälkeen tv-toimittaja Nicklas Wancke on opetellut pitämään taukoja. Enää hän ei luopuisi myöskään kunnon yöunista.