Mielekkäät harrastukset hoitavat aivoterveyttä

10.1.2022
Mielekkäät harrastukset hoitavat aivoterveyttä

Stressi lievittyy, muisti vetreytyy ja vireystila paranee – harrastaminen on monipuolista ravintoa aivoillemme. Mutta millaiset harrastukset ovat erityisen kyvykkäitä kohentamaan aivoterveyttämme? Professori, aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta vastaa.

Tiedäthän sen tunteen: kun pääset lempiharrastuksesi pariin toteuttamaan itseäsi ja saat päivääsi sisältöä, mielesi tuntuu iloiselta ja rentoudut. Mikä sen parempaa!

– Harrastaminen on oikeastaan roolin omaksumista. Harrastusrooli on usein erilainen kuin esimerkiksi työrooli, sillä harrastaminen perustuu vapaaehtoisuuteen, luonnehtii aivotutkija, professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Kuvittele olevasi ammatiltasi hoitaja, jolle potilas kiukkuaa. Et voi sanoa samalla mitalla takaisin, vaan sinun on pitäydyttävä työroolissasi.

– Mutta kun raskaan työpäivän jälkeen vaihdat roolia ja lähdet vaikkapa koiran kanssa metsälenkille, harrastuksesi tuottaa sinulle aivan erilaisia tuntemuksia kuin mitä sait tänään työstäsi. Mielialasi kohenee ja stressi lievittyy – eikä sen hankalan potilaan tapauskaan tunnu ehkä enää niin ikävältä.

Harrastaminen aktivoi aivojen palkkiojärjestelmän

Liikkuminen luonnossa, kuorolaulu, tanssi, lauta- ja korttipelit, käsi- ja puutyöt sekä ristikot ja sudokut. Tässä on muutama esimerkki niistä harrastuksista, joiden tiedetään tekevän erityisen hyvää aivoille. Minna Huotilainen kertoo, että harrastaessamme aivojen palkkiojärjestelmä aktivoituu.

– Järjestelmä on hyvin vanha, peräisin ihmisen evoluution alkuajoilta. Se ohjaa meitä tekemään asioita, jotka motivoivat meitä.

– Kun toteutamme itseämme ja saamme harrastamisesta positiivisia kokemuksia, palkkiona on aimo annos hyvää mieltä. Se taas tuottaa monia aivoterveyden kannalta toivottavia vaikutuksia.

Motivaatio haastaa oppimaan

Harrastamisen ytimessä on Huotilaisen mukaan motivaatio – toisin sanoen se tila, joka kannustaa meidät toimimaan, olemaan virkeällä ja aikaan saavalla mielellä ja tavoittelemaan asioita, jotka koemme palkitsevina.

– Harrastuksista saamamme mielihyvä tuottaa puolestaan lisää motivaatiota. Tästä koituu se, että jaksamme ja haluamme lähteä tavoittelemaan tuota mielihyvää aina uudelleen. Motivaatio on tahtoa tehdä asioita, ja ellei sitä olisi, masentuisimme.

Toinen, ehkä yllättäväkin seikka, joka ajaa meitä mieliharrastuksemme pariin, on oppiminen.

– Harva mieltää harrastamisen oppimistapahtumaksi. Sitä se kuitenkin tutkimusten mukaan on. Oppiminen on aivoillemme äärimmäisen tärkeää, sillä jos eläisimme muuttumattomassa ja virikkeettömässä ympäristössä, alkaisivat kognitiiviset eli tiedolliset taitomme nopeasti rapistua. Tammea kaveriringissä pelaava pappa joutuu miettimään seuraavaa siirtoaan ja pohtimaan myös vastapelurinsa liikkeitä laudalla – ja näin ikääntyvätkin aivot oppivat.

Oppiminen harrastaessa on kuitenkin selvästi erilaista kuin oppiminen esimerkiksi työelämässä.

– On aivan eri asia testata erilaisia mausteita omassa kotikeittiössä, jos pitää kokkaamisesta, kuin opetella uuden digialustan aakkosia sen takia, että työnantaja niin käskee.

– Harrastaessamme saamme itse valita, mihin ryhdymme ja mitä taitoja harjoitamme. Jälleen palaamme motivaatioon: halustamme tehdä ja oppia syntyy se kaikkein voimakkain mielihyvän kokemus.

Muistisairaussuojaa harrastuksista

Kun on tutkittu ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet pitkän iän ja säilyneet vieläpä hyvämuistisina ja kognitiivisesti vireinä, on samalla katsottu, mitä he ovat elämässään harrastaneet.

– Kutsun tällaisia tutkimuksia tervaskantotutkimuksiksi. Niissä muun muassa seurataan, miten muisti ikääntyessä muuttuu, mitä tapahtuu kyvylle oppia uutta ja kuinka käy esimerkiksi tarkkaavuuden. Näitä kehityskulkuja verrataan sitten siihen, mitä tutkittavat harrastavat, Huotilainen kertoo.

Ikäihmisten harrastetutkimuksissa on havaittu, että jotkut harrastukset suojaavat muistisairauksilta muita enemmän.

– Erässä tutkimuksessa oli ryhmä, jossa vanhukset harrastivat etenkin musiikkia, lukemista, liikuntaa, kortti- ja lautapelejä ja erilaisia ristikoita. Tässä ryhmässä oli muistisairauden puhkeaminen seuranta-aikana epätodennäköisempää kuin muissa harrasteryhmissä, professori toteaa.

Miksi näin? Huotilaisen mukaan todennäköisesti juurikin sen vuoksi, että tämäntyyppisissä harrastuksissa käytetään paljon vanhaa ja opittua tietoa ja taitoa – mutta hyvin usein myös hankitaan uutta.

– Muistin ja muiden kognitiivisten kykyjen harjoittaminen yhdistettynä kivaan ja palkitsevaan tekemiseen näyttää siis suojaavan aivojamme ihan oikeasti.

Liikunta tuottaa aivoterveysetuja

Aivoissa on aivan erityinen ja oma palkkiomekanisminsa liikunnalle. Minna Huotilaisen mukaan liikuntaharrastukset ovat erityisen suositeltavia siksi, että niillä on nopeita ja välittömiä terveysvaikutuksia, mutta myös hitaammin ilmeneviä, hyvää tuottavia aivoterveysetuja.

– Liikunta on tosi hyvä säätelemään ihmisen vireystilaa. Jokainen tietää sen, että jos istuu pitkään paikoillaan, alkaa väsyttää – ja jo se virkistyttää, että nousee vähäksi aikaa jaloittelemaan. Aivot kykenevät vähäisenkin liikkumisen seurauksena pitämään paremmin yllä esimerkiksi tarkkaavuutta.

Liikunta vaikuttaa välittömästi myös muistiin. Tutkimuksissa on huomattu, että koehenkilöt oppivat paremmin, muistivat uutta ja kykenivät palauttamaan tehokkaammin mieleensä vanhaa silloin, jos he olivat liikkkuneet juuri ennen tutkimusta.

Hermokasvutekijälle pontta liikuntaharrastuksista

Liikuntaharrastukset hyödyttävät aivoterveyttä myös solutasolla. Liikunta lisää hermokasvutekijä BDNF:n ja mielialan ylläpitämisessä tärkeän välittäjäaine serotoniinin tuotantoa aivoissa. Yhdessä ne toimivat kuin moottorin voiteluaine: ne antavat luistoa etenkin niille aivoalueille, joille muistimme keskittyy.

– Sanoisin toisaalta myös niin päin, että hermokasvutekijän sekä serotoniinin määrä pysyy aivoissa normaalina niillä henkilöillä, jotka liikkuvat säännöllisesti. Jos liikuntaa ei harrasta ollenkaan, BDNF:n ja serotoniinin määrä alenee niin selkeästi, että liikkumattomuus alkaa vaikuttaa jo oppimista heikentävästi.

Liikunnan pitkän aikavälin positiivisia vaikutuksia on myös tutkittu – ja ne vahvistavat olettamusta siitä, että säännöllisellä liikunnalla voi hidastaa aivojen ikääntymistä.

– Liikunnallinen elämäntapa on toisin sanoen kuin ravintoa aivoillemme. Mitä palkitsevampana liikuntaharrastustamme pidämme, sitä virkeämpänä ja motivoidumpana haluamme jatkossakin hakea mielihyvää itsellemme tärkeistä asioista, Huotilainen summaa.


Teksti: Essi Kähkönen
Kuva: Mostphotos