Työterveyshuolto auttaa miettimään, milloin on oikea hetki palata työhön aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Pohdinnat oman työterveyslääkärin kanssa kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.
− Työterveyshuolto on yksi osanen sitä kokonaisuutta, joka yhdessä edistää ihmisen paluuta työelämään pitkän sairauspoissaolon jälkeen. Toimimme lääketieteen asiantuntijoina työnantajan suuntaan sekä linkkinä erikoissairaanhoidon ja työnantajan välillä, työterveyslääkäri Matti Eerola Terveystalosta luonnehtii.
Hänen mukaansa työterveyshuolto saa nykyään yleensä varsin nopeasti tiedon työntekijän aivoverenkiertohäiriöstä tai muusta vakavasta äkillisestä sairastumisesta.
− Aiempina vuosikymmeninä saattoi käydä niin, että työntekijä tupsahti vastaanotolle vasta juuri ennen töihin palaamistaan. Siinä sitten yhdessä alettiin ihmetellä, mikä tilanne oikeastaan on ja mistä lähdetään liikkeelle, Eerola kuvailee.
Nyt sitä vastoin yhteyttä aletaan yleensä pitää jo pitkän sairausloman aikana. Tämä mahdollistaa työntekijälle oman työterveyslääkärin hyödyntämisen sen pohtimisessa, milloin olisi sopiva hetki ainakin kokeilla töiden tekemistä.
Matti Eerolan mukaan parhaan ajankohdan määritteleminen ei ole aivan yksinkertaista.
− Liian varhain ei tietenkään kannata lähteä revittelemään. Muttei myöskään paluun tarpeeton lykkääminen ole työntekijän itsensäkään etu. Ajan kuluessa kynnys nousee yhä korkeammaksi, ja ajatus paluusta saattaa alkaa tuntua hyvin vaikealta.
Yhteinen, realistinen kuva
Työterveysneuvottelussa työntekijä, työnantajan edustaja ja työterveyshuolto kokoontuvat saman pöydän ääreen pohtimaan työntekijän työ- ja toimintakykyä sekä työn vaatimuksia. Matti Eerolan mukaan tavoitteena on ennen kaikkea muodostaa kaikille yhteneväinen ja realistinen kuva tilanteesta.
− Esimies ei yleensä ole lääketieteen asiantuntija, eikä hänen tarvitsekaan olla. Aivoverenkiertohäiriö ja sen aiheuttamat kognitiiviset ongelmat tai väsymys eivät näy päällepäin. Ilman avointa keskustelua esimies ei siis voi mitenkään tuntea tarkasti työntekijän haasteita ja toiveita.
Työterveysneuvottelussa voidaan esimerkiksi sopia konkreettisesti, kuinka pitkästä työajasta ja millaisista tehtävistä paluu aloitetaan. Matti Eerolan mukaan tarpeet muokata työtä aivoverenkiertohäiriön jälkeen ovat ainakin alkuvaiheessa usein sekä määrällisiä että laadullisia.
− Työntekijä itse saattaa olla hanakasti menossa täyttä höyryä takaisin vanhoihin tehtäviinsä. Vakavan sairauden ja sen aiheuttamien muutosten hyväksyminen on usein pitkä ja vaikea prosessi.
Matti Eerolan mukaan moni yllättyy siitä, kuinka kauan toipuminen kestää ja millaisia ylä- ja alamäkiä siihen kuuluu. Kudokset voivat parantua nopeastikin, mutta mieli tarvitsee enemmän aikaa asioiden käsittelemiseen.
− Mielialaongelmat tulevat monesti hieman jälkijunassa, kun fyysinen toimintakyky jo tuntuu palautuneen melko hyvin. Jos keskusteluapu sisältyy oman työterveyshuollon palveluihin, sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää.
Työ tuottaa terveyttä
Matti Eerolan mukaan onnistunut paluu työelämään on ennen kaikkea sairastuneen itsensä etu. Työ tuottaa terveyttä.
− Työllä on monta muutakin merkitystä kuin taloudellinen turva. Se antaa sosiaalisia kontakteja ja merkityksellisyyden kokemuksia. Me työterveyshuollossa uskomme vakaasti, että työelämässä oleminen kannattaa.
Eerolan mukaan on hyvä tiedostaa, että pitkän poissaolon jälkeen ajatus paluusta työhön herättää lähes jokaisessa paitsi odotusta myös ahdistuksen tunteita. Pienemmässä mittakaavassa ilmiö on useimmille tuttu kesäloman päättymishetkistä.
Omille harteille ei myöskään tarvitse ladata liikaa odotuksia. Paluuseen voi yrittää suhtautua kokeiluna ja seurata mahdollisimman rauhallisesti, miten työt lähtevät sujumaan.
− Vaikka väsymys olisi kovaakin, se kuuluu asiaan eikä useimmiten ole pysyvää. Kuntoutuminen jatkuu pitkään, ja siinä on erilaisia vaiheita, Matti Eerola muistuttaa.
Paljon apua voi saada myös positiivisista ajattelumalleista.
− Rohkaisen kuntoutuvaa keskittymään kaikkeen siihen, mikä edelleen on mahdollista työssä ja vapaalla. Mahdollisimman vähän energiaa kannattaa käyttää menetettyjen asioiden murehtimiseen.
- Teksti: Mari Vehmanen
- Kuvat: MOSTPHOTOS
