Millaisesta liikunnasta aivot pitävät?

Aivot pitävät erityisesti liikuntalajeista, joissa hengästyy ja hikoilee, mutta joissa happi ei lopu kesken. Lajit, joissa tarvitaan koordinaatiota, rytmiä ja keskittymistä ovat aivojumppaa parhaasta päästä. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi tanssi, maastossa liikkuminen ja erilaiset pelit. Erityisen edullista aivoille vaikuttaa olevan tanssi. Tiedetään, että tanssimisen aikana eri aivoalueet aktivoituvat. Tanssi on aivoille palapelien kokoamiseen verrattavaa voimistelua. Siinä tarvitaan kestävyyttä, rytmitajua ja lihaskuntoa.

Tärkeää liikkumisessa on itselle mielekäs liikuntamuoto. Liikunnan terveysvaikutukset ovat tärkeitä, mutta vähintään yhtä tärkeää on, että liikkuminen on iloista ja houkuttelevaa. Aivot virkistyvät mielekkäästä liikunnasta, koska liikunnan aikana erittyy aivojen henkistä toimintakykyä kohottavia mielihyväaineita, endorfiinejä. Endorfiinit ovat yhteydessä hyvän olon tunteeseen ja kaikenlainen ruumiillinen rasitus lisää niiden eritystä.

UKK-instituutti suosittelee harrastamaan monipuolista liikuntaa. Olisi siis hyvä, jos liikunta harjoittaa lihasvoimaa, tasapainoa, ketteryyttä ja vielä kestävyyskuntoakin. Lihasvoima, tasapaino ja notkeus pitävät yllä toimintakykyä. Tasapaino ja ketteryys lisäävät liikkumisvarmuutta ja ehkäisevät kaatumisia. Hyvä kestävyyskunto taas auttaa jaksamaan arjessa.

Kuningaslaji: kävely

Eri sairauksien hoitosuosituksissa puhutaan usein kestävyystyyppisestä kohtuukuormitteisesta liikunnasta, jolla tarkoitetaan esimerkiksi reipasta kävelyä. 

Kävely on kaikille turvallista, sen tehoa on helppo säätää, siihen ei tarvita erityisiä varusteita ja kävelyä voi harrastaa missä vain. Jos kävely ei maistu, kohtuukuormitteiseksi kestävyysliikunnaksi luetaan myös vaikkapa hiihto, uinti, soutu tai pyöräily.

Pääasia on liikkua itseään kuunnellen: hieman saa hengästyä ja hikikin voi tulla, mutta reippailun pitää tuntua mukavalta. Toinen perusääntö on, ettei liikuntakerran tarvitse kestää 20–30 minuuttia pidempään. Liikkua voi vaikka päivittäin, mutta vähempikin, 4–5 kertaa viikossa, riittää.