Uni on aivojen aikaa

Uni on keksitty aivoja varten. Nukkuja ei sitä huomaa, mutta hänen aivoissaan aherretaan kuin yövuorossa konsanaan. Yön aikana aivot peseytyvät, tankkaavat ja remontoivat itseään. Aivoterveyttä ei ole ilman unta.

Unen merkitys jaksamiselle ja hyvinvoinnille on useimmille arkinen ja kantapään kautta opittu selviö. Unta vastaan on kuitenkin pyristelty myös tieteessä, kertoo unitutkija Tarja Stenberg Helsingin yliopistosta. 

- Vielä 40 vuotta sitten ajateltiin, että uni on jotain, josta ihmiskunnan pitää päästä eroon, hän hymähtää.

Nyt tiedetään toisin. Uni on aivoille välttämätöntä huolto- ja lepoaikaa, josta ei voi tinkiä loputtomiin. Vaikka aivot elpyvät unessa, ne ovat silti hyvin aktiiviset unen aikana, Tarja Stenberg sanoo. Uusin havainto aivojen yövuoron tehtävistä liittyy puhtaanapitoon.

- Aivosolujen välissä ja ympärillä on nestettä, johon kertyy hereillä olon aikana erilaisia kuona-aineita. Kun vaivumme uneen, solujen välitila alkaa suurentua ja aivojen nestekierto tehostuu. Aivot siis huuhtelevat itseään ja hankkiutuvat eroon haitallista aineista, Stenberg kertoo.

Aivojen nestekierron on todettu poistavan aivoista muun muassa Alzheimerin tautia aiheuttavaa amyloidi-valkuaisainetta. Tarja Stenberg arvelee, että yöllinen ”aivopesu” auttaa aivoja poistamaan monia muitakin haitallisia jätteitä, mutta mitä ne ovat, on vielä tutkimusta vailla.

Koska aivot eivät joudu unen aikana käsittelemään ulkopuolelta tulevaa aistitulvaa, niiden soluilla on aikaa tankata energiaa tulevaa valvejaksoa varten. Aivot käyttävät ravintonaan glukoosia eli sokeria, jota ne kuluttavat enemmän kuin mikään muun elimistön osa.

Rakennus- ja purkutöitä

Aivotutkimus on romuttanut aikaa päivää sitten käsityksen aivoista, jonka solut eivät pysty uudistumaan. Päinvastoin, aivot ovat pitkin elämäämme muuttuva, muovautuva ja korjautuvakin kokonaisuus. Uni on muovautuvuudelle erittäin tärkeää.

- Unen aikana aivoissa hermosoluissa ja niiden välisissä yhteyksissä tapahtuu muutoksia. Osa yhteyksiä heikkenee ja osa vahvistuu. Yhteydet, joita ei tarvita, siivotaan pois, Tarja Stenberg kertoo.

Toisin kuin usein väitetään, unen aikana emme kuitenkaan enää opi uutta. Oppi, uusi tieto, on tullut näön, kuulon ja muiden aistien kautta hereillä ollessa. Yöllä aivot järjestelevät tätä tietoa ja siirtävät sitä paikoilleen muistin säiliöihin. Uni liittyy oppimiseen myös siten, että aivosolujen uusiutuminen näyttää yöaikaan olevan vilkkainta niissä aivojen osissa, jotka liittyvät oppimiseen ja muistamiseen.

Koska aivot ovat muuntuva ja kasvava elin, niiden vilkkaimmissa kehitysvaiheissa riittävä uni olisi hyvin tärkeää. Unitutkimuksessa on herätelty keskustelua eritoten teini-ikäisten unitunneista, joita moni uhraa somelle ja muulle alati tarjolla olevalle viihdykkeelle. Myös aikuisten keskimääräisen yöuni on lyhentynyt viimeisten kahdenkymmenvuoden aikana noin kaksikymmentä minuuttia.

Aivojen sudenhetki

Uni ei ole kautta yön samanlaista, vaan luonto tarjoaa sitä nukkujalle kahtena laatuna: rem-unena ja non-rem-unena. Jälkimmäistä voi nimittää syvän unen vaiheeksi, ja sitä on valtaosa, 80 prosenttia, koko uniajasta. Se on unta, jossa aivotoiminta hiljenee selvästi. Syvän unen yksi tärkeimmistä ilmiöistä on verenpaineen lasku. Paine laskee sekä aivojen ja että koko elimistön suonistoissa. Jos nämä vähemmän paineistetut tunnit jäävät tulematta, tai syvän unen tunnit jäävät lyhyiksi, suoniston terveys kärsii aikaa myöten ja verenpainetauti uhkaa.

Verenpaine on myös tekijä, joka tekee toisesta univaiheesta, rem-unesta, koetinkiven aivoille. REM-unen aikana tapahtuu kummia, sillä aivokuori syttyy toimimaan kuin ihminen olisi valveilla. Suurin osa lihaksista lamaantuu kokonaan niskasta alaspäin. Hengitys kiihtyy ja silmät alkavat liikkua nopeasti luomien alla (englanniksi rapid eye movement, josta tulee lyhenne rem). Samaan aikaan myös verenpaine villiintyy, se voi nousta ja laskea miten sattuu. Hyvässä kunnossa olevat aivosuonet kestävät verenpaineen vuoristoradan, mutta jos suonissa on esimerkiksi kalkkeumaa, suonet ovat kovilla.

- Rem-uni ajoittuu uusien aamuyöhön, jolloin tapahtuu paljon ainakin sydäninfarkteja, Tarja Stenberg huomauttaa.

Unenpuute voi olla vauhdittamassa verenpainetaudin syntyä ja liian korkean verenpaineen tiedetään olevan aivoverenkiertohäiriöiden suurin riskitekijä. Unettomuus lisää aivojen ahdinkoa myös epäsuorasti, sillä väsyneen ihmisen ruokahalun säätely ei toimi järjellisesti, vaan mieliteko eritoten rasvaan ja hiilihydraatteihin kasvaa. Siksi unettomuus voi johtaa ylipainoon. Ylipaino ei taas tee hyvää verenpaineelle, vaan nostaa sitä.

Unettomuus ja aivot

Unen aivovaikutuksista on opittu paljon juuri unen puutteen tai unettomuuden kautta. Väsynyt ei muista, luovuus kärsii, mieliala heittelee ja arvostelukyky voi pettää pahemman kerran. Liika valvominen vaikuttaa myös oppimis- ja keskittymiskykyyn. Melkein yleistietoa on jo kiteytys, jonka mukaan että yhden yön valvominen aiheuttaa promilleen humalaa vastaavan tilan. Unettomuus iskee siis kovimmin aivoihin.

Samoja huonoja aivovaikutuksia saa aikaan vähitellen kertyvä univaje, joka on nyky-yhteiskunnan vitsaus. Nekin, jotka ehkä nukkuisivat hyvin, eivät malta mennä nukkumaan ajoissa.

Univajeella tiedetään olevan vaikutuksia myös kehon puolustusjärjestelmiin. Tarja Stenberg kertoo tutkimuksesta, jossa terveet nuoret miehet nukkuivat viikon ajan vain neljä tuntia yössä. Koejakson jälkeen huomattiin, että miesten elimistöön oli ilmaantunut muutoksia, joita nähdään ihmisillä, jotka sairastumassa tyypin 2 diabeteksen.

Unettomuus näyttää suosivan elimistön matala-asteista tulehdustilaa. Sen muina aiheuttajina pidetään muun muassa ylipainoa, liikkumattomuutta ja epäterveellistä ruokavaliota.

- Liian vähän nukkuvilla ihmisillä elimistön tulehdusarvot ovat koholla. Kohonneet tulehdusarvot ovat aivoverenkiertohäiriöiden ja sydänsairauksien riskitekijä, vaikka emme tiedäkään vielä miksi näin on, Tarja Stenberg huomauttaa.

Matala-asteisen tulehdus häiritsee koko elimistöä, mutta ulottuuko myös aivoihin?

- Aivoissa tulehdusprosessit ovat erilaisia, siellä eivät esimerkiksi vaikuta samat tulehdussolut kuin muualla elimistössä. Mitä niille tapahtuu univajeessa, sitä tutkitaan vasta.

Artikkeli on julkaistu AVH-lehden numerossa 2/2015.