Siirry sisältöön

Aivoliitto mukana Hyvin sanottu -festivaaleilla: Tuhat tarinaa, kun minua ei ymmärretty

5.10.2023
Aivoliitto mukana Hyvin sanottu -festivaaleilla: Tuhat tarinaa, kun minua ei ymmärretty

Miltä tuntuu, kun toinen ei ymmärrä? Miten tilanteessa pääsee eteenpäin? Kuinka hyvin kommunikoinnin haasteet tunnetaan? Esimerkiksi näitä asioita pohdittiin Hämeenlinnassa järjestetyillä keskustelufestivaaleilla 29.–30.9.

Ylen, Erätauko-säätiön ja Hämeenlinnan kaupungin yhteistyössä järjestämä Hyvin sanottu -keskustelufestivaali pyrkii edistämään positiivista keskustelukulttuuria. Aivoliitto oli mukana festareilla lisäämässä tietoisuutta afasiasta ja kehityksellisestä kielihäiriöstä aiheella ”Kommunikointikatkos – 1000 tarinaa, kun minua ei ymmärretty”.

Mukana oli kokemustoimijoita keskustelemassa siitä, miten puheen ja kommunikoinnin haasteet näkyvät arjessa ja miten niistä on päästy eteenpäin. Aivoliiton pop up -keskusteluun osallistuivat kokemustoimijat Riitta-Maija Tuokko, Ritva Puustinen, Eetu Jokinen ja Outi Närvä sekä ammatilliset kokemustoimijat Hanna Markkanen ja Maarit Costiander.

Aihe herätti kiinnostusta ja paikalla oli runsaasti yleisöä seuraamassa keskustelua. Keskustelun ohjaajana toimi puheterapeutti Elisa Johansson.

Kokemuksia arjesta

Monella keskusteluun osallistuvalla oli afasian tai kehityksellisen kielihäiriön vuoksi omakohtaista kokemusta kommunikointikatkoksista. Kokemustoimija Eetu Jokinen kertoi, miten kehityksellisen kielihäiriön vuoksi esimerkiksi armeija-aikana oli vaikea saada esiin omia visioita ja ajatuksia.

– Niihin ei tartuttu eikä niitä huomioitu. Muut eivät saaneet kiinni siitä, mitä tarkoitin ja halusin sanoa.

Outi Närvällä on 10-vuotias lapsi, jolla on kehityksellinen kielihäiriö. Ensimmäiset sanat tulivat vasta 4-vuotiaana, joten tukiviittomat, kuvien käyttäminen, piirtäminen sekä eleet ja ilmeet ovat tuttuja kommunikointikeinoja.

– Nykyään lapsi käyttää kavereiden kanssa kännykän ääniviestejä, kuvaviestejä ja videoita. Muut eivät kuitenkaan aina ymmärrä, mitä hän tarkoittaa. Voi tulla myös väärinkäsityksiä. Äitinä sydän on välillä särkynyt, kun on joskus ollut pientä kiusaamista tai ulkopuolelle jättämistä, Outi kertoi.

Sekä Riitta-Maija Tuokolla että Ritva Puustisella on molemmilla afasia, joka tuo haasteita monenlaisiin arkisiin asioihin kuten kaupassa asioimiseen.

– Kun menen kauppaan, ei ne ymmärrä, mitä tarkoitan, Riitta-Maija kuvaili.

Tietoisuus vähäistä

Suurimpana haasteena keskustelijat pitivät sitä, että afasiasta ja kehityksellisestä kielihäiriöstä ei ole riittävästi tietoa. Haasteena on myös se, että kielelliset vaikeudet eivät näy ulospäin.

Koska tietoa ei ole riittävästi, monet arkiset tilanteet voivat päättyä kommunikointikatkoksiin. Esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa työskentelevät eivät välttämättä tiedä, miten tilanteessa pitäisi reagoida. Moni saattaa pelätä, että toimii väärin ja siksi tilanteessa ei päästä eteenpäin. Välillä saatetaan epäselvän puheen vuoksi jopa luulla, että henkilö on päihtynyt.

Mitä näissä kohtaamisissa pitäisi sitten tehdä? Miten vältetään kommunikointikatkokset? Erityisesti toivottiin aikaa, ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. On tärkeää olla avoimin mielin, kun kohtaa toisen henkilön ja pysähtyä tilanteeseen.

– Nykyään on koko ajan kiire jonnekin, ei pysähdytä kohtaamaan toista vaan yritetään saada nopeasti lopputulos aikaiseksi. Mutta on myös sellaisia asiakastyössä olevia, jotka haluavat antaa aikaa asiakkaalle ja sanovat ääneen, että ei ole kiire, Maarit Costiander kertoi.

Moni keskustelija olikin sitä mieltä, että mikäli tietoa olisi enemmän, osattaisiin myös erilaisia kommunikoinnin keinoja käyttää rohkeammin. Jos tilanne ei muuten etene, voi kysyä kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei. Voi piirtää, käyttää eleitä ja ilmeitä sekä puhua rauhallisesti. Olisi tärkeää muokata kommunikointiaan tilanteen mukaan.

– Vaatii rohkeutta uskaltaa yrittää. Moni saattaa pelätä, että loukkaa toista tai tekee itsestään hölmön oloisen. Mutta eihän kukaan ajattele, että olipas hölmö, kun yritti, Hanna Markkanen totesi.

Eetu Jokinen kohtaa myös itse asiakkaita omassa työssään ja hänelle on erityisen tärkeää se, että yhteinen kommunikointitapa löytyy.

– Yritän aina kommunikoida tavalla tai toisella. Monta hymyä on tullut ja kiitosta siitä, että olen yrittänyt.

Keinot käyttöön

Millaisia kommunikoinnin keinoja keskustelijat itse käyttävät?

Ritva Puustinen kertoi, että hän yrittää huomioida jo etukäteen haastavat tilanteet ja ottaa esimerkiksi ennen kauppaan lähtemistä valokuvan tarvitsemastaan asiasta. Kuvaa näyttämällä asioiminen sujuu paremmin.

Hyviä kokemuksia oli myös afasiakortin käyttämisestä. Kortissa kerrotaan, mitä afasia tarkoittaa ja miten keskustelutilanteessa kannattaa toimia. Myös kehityksellisestä kielihäiriöstä on saatavilla vastaavanlainen kortti.

– Kysyn usein kaupassa myyjältä, että onko afasia teille tuttu. Sitten näytän afasiakorttia. Ulkomailla minulla on mukana englanninkielinen kortti, Riitta-Maija Tuokko kertoi.

Myös kuvien ja kuvakansioiden käyttäminen oli monelle tuttua. Hanna Markkanen toivoikin, että esimerkiksi ravintoloissa, kaupoissa ja elokuvateattereissa olisi valmiina kuvia, joiden avulla asiakas voisi itse ilmaista, mitä haluaa.

On vuorovaikutustilanne millainen tahansa, tärkeintä on muistaa, että epäonnistumista on turha pelätä.

– Aina löytyy jokin keino. Ei voi koskaan epäonnistua, jos yrittää, totesi keskustelua luotsannut Elisa Johansson.

  • Teksti Miia Suoyrjö
  • Kuva Anni Vieru

Lisää aiheesta

Lisää aiheesta