Liikunta tärkeää aivoverenkiertohäiriön jälkeen

Aivoverenkiertohäiriön jälkeen aktiivisena pysyvät ja liikuntaa lisäävät toipuvat muita potilaita paremmin, tuore tutkimus vahvistaa. Yhteys nähdään riippumatta siitä, miten vaikeaoireinen potilaan aivoverenkiertohäiriö oli.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 1 400 ruotsalaista keskimäärin 72-vuotiasta aivoverenkiertohäiriöpotilasta. Potilaiden fyysistä aktiivisuutta selvitettiin 1 viikko sekä 1, 3 ja 6 kuukautta sairastumisesta.

Tulosten perusteella puolet potilaista alkoi liikkua seurannan aikana enemmän, mutta noin puolet vähensi liikuntaa ja oli lopulta fyysisesti tyystin passiivisia. Liikuntaa lisänneet olivat todennäköisemmin miehiä ja heidän kognitiiviset mielentoimintonsa olivat säilyneet normaaleina.

Puolen vuoden seurannan päättyessä toimintakyky oli paras potilailla, jotka olivat lisänneet liikuntaa sairastumisen jälkeen ja myös jatkaneet kevyttä liikuntaa.

Tulokset vahvistavat näyttöä liikunnan ja fyysisen kuntoutuksen merkityksestä aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Tulokset viittaavat myös siihen, että erityistä huomiota tulisi kiinnittää naisiin, kognitiivisesti heikentyneisiin sekä potilaisiin, joiden liikkuminen vähenee puolen vuoden sisällä sairastumisesta.

Suomessa vuosittain noin 25 000 henkilöä sairastuu johonkin aivoverenkiertohäiriöön. Suuri osa potilaista toipuu niin hyvin, että he pärjäävät itsenäisesti arkitoimissaan, mutta noin 15–30 prosenttia jää pysyvästi vammautuneiksi ja 20 prosenttia tarvitsee laitoshoitoa. Alkuvaiheessa aloitettu riittävä ja potilaan mukaan räätälöity kuntoutus on erittäin tärkeää aivoverenkiertohäiriön sairastaneen toipumiselle.

Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Network Open 2023;6:e2310919)
https://doi.org/10.1001/jamanetworkopen.2023.10919