Työterveyshuolto ohjasi oikeaan suuntaan

28.11.2022
Työterveyshuolto ohjasi oikeaan suuntaan

Kun Sinikka Leppämäki sai aivoinfarktin, käynnit työterveyshuollossa alkoivat pian. Siellä kehotettiin ensin unohtamaan työt ja keskittymään itseensä. Tuesta on ollut suuri apu työhön palaamisessa ja siellä jaksamisessa.

Sinikka Leppämäelle työ taloushallinnon asiantuntijana on ollut tärkeä osa elämää. Työ oli liiankin keskeisessä osassa kolme vuotta sitten, kun hän sai aivoinfarktin. Ajanjakso oli ollut kiireinen ja stressaava, joten lopputulos ei lopulta yllättänyt.

Leppämäki pääsi työterveyslääkärin vastaanotolle reilun kuukauden päästä sairastumisesta. Jyväskylässä oli alkanut Keski-Suomen toimintamalli, nykyinen TYÖOTE-toimintamalli, jossa työterveyshuolto pääsee tukemaan sairastunutta aiempaa aiemmin, samaan aikaan kun tämä käy vielä sairaalassa kuntoutuksessa.

– Koin tarvetta keskustella tulevista työhöni liittyvistä asioista, koska olin aina ollut hyvin sitoutunut työhöni, ja se oli ollut keskeinen asia elämässäni. Toisaalta olin aivan eksyksissä, mitä oli tapahtunut.

Leppämäki kävi työterveydessä lääkärin luona parin kuukauden välein ja välillä useamminkin. Samalla jatkuivat käynnit myös sairaalassa.

Väsymys yllätti

Leppämäki alkoi suorittamaan kuntoutumista, samalla tavalla kuin hän oli aiemmin pyrkinyt voittamaan vastaan tulleet vaikeudet. Hän tunsi huolta myös tekemättä jäävistä työtehtävistä. Sairauslomalla ollessaan Leppämäki kuitenkin huomasi, että jos päivään sattui enemmän kuin yksi energiaa vaativa tapahtuma, tuli tunne kuin ajaisi päin seinää.

Väsymys ilmoitti, ettei hän ollut vielä lähelläkään täyttä työkykyä.

– Onneksi työterveyslääkärini näki asian ja ohjasi minua oikeaan suuntaan ja kehotti unohtamaan työt sillä hetkellä ja keskittymään omaan hyvinvointiin. Silloin koin olleeni hyvissä käsissä. Käynnit helpottivat siinäkin, etten itse halunnut kuormittaa lähipiiriä jatkuvalla puhumisella tapahtuneesta.

Työterveydessä käydyt laajat keskustelut ja tuki eri asiantuntijoilta auttoivat kuntoutumisessa.

– Välillä unohtaa itsensä, mutta kun ulkopuoliset asiantuntijat kehottavat miettimään asioita, osaa toimia eri tavalla. Jouduin tekemään todella paljon töitä itseni suhteen ja muuttamaan ajatuksia elämän arvoista, jotka olivat ennen tapahtunutta ohjanneet elämääni.

Sinikka Lepomäki ottaa ilmeen heitettyjä syksyn lehtiä kiinni kahden lapsenlapsen kanssa.
Sinikka Leppämäki poimi kilpaa lapsenlasten kanssa syksyn varisevia lehtiä.


Takaisin työhön vaiheittain

Leppämäellä oli kova kiire takaisin töihin 7,5 kuukauden sairausloman jälkeen. Työterveyslääkäri tiesi kuitenkin tilanteen sairastumisen takana ja tunsi Leppämäen työsidonnaisuuden. Lisäksi hänellä oli tiedossa työn vaatimukset.

– Hän osasi toppuutella ja herätti ajattelemaan, ettei voimavaroja ole heti kokopäiväiseen työhön. Lääkäri ehdottikin, että aloittaisin 60 % työajalla ja tekisin aamupäivisin lyhennettyä työaikaa, etten väsyisi liikaa. Se oli oikea ratkaisu, ja siinäkin huomasi, että päivät väsyttivät, vaikka ne olivat lyhyitä.

Työterveyshuolto oli myös järjestänyt työnantajan kanssa työterveysneuvottelut, joissa käytiin läpi työtehtäviä ja niiden määrää. Myöhemmin työnantaja järjesti myös lisäresursseja työtehtävien vaatimalle tasolle, ja työmäärä jakautuu nyt tasaisemmin.

– Työterveydessä olen saanut vahvistusta näille asioille. Kun saa keskustella toisen kanssa, pystyy helpommin hahmottamaan, miten asia on ja mitä olisi hyvä tehdä, jotta jaksaminen paranee. Myös työntekijän vastuulla on puhua ja ottaa asioita esille työpaikalla.

Leppämäki on saanut tehdä töitä etänä sairauslomalta palattuaan. Aivoinfarktin jälkeen hän on kuormittunut metelistä ja hälystä enemmän.

– Toimistolla olisin samassa huoneessa muiden kanssa, mutta kotona pystyy paremmin keskittymään tarkkuutta vaativiin tehtäviin.

Kevyttä laskeutumista eläkkeelle

Kolmen kuukauden jälkeen Sinikka Leppämäki palasi kokopäiväiseen työhön, ja piti keskiviikkoisin lomapäivän. Näin väsymyksestä sai palautua keskellä viikkoa.

– Uskomaton juttu, että tähän päivään saakka olen saanut näin hyvää hoitoa. Edelleen käyn työterveydessä ja siellä mietitään jaksamiseen liittyviä asioita ja mitkä siihen auttavat. Aivoverenkiertohäiriöstä on jäänyt suurimpana oireena väsyvyys. Jos palavereja on useampi päivässä, takki on tyhjä.

Ajatuksena on ollut hakea osatyökyvyttömyyseläkettä ensi vuoden alkupuolella, minkä avulla jaksaisi olla eläkeikään asti työelämässä. Mittarissa on nyt 62 vuotta.

– En ota loppukiriä vaan tapahtuneesta oppineena etenen levollisin mielin kohti eläkkeelle jääntiä. Työvuosia on takana 46. Jo vuoden ajan olen halunnut päästä sairastumisesta eteenpäin ja tarttua elämään kiinni.

  • Teksti: Annina Ranimo
  • Kuva: Sinikka Leppämäen kotialbumi