Näkymätön kognitiivinen oire on syytä tunnistaa

11.9.2020
Näkymätön kognitiivinen oire on syytä tunnistaa

Moni AVH:n sairastanut kärsii erilaisista kognitiivisista oireista, jotka ovat muille näkymättömiä. Näkymättömien oireiden tunnistaminen ja kuntouttaminen on tärkeää sairastuneen kokonaisvaltaisen elämänlaadun kannalta.

Aivoverenkiertohäiriö voi aiheuttaa monia erilaisia kognitiivisia eli tiedonkäsittelyyn ja myös tunne-elämään liittyviä oireita. Heti sairastumisen jälkeen oireet ovat tyypillisesti voimakkaimpia. Kuntoutuminen on myös aluksi nopeaa.

Sairastumisen jälkeen tyypillisiä näkymättömiä oireita ovat erilaiset kognitiiviset oireet, kuten puheen tuottamisen ja ymmärtämisen, hahmottamisen, käsien tahdonalaisten liikkeiden, muistin, työmuistin, vireystilan säätelyn ja tarkkaavuuden vaikeudet sekä toiminnanohjauksen ja prosessointinopeuden ongelmat.

Oirekuvaan, eli siihen, minkälaisia oireita kullakin on, vaikuttaa vaurion sijainti ja laajuus. Näitä kognitiivisia oireita esiintyy tutkimusten mukaan 40–90 % sairastuneista. Sairastunut voi kärsiä myös uupumusasteisesta väsymyksestä, fatiikista ja tunne-elämään liittyvistä hankaluuksista.

Neuropsykologi Katri Saar Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymästä kertoo, että sairastumisen jälkeen vaikeudet voivat tulla esiin niin, että toimintakyky ja arjen toimintoihin ja harrastuksiin osallistuminen voi olla aiempaa heikompaa.

– Käytännössä sairastunut voi huomata, että asiat eivät suju yhtä helposti kuin aiemmin. Esimerkiksi muisti saattaa pätkiä, ajattelu voi tuntua hidastuneelta ja oman toiminnan suunnittelu on hankalaa. Ilman tutkimusta sairastuneen saattaa olla vaikea ymmärtää, mistä on kyse.

Oireet vaikuttavat arkeen

AVH:n jälkeen ilmaantuville kognitiivisille ongelmille on tyypillistä, että ne eivät näy päällepäin. Jos niitä ei tunnisteta, on vaarana elämän kapeutuminen; sairastunut voi jäädä pois erilaisista sosiaalisista tilanteista, harrastuksista ja saattaa tipahtaa pois myös työelämästä. Työhön palaamisen oikeaaikainen ajoittaminen voi epäonnistua. Elämänlaatu laskee ja masennuksen riski kasvaa.

Saarin mukaan on tavallista, että sairastuneet alkavat vähitellen vetäytyä erilaisista sosiaalisista tilanteista, koska he kokevat ne liian kuormittavina. Eriasteisia sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksia kokee jopa puolet sairastuneista.

– Keskusteluun osallistuminen on vaativa prosessi; sairastuneen täytyy muistaa, mitä kukin sanoi ja mistä oikein puhutaan. Lisäksi täytyy pystyä yhdistelemään tietoa jo opittuun ja koettuun. Tietoa voi tulla niin paljon, ettei sairastunut jaksa ottaa sitä vastaan ja vetäytyy, Saar toteaa.

Kognitiiviset oireet saattavat tulla esiin myös monissa arjen tilanteissa, kuten ruoanlaitossa, liikenteessä ja eri paikoissa asioidessa.

– Esimerkiksi ruoanlaitossa voi hellalle tai uuniin laitettu ruoka unohtua, jos väliin tulee jokin häiriötekijä, keskeytys, esimerkiksi puhelin tai ovikello soi.

Liikenteen seassa liikkuminen taas voi sairastuneesta tuntua kaoottiselta, sillä hänen voi olla vaikea seurata, mitä missäkin tapahtuu. Jos elämä alkaa kapeutua toimintakyvyn laskun myötä, myös masennuksen riski kasvaa.

Läheisten tuki on tärkeää

Läheisten tuella on tärkeä merkitys sairastuneen kuntoutumisessa. Läheiset voivat myös auttaa toimintakyvyn ja käyttäytymisen muutoksen havainnoinnissa ja tiedon väittämisestä terveydenhuollon ammattihenkilölle.

– Sairastuneen on tärkeää löytää oma polkunsa kuntoutumiseen. Sairastuneen oman mielipiteen ja näkemyksen kuuleminen on hoidossa ja kuntoutuksessa tärkeää, Saar painottaa.

Sairastunut saattaa kuitenkin joskus kärsiä oiretiedostamattomuudesta, jolloin hän ei tunnista tapahtuneita muutoksia tai sairastuneella voi olla myös kiire saada arki raiteilleen, palata vanhoihin toimintoihin nopeasti. Näissä tilanteissa on tärkeää, että läheiset tuovat myös omaa näkemystään tilanteesta esiin.

Kuntoutus on yksilöllistä

Sairastuneen kuntoutus alkaa usein jo sairaalan osastolla ja jatkuu tämän jälkeen ehkä poliklinikkakäynteinä. Joskus sairastuneella saattaa olla kiire kotiutua tai oireita ei muusta syystä tunnisteta heti sairastumisen jälkeen. Tällöin sairastunut saattaa myöhemmin ohjautua tutkimukseen esimerkiksi työterveyshuollon kautta.

– Joskus sairastunut ohjautuu tutkimukseen siinä vaiheessa, kun mielialaoireita on lähdetty hoitamaan ja kognitiivisia ongelmia ei ole vielä tunnistettu.

Sairastuneen kuntoutus suunnitellaan yksilöllisesti oirekuvan mukaan. Neuropsykologisen kuntoutuksen avulla voidaan saada apua kognitiivisiin vaikeuksiin, sairastumiseen ja toimintakyvyn muutokseen sopeutumiseen sekä mielialaongelmiin.

– Neuropsykologisen kuntoutuksen sisältö ja tavoitteet suunnitellaan yksilöllisesti ja yhteistyössä sairastuneen kanssa, Saar kertoo.

Kuntoutus tapahtuu usein myös moniammatillisesti, riippuen sairastuneen tarvitsemasta avusta. Esimerkiksi puheterapia ja toimintaterapia ovat yleisiä kuntoutusmuotoja AVH:n jälkeen.

  • Kuva: MOSTPHOTOS