Aivojen muovautuminen ei lopu koskaan – ja vielä vanhanakin ihminen oppii uutta. Suurimmat harppaukset aivojen kehityksessä tapahtuvat kuitenkin kohdussa sekä vauva-, leikki-, koulu- ja murrosiässä.
Aivojen varhainen kehitys: Ennen syntymää – muutama kuukausi syntymän jälkeen
Ihmisalkion aivot ja selkäydin alkavat kehittyä toisella raskauskuukaudella. Ensimmäisenä kehittyvät aivojen alkeellisimmat osat ja vähitellen kehitys etenee monimutkaisempiin rakenteisiin.
Kolmannella raskauskuukaudella aivosolut alkavat muodostaa ensimmäisiä hermoratoja. Keskushermosto alkaa lähettää viestejä kehittyvään elimistöön, ja jotkut refleksit saavat tuolloin alkunsa.
Neljännellä raskauskuukaudella sikiö reagoi kosketukseen. Kuudennella raskauskuukaudella alkaa hermosolujen varhainen erilaistuminen; muun muassa solujen väliset hermoliitokset eli synapsit kehittyvät. Seitsemännellä raskauskuukaudella sikiö reagoi jo ääneen ja valoon.
Tärkeitä, ihmisen eloon jäämisen kannalta keskeisiä toimintoja, kuten sydämen sykettä, hengitystä sekä uni-valverytmiä sekä perusvireyttä, säädellään aivorungosta. Aivorunko kypsyy molemmin puolin syntymää, ja varhaiset kokemukset muovaavat tätä kehitystä.
Vastasyntynyt osaa esimerkiksi tunnistaa äitinsä tuoksun, äänen ja kasvojen piirteet. Aivojen tässä kehitysvaiheessa pienen vauvan tapa hahmottaa maailmaa on hyvin mustavalkoinen: on vain hyvältä tai pahalta tuntuvia aistimuksia sekä miellyttäviä tai epämiellyttäviä tuntemuksia.
Tunneaivokuoren kehitys: 2 kuukautta – 1,5 ikävuotta
Tunneaivokuori kypsyy voimakkaasti noin puolentoista vuoden ikään saakka. Se näkyy reagointina ympäristöön ja lähellä oleviin ihmisiin. Jo parikuukautinen vauva hakee katseellaan ihmiskasvoja ja hamuaa kosketusta, ja vauva alkaa esimerkiksi matkia vanhempiensa ilmeitä. Kaikki tämä on olennaista vauvan aivojen myöhemmälle kehitykselle.
Kasvavan vauvan kehittyvä tunneaivokuori kykenee tämän kehitysvaiheen aikana ymmärtämään maailmaa jo hieman monipuolisemmin kuin vastasyntyneenä: vauva aistii tunteita ja tunnelmia ja oppii, että jotkut asiat ovat tavoiteltavampia kuin toiset – ja on asioita, joita kannattaa välttää. Tällaiset tunnekokemukset herkistävät vauvan aivoja: vauva esimerkiksi oppii, että ”kun minä hymyilen ja jokeltelen, vanhempanikin hymyilevät – olen heille tärkeä ja rakas”.
Varhaisessa taaperovaiheessa aivojen tämä kehitysvaihe näkyy lapsen käyttäytymisessä monin eri tavoin. Lapsen kiintymys suuntautuu muutamaan lähellä olevaan ihmiseen, kun taas muita hän alkaa vierastaa. Lapsi myös oppii, että läheisillä ihmisilläkin on ajatuksia ja tunteita, joita hän kykenee seuraamaan. Lapsi saattaa esimerkiksi tarkistaa vanhempiensa kasvoilta, onko jokin eteen tuleva outo tai yllättävä tilanne turvallinen.
Toisaalta lapsi ryhtyy testailemaan läheisiään ja sitä, miten nämä reagoivat eri tilanteisiin. Puuronsa tahallaan kaatava lapsi nauttii teostaan, mutta seuraa samalla äitinsä reaktiota ja oivaltaa nopeasti, että äidistä tällainen käytös ei ole toivottavaa.
Ajattelevan ja yhdistelevän aivokuoren kehitys: 1,5 vuotta – läpi lapsuuden ja nuoruuden
Aivoissa on oikea ja vasen aivopuolisko, ja aivot käsittelevät tietoa samanaikaisesti kahdella eri tavalla. Aivojen oikea puoli yhdistelee ja näkee kokonaisuuksia, vasen puoli taas erottelee ja yksilöi havaintoja. Karkeasti jaoteltuna oikea puoli on aivojen tunnepuoli ja vasen taas tietoisen ajattelun ja järjen puoli.
Aivojen oikean puolen toiminta kehittyy vasenta varhemmin, ja varhaisessa lapsuudessa oikea aivopuolisko ohjaa lapsen toimintaa selvästi vahvemmin kuin myöhemmässä lapsuudessa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten lapsi tulkitsee vaikkapa torumista: pieni lapsi on herkempi sille, millä tavalla torut annetaan kuin sille, mitä itse asiassa sanotaan.
Aivojen vasen eli tietoisen ajattelun puoli on vastaavasti kiihkeässä kehitysvaiheessa toisen ja kolmannen ikävuoden aikana. Tämä saattaa osaltaan selittää uhmaiän käytöstä: aivojen vasen puoli ”puhuu”, kun lapsi harjoittelee olemaan asioista omaa mieltä.
Muistin ja hienomotoriikan kehittyminen: 2–8 ikävuotta
Noin kaksivuotiaana lapselle alkaa kehittyä kyky suunnitella omaa toimintaansa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että jo pieni lapsi osaa siirtää tuolin sellaiseen paikkaan, josta hän tuolille kiipeämällä yltää haluamaansa esineeseen.
Neljän vuoden iässä aivot kehittyvät jälleen voimakkaasti. Se näkyy muun muassa entistä sujuvampana puheen tuottamisena ja kielen ymmärtämisenä.
6–8 vuoden iässä kehittyvät lapsen hienomotoriikka ja käden ja silmien yhteistyötä vaativat taidot. Lapsi oppii esimerkiksi kynäotteen ja piirtämisen sekä askartelun. Myös lapsen muistissa ja ajattelussa tapahtuu tässä ikävaiheessa tärkeitä muutoksia: lapsen on esimerkiksi aiempaa helpompaa luokitella esineitä, yhdistellä asioita sekä ymmärtää syyn ja seurauksen suhteita.
Tämä aivojen kehitysvaihe on erityisen oleellinen myös sosiaalisten tilanteiden tulkitsemiselle nyt ja tulevaisuudessa. Lapsi alkaa ymmärtää, miten hänen oma käytöksensä vaikuttaa muihin tai miten esimerkiksi ristiriitoja kannattaa sovitella.
Ikävuosiin 6–8 kuuluu myös ajan kulumisen ymmärtämisen kehittyminen. Enää kaikki ei tapahdu lapselle vain tässä ja nyt, vaan hän alkaa havainnoida ajankäyttöä. Lapsi voi esimerkiksi huomata, että aika kuluu joskus nopeasti: viikonloppu saattaa tuntua lyhyemmältä kuin pienempänä.
Loogisen ajattelun ja empatiakyvyn kehittyminen: 10–12 vuotta
10–12 vuoden iässä lapselle kehittyy kyky loogiseen ajatteluun, ja suunnitelmallisen toiminnan sekä muistamisen taidot jatkavat kehittymistään. Lapsi alkaa ymmärtää, että erilaisten tapahtumien syyt ja seuraukset ovat suhteellisia: joskus esimerkiksi valkoinen valhe on parempi vaihtoehto kuin aivan rehellinen vastaus.
Hän oppii toisin sanoen myötäelämistä ja empatiakykyä. Jos esimerkiksi koulukaveri kysyy mielipidettä hassunnäköisestä koululaukustaan, alle 10-vuotias vastaa usein rehellisesti, että ”aivan kauhee!” Yli 10-vuotias taas on kykenevä ajattelemaan vastauksen seurauksia, ja muuntaa kommenttinsa kohteliaaksi, jottei pahoittaisi ystävän mieltä: ”ihan kiva.”
Abstraktin ajattelun ja moraalikäsityksen kehittyminen: ikävuodet 13–15
13–15 vuoden iässä kehittyvät varsinkin ne aivojen alueet, jotka vastaavat muun muassa liikunnallisista kyvyistä sekä tilan hahmottamisesta. Nuoren kyky abstraktiin ajatteluun kehittyy, ja se näkyy esimerkiksi siinä, että matematiikan opiskelussa voidaan siirtyä konkreettisista esimerkeistä abstraktimpiin.
Ikävuodet 13–15 ovat herkkää vaihetta siksi, että aivosolujen yhteyksien määrässä tapahtuu yhtä iso muutos kuin taaperoiässä. Teinin aivoissa karsiutuu tiettyjä yhteyksiä ja jäljelle jääneet alkavat toimia tehokkaammin. Kuitenkin osa solutason karsiutumisesta voitaisiin välttää, jos murrosikäinen käyttäisi aivojaan ahkerasti. Tässä ikävaiheessa on tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsensa tekemisistä ja auttaisivat tätä suuntaamaan kiinnostustaan asioihin, jotka antavat kehittyville aivoille virikkeitä.
Murrosiässä nuoren aivojen oikea ja vasen eli ajatteleva ja tunteva puoli vuorovaikuttavat aivan uudella tavalla. Tämä näkyy muun muassa moraalisten valintojen pohdiskeluna. Nuori miettii, mikä on yhteiskunnan sääntöjen mukaan oikein ja mikä väärin, ja vastaako tämä sitä, minkä hän itse kokee oikeaksi ja vääräksi. Tämä aivojen kehitysvaihe voi näyttäytyä läheisille ehdottomuutena ja mustavalkoisuutena, sillä nuorella voi olla hyvin jyrkkiä näkemyksiä monista asioita.
Kun murrosikä päättyy, ovat aivojen suurimmat kehitysvaiheet ohi. Aivot toki muovautuvat edelleen, ja kokemukset kartuttavat henkistä pääomaa aina elämän ehtoopuolelle saakka.
Lähteinä: Mannerheimin Lastensuojeluliiton artikkelit lapsen aivojen kehityksestä; S. Carlsonin ja R. Harin teos Aivoaakkoset (Aalto-yliopisto) sekä Duodecim-lehden artikkeli ”Tunteet, varhainen vuorovaikutus ja aivojen toiminnallinen kehitys”.
Teksti: Essi Kähkönen
Kuva: Mostphotos
