Aikuiset eivät saa riittävästi puheterapiaa

6.5.2022
Aikuiset eivät saa riittävästi puheterapiaa

Liian vähäinen puheterapia sulkee afasiaa sairastavat neljän seinän sisälle.

Kaikki terapiaa tarvitsevat aikuiset eivät ohjaudu Suomessa puheterapiaan, ja myönnetyt terapiakerrat ovat vähentyneet vuosien myötä. Tämä selviää Afasian kuntoutustutkimus ry:n teettämästä kyselystä. Henkilöt, joilla on afasia, on yksi suurimmista puheterapiaa tarvitsevista aikuisryhmistä.

– Olen monesti nähnyt kuinka afasiaan sairastunut jää liian lyhyeksi jääneen puheterapiajakson jälkeen neljän seinän sisälle ikuiseen lockdowniin. Korona-aikana tällaiset sulut ovat väliaikaisina tulleet tutuiksi muillekin, kertoo puheterapeutti Anna Noutere Neurotiimistä.

Sekä Kela että kunnat myöntävät aikuisille vähemmän puheterapiaa kuin aiemmin. Jos puheterapiapalveluita on saatavilla vain vähän, ne suunnataan usein lapsille.

– Aivoliittoon tulee sekä ammattilaisten että huolestuneiden läheisten yhteydenottoja. Puheterapiaa on voinut joutua odottamaan puoli vuotta ja tämänkin jälkeen se on ollut harvajaksoista, toteaa Aivoliiton puheterapeutti Maria Vinberg.

Puheterapeutit näkevät suurena ongelmana, että lievempiä häiriöitä kuntoutetaan entistä vähemmän, vaikka nämä henkilöt voisivat hyötyä puheterapiasta kaikkein eniten. Osa voisi puheterapian avulla toipua häiriöstä kokonaan.

– Lieväänkin afasiaan sairastunut, jonka ongelmaa ulkopuoliset eivät edes huomaa, voi kokea toimintakykynsä muuttuneen niin rajusti, että jää kaikesta yhteiskunnan toiminnasta ulkopuolelle. Ihan turhaan, sillä pystyisimme auttamaan monin tavoin, sanoo Noutere.

Miksi puheterapiaan ei pääse?

Lähetteen puheterapiaan tekee lääkäri. Hän myös arvioi puheterapiakertojen määrän tarpeellisuuden. Arviointien lähetekäytännöissä on vaihtelevuutta.

– Arvioivan puheterapeutin asiantuntemusta pitäisi kuunnella aiempaa enemmän lähetteiden teossa. Kaikissa paikoissa tiimissä ei ole ollenkaan puheterapeuttia, sanoo Vinberg.

Erityisen huolestuttavana puheterapeutit pitävätkin sitä, että joissain kunnissa puheterapeutti ei näe ollenkaan afasiaan sairastunutta. Työpaikkoja sekä kunnallisille puheterapeuteille sekä aikuisneurologiaan kaivattaisiinkin kovasti lisää.

– On epäeettistä, että välillä puheterapiaa ei suositella, koska tiedetään, että maksajataho ei tule sitä järjestämään. Tarve tulisi ilmaista aina, pohtii Noutere.

Kela edellyttää puheterapiaa myöntääkseen, että vaikeavammaisuuden kriteeri täyttyy, jolloin henkilöllä on useimmiten oltava jokin liikunnan rajoitus. Kela ei myöskään korvaa yli 65-vuotiaiden puheterapioita.

Tällöin puheterapian voi myöntää kunta. Osa kunnista myöntää kuntoutusta hyvin ja osa ei juuri ollenkaan. Pieniä määriä puheterapiaa tehdään myös vakuutusten kautta.

Asiakkailla on lisäksi vaikeuksia päästä terapiaan pitkien etäisyyksien ja kuljetuspalveluiden ongelmien vuoksi, minkä vuoksi muutama Noutereenkin asiakas on lopettanut puheterapian.

– Jos on toispuolihalvaantunut ja Kela-taksit tulevat milloin sattuu ja taksia joutuu odottamaan puolitoista tuntia terapian loppumisen jälkeen, voi se olla liian raskasta, kertoo Noutere.

Monellako sanalla pitäisi pärjätä?

Puheterapiaa myönnetään usein 10–20 kertaa, mutta puheterapeuttien mukaan tämä on yleensä liian lyhyt jakso kuntouttamiseen. Aikaa tarvitaan sekä kielellisten toimintojen palauttamiselle että erilaisten puhetta tukevien ja korvaavien keinojen harjoittelemiselle.

– Jos ajatellaan, että vain välttämättömimmät asiat kuntoutetaan puheterapiassa, voisin kysyä, mitkä ovat ne 20 sanaa, joilla itse haluaisit selviytyä loppuelämän, pohtii Noutere.

Kuntoutus ei myöskään jää pysyvälle tasolle liian vähäisellä kuntoutuksella. Vaikka puheterapiassa olisi jo saavutettu tiettyjä asioita, puhe herkästi taantuu, jos taitoja ei saada harjoittelun kautta yleistettyä arkielämään.

Kielelliset vaikeudet vaikuttavat lievinäkin jokaiseen elämän osa-alueeseen: yhteiskunnassa toimimiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja perhe-elämään. Afasiaan sairastuminen on valtava elämänkriisi, joten myös henkisen puolen kuntouttaminen on tärkeä osa prosessia.

– Puheterapeutit kuulevat usein, kuinka puheterapia on pelastanut sekä kuntoutujan oman että läheisten elämän, kertoo Noutere.

Valittaminen kannattaa

Jos ei ole saanut ollenkaan puheterapiaa tai käyntejä tarvitsisi enemmän, kannattaa ottaa yhteys hoitavaan lääkäriin ja pyytää pääsyä puheterapian tarvearvioon. Läheiset voivat auttaa ajan varaamisessa.

– Ei ole koskaan väärin ottaa yhteyttä. Kotona voi kirjata valmiiksi asioita, miten afasia on muuttanut arkea. Tämä helpottaa oireiden tunnistamista ja asioista kertomista. Apuna voi käyttää esimerkiksi AVH puheeksi -läheisen kyselylomaketta, kertoo Vinberg.

Jos puheterapiaa ei pyynnöstä huolimatta myönnetä, asiasta kannattaa valittaa. Asiakkaan on tehtävä valitus itse, mutta läheisiltä ja Aivoliiton sosiaalityöntekijältä voi pyytää apua. Jos hoitoon on tyytymätön, voi ottaa yhteyttä myös potilasasiamieheen.

– Välillä lääkäri on arvioinut terapiakäyntien määräksi 60, mutta Kela myöntääkin niitä vain 30. Moni on saanut pidempään terapiaa, kun on valittanut, sanoo Vinberg.

  • Teksti: Annina Ranimo
  • Kuva: Eliisa Laine