Vagushermot – isossa roolissa stressinhallinnassa

15.8.2022
Vagushermot – isossa roolissa stressinhallinnassa

Kun vauhti kiihtyy, vagushermot painavat jarrua. Mielenhallinnassa ja stressinsiedossa onkin pitkälti kyse tahdosta riippumattoman hermoston kahden eri puoliskon välisestä tasapainoilusta. Voit itsekin rauhoittaa hermojasi esimerkiksi hengitysharjoituksin.

Oletko koskaan kuullut vagushermoista? Jos olet, tiedät varmaan myös sen, miten tuiki tärkeä rooli niillä on fyysiselle ja henkiselle terveydellesi. Kysytäänpä asiantuntijalta, mitä vagushermot ovat.

”Vagushermo on kymmenes aivohermomme. Niitä on kaksi kappaletta, vasemman- ja oikeanpuolimmainen vagushermo. Vagukset ovat hyvin tärkeitä hermoja, sillä niillä on monia olennaisia tehtäviä tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermojärjestelmämme toiminnassa”, tiivistää neurologian erikoislääkäri, professori Markku Partinen Helsingin yliopistosta.

Vagushermot hermottavat käytännössä kaikki sisäelimemme.

”Vagukset hidastavat sydämen rytmiä, säätelevät ja tarvittaessa laskevat verenpainetta sekä ohjaavat suolen happopitoisuuksia vaikuttamalla vatsahappojen eritykseen ja siten ruoansulatukseen. Tärkeimpiä tehtäviä vaguksella on säädellä ja tasoittaa hengitystämme. Virtsarakon ja sukuelinten toiminnassa sekä esimerkiksi pienten motoristen toimintojen, kuten nielemisen, hallinnassa vagushermoilla on niin ikään tekoa”, Partinen kertoo.

Vagus jarruttaa kun vauhti kiihtyy

Autonomisessa järjestelmässä tarvitaan sekä kiihdyttävää että jarruttavaa puolta. Siinä missä sympaattinen hermojärjestelmä painaa kaasua, parasympaattinen tarvittaessa toppuuttelee.

”Juuri tässä jarruttamisessa vagushermot ovat avainasemassa – puhutaankin hermoston vagaalisesta säätelystä. Jotta emme lähtisi stressaavassa tilanteessa laukalle, tarvitaan vagushermojen harjoittamaa hienosäätöä.”

Lääketiede on jo pitkään tuntenut vagaalisen systeemin mekanismit. Järjestelmän tuntemiseen perustuvat myös jotkut lääkkeet, jotka kykenevät kemiallisesti säätelemään autonomisen hermoston toimintaa.

”Yksi esimerkki vagaaliseen tasapainoon vaikuttavista lääkevalmisteista ovat astman hoitoon tarkoitetut lääkkeet. Niillä voidaan tarpeen mukaan säädellä keuhkoputkien toimintaa ja lievittää siten astmaan liittyviä hengitysvaikeuksia.”

Samat hermot ihmisellä ja käärmeellä

Vagushermot ovat lajinkehityksessä niitä varhimmin kehittyneitä hermoja. Ne löytyvät paitsi ihmiseltä ja muilta nisäkkäiltä, myös esimerkiksi käärmeiltä.

”Kun käärmettä uhataan, se jähmettyy ensin paikoilleen; toisin sanoen vagushermot rauhoittavat aluksi käärmeen ja estävät sitä hyökkäämästä turhaan.”

Mutta jos uhka ei poistu, vaguksen jarruttava tekijä voi kadota – ja silloin käärme puree.

”Ihminen puolestaan voi jarrun pettäessä esimerkiksi menettää malttinsa ja alkaa räyhätä.”

Mieli ja tunteet keinulaudalla

Vagaalinen säätely on olennaista mielialamme ja tunne-elämämme tasapainolle. Kun elämä on jokseenkin tasaista, virikkeitä on riittävästi eikä kuormittavia tekijöitä ole liikaa, vagaalinen tasapaino on helppo säilyttää.

”Mutta vaguksen kuuluu olla hereillä. Jos jotakin yllättävää tai ahdistavaa sattuu, kehon ja tunteiden täytyy pystyä regoimaan salamannopeasti”, professori painottaa.

Kuvitellaanpa, että kävelet pimeällä polulla, ja äkkiä joku hyppää puskasta eteesi.

”Sympaattinen hermosto reagoi välittömästi. Seisahdat, sydämesi syke ja verenpaineesi nousevat ja lihaksistosi jännittyy. Vagaalinen tasapaino antaa sinulle muutaman sekunnin aikaa harkita seuraavaa siirtoasi ennen kuin sympaattinen eli kiihdyttävä hermosto ottaa vallan: taisteletko vai pakenetko – vai oliko hälytys kuitenkin turha?”

Kun vagushermot eivät pysy kärryillä

Tiedätkö sanonnan, jonka mukaan joltakulta ”lentää sammakoita suusta”. Se on osuva ilmaus ihmisestä, jolla vagushermot eivät kunnolla toimi.

”Tällainen henkilö saattaa ärsyyntyä herkästi, suuttua rajusti tai provosoitua muiden käytöksestä niin, että ei hallitse itseään, tekemisiään tai sanomisiaan”, Partinen toteaa.

Useimmilla meistä vagaalinen järjestelmä toimii myös hankalissa paikoissa niin kuin pitääkin.

”Osaamme ottaa kritiikkiä vastaan raivostumatta tai kuunnella ikävääkin palautetta ryntäämättä ulos ovia paiskoen.”

Vagushermojen jarruttava vaikutus puhuu tällaisissa tilanteissa järjen kieltä:

”Ne sanovat, että kuunnellaan nyt, mitä tuolla urputtajalla on sanottavanaan – ja päätetään vasta sitten, miten reagoidaan.”

Jatkuva stressi uhkaa vagaalista tasapainoa

Stressaantuneen tai ahdistuneen ihmisen hermojärjestelmässä on vallalla autonomisen hermoston kahden eri puolen, sympaattisen ja parasympaattisen, välinen ottelu. Rauhoittavaan ja jarruttavaan parasympaattiseen järjestelmään kuuluvat vagushermot koettavat tasapainoilla stressissä siinä, minkä pystyvät.

”Ne yrittävät parhaansa mukaan hillitä stressioireita, jotka stressin jatkuessa pyrkivät suosimaan sympaattisen hermoston yhä kiihtyvää toimintaa”, Partinen huomauttaa.

Stressaantuneella henkilöllä on verenpaine korkealla ja esimerkiksi verensokerit koholla. Pitkään jatkuessaan tällaiset oireet alkavat tuottaa vakavia terveyshaittoja.

”Tasapainoilua liiallisten stressioireiden tai pitkäkestoisen ahdistuksen sekä niitä jarruttavien tekijöiden välillä nimitetään allostaasiksi. Moni meistä elää tällaisessa allostaasissa: saatamme potea esimerkiksi kuukausia, jopa vuosiakin kestävää opinto- tai työstressiä, mutta pysymme silti toimintakykyisinä ja harkitsevina.”

Osaamme välillä myös rauhoittua ja iloita arkisista asioista.

”Toisin sanoen vagushermomme kykenevät toimimaan niin kuin kuuluukin: vagukset pitävät stressin ja ahdistuksen kurissa.”

Mitä tapahtuu kun kamelin selkä katkeaa?

Ongelmia syntyy siinä vaiheessa, kun stressi tai ahdistuneisuus vain lisääntyvät, eikä palauttavalle rauhoittumiselle jää enää tilaa. Voi käydä niin kuin kamelille, jolta liika kuorma napsautti lopulta selkärangan poikki.

”Kun autonomisen hermoston tasapainolauta pettää, voivat ikävät tunnetekijät ottaa ohjat. Mieliala saattaa tipahtaa nopeasti, ja ihminen voi vajota lamaantuneena sängyn pohjalle ja menettää toimintakykynsä pitkäksi aikaa.”

Olennaista vagaaliselle tasapainolle ja siten myös mielenterveydelle olisi koettaa etsiä keinoja, joilla elämään väistämättä kuuluva stressi ja monenmoiset kuormitustekijät saisi hallintaan.

Keinot ovat usein yksilöllisiä, eikä se, mikä sopii yhdelle, auta välttämättä toista.

”Joku nollaa päivän pettymykset metsälenkillä koiran kanssa, toinen puurtaa itsensä näännyksiin kuntosalilla ja kolmas soittaa pitkän puhelun parhaalle ystävälle.”

Olipa se itselle sopivin konsti mikä tahansa, samalla kannattaisi opetella vagushermoja aktivoiva hengitys.

”Niin sanottu jooga- eli syvähengitys on parhaita keinoja huoltaa vagushermoja, ja kikkaa käyttävät esimerkiksi esiintyvät taitelijat. Joogahengityksen perusperiaatteita on, että ensin vedetään syvään henkeä, sitten henkeä pidätetään jonkin aikaa, ja lopuksi tehdään pitkä, hidas ulospuhallus.”

Tällaisen hengittelyn seurauksena pulssi ja verenpaine laskevat, ja stressi vähenee luonnostaan.

”Toki se kysyy harjoitusta, mutta kun taidon oppii, myös vagushermot kiittävät.”


Teksti: Essi Kähkönen
Kuva: Mostphotos