Aivojen ja nuorten vuosikymmen - 1990-luku

Erityisosaamiskeskus Suvituuli valmistui Turkuun tarjoten tilat sopeutumisvalmennuskursseille, ja nuortentalot alkoivat auttaa erityisnuoria itsenäistymisessä.

Afasia- ja aivohalvausyhdistysten liitolla oli 1990-luvulla vireää varainhankintaa. Oulun alueyhdistyksessä työskennellyt Risto Lappalainen muistelee katukeräyksen hauskoja sattumuksia, jossa kerättiin rahaa erityisosaamiskeskuksen rakentamiseksi:

Oulussa oli lipaskeräys marketin edessä. Eräs yhdistyksestä keräsi kahdeksassa tunnissa 1000 markkaa kun taas toinen 12 markkaa. Paljon oli merkitystä sillä, miten lähestyi ihmisiä ja kuinka vakuuttava oli. Parhaita keräyspaikkoja olivat Alkojen oven edustat. Ehkä ihmisille tuli tunne, että jos on varaa viinaan niin sitten on varaa lahjoittaakin.

Erityisosaamiskeskus Suvituulen avajaisia Turun Hirvensalossa vietettiin vuonna 1996, jolloin kuntoutustoiminta pääsi laajentumaan kasvavan tarpeen myötä. Suvituulessa asiantuntijat neuropsykiatrisista valmentajista fysioterapeutteihin ja psykologeista puheterapeutteihin toimivat tiiminä saman katon alla yhdessä kursseilla koko perheen hyväksi. Esteettömästä talosta löytyvät majoitushuoneet, uima-allas, saunatilat, kuntoiluhuone, suuri liikuntasali ja ravintola.

Valmistuessaan Suvituuli oli Suomen ensimmäisiä erityisesti sopeutumisvalmennuksen toteuttamiseen suunniteltuja osaamiskeskuksia. Suvituulen myötä moniammatillisen kuntoutuksen kehittäminen sai hyvät puitteet ja on näin mahdollistanut laadukkaan ja asiakaslähtöisen kuntoutustoiminnan, kertoo palvelupäällikkö Pekka Kankaanpää.

Keskuksessa toimi sen alkuajoista lähtien myös Kommunikaatiokeskus, joka oli varustettu tietokoneilla, kuntoutusohjelmilla ja kommunikoinnin apuvälineillä. Nykyään verkossa sijaitseva Kommunikaatiokeskus kokoaa yhteen Aivoliiton kommunikointia helpottavat palvelut afaatikoille ja heille, joilla on kehityksellinen kielihäiriö.

Lapsijäsenten oikeuksien valvonnassa nousi 1990-luvulla esiin elämänlaatu peruskoulun jälkeen liiton tekemän tutkimuksen pohjalta. Liiton ensimmäinen Nuortentalo valmistui vuonna 1997 Turkuun Suvituulen lähelle. Saman vuoden Afasialehdessä kerrotaan:

Nuortentalohanke lähti liikkeelle havainnosta, että moni dysfaattinen nuori jää vanhempiensa kotiin asumaan eikä jatka opintojaan. Koska työpaikan saaminen voi olla hankalaa, moni dysfaattinen nuori jää eläkkeelle.

Nuortentaloissa peruskoulun päättäneet nuoret, joilla on diagnoosina esimerkiksi neurokirjon häiriö, pääsevät edelleen asumaan ja harjoittelemaan itsenäistä elämää tuetusti omissa yksiöissään. Nykyään Nuortentalo löytyy myös Kuopiosta. Asumispalvelujen lisäksi muille nuorille on tarjolla ammatillista tukihenkilöpalvelua ja valmennuksia.

Paikallisyhdistyksiä perustettiin 1990-luvun loppupuolella vilkkaasti: liiton postilaatikkoon putosi uusi jäsenhakemus lähes joka kuukausi. Uusista jäsenyhdistyksistä valtaosa oli dysfasiayhdistyksiä, joita perustettiin yhä kiihtyvällä vauhdilla ympäri Suomea.

Olen kovin iloinen siitä, että olen voinut olla mukana liiton kehitysvaiheissa ja nähdä koko myönteisen kehitysprosessin kuntoutusrintamalla. Olen myös iloinen siitä, että nuorena psykologina lähdin rohkeasti mukaan vapaaehtoiseen vammaisjärjestötyöhön, jonka myötä olen saanut elämääni sellaisia suurenmoisia sisältöjä, joita ilman olisin jäänyt vain virkatöitä punnertamalla, kertoo Turun seudun AVH-yhdistyksessä puheenjohtajana toiminut Maritta Melander.

Liiton siteet tutkimusta tekeviin tahoihin ovat kautta historian olleet lujat ja kestävät − osittain syystä, että liiton ammattimaiseen henkilökuntaan ja läheisiin vaikuttajiin on aina kuulunut alan nimekkäimpiä tutkijoita. Liiton omia tutkimuksia ja tutkimusyhteistyötä on tehty asioissa, joista on käytännön hyötyä jäsenistön kannalta.